Koko lauma samassa kerroksessa

1
"Hei maailma!", toivottaa Oskari, 3 vkoa.

Pennut muuttivat alakertaan muiden joukkoon perjantai-iltana. Illan lötköttivät ja nukkuivat rauhallisina eivätkä tuntuneet kuulevan – tai välittävän – isompien mölyapinoiden haukkumisista ja iltavilleistä. Lauantaina jo korvat höröllään ja ihmeissään pentusängyssä nousivat istumaan, kun ensimmäinen haukkurömäkkä alkoi. (Meillä on nyt hoitolaisena Haiku, Ellun tyttö, joka ei vielä ole tottunut omakotitalon ääniin ja saattaa ykskaks vaan alkaa haukkumaan – ja toiset tietenkin peesaavat heti perässä.) Hyvin kuitenkin ovat tottuneet ääniin. Nyt jo, sunnuntai-iltana, vaan nukkua torsottavat, vaikka minkämoinen melu ympärillä on.

Ihan koiran otteita pennuilla jo on, vaikka osumatarkkuus toiseen ja pystyssä pysyminen yrityksen jälkeen ei vielä ihan kutiaan pidä. Haukkuvatkin jo, joka pistää kyllä paatuneimmallakin hymyn huulille – jos ei ihan nauruksi.

 

Yhteiskuva ihan vahingossa. Vasemmalta Oskari, Otto, Sofia ja Lilja. Niin ihania kaikki!
Sofia yrittää osua Liljaa tassullaan, mutta eipä tassun pituus oikein riitä.
Piti siirtyä sitten ihan toisenlaiseen lähestymistapaan eli ärinään ja murinaan.
Otto ajatteli kiivetä katsomaan, mitä pentusängyn ulkopuolella on.
Tähän asti yritystä riitti, mutta sitten rohkeus petti ja piti palata sängyn turvaan takaisin.
Lilja käväisi nukkumassa pentulaatikon ulkopuolella.

Isommat koirat ovat olleet kiinnostuneita pennuista – toiset enemmän, toiset vähemmän. Luna on aina ihan täpinöissään, kun pennut syntyvät, ja on vielä hullumpi, kun ne siirretään alakertaan. Se jaksaa vartioida aitauksen ulkopuolella pentuja, vaikkei niitä näekään. Alma, Impin äiti, saattaa käväistä portin edessä seisahtamassa, ja siirtyy pois kaiketi huokaisten onnesta, etteivät pennut ole hänen. Penikat, Justus ja Sylvi, eivät aluksi ymmärtäneet mistään mitään, mutta jopa kiinnostus kasvoi, kun näkivät pennut ensimmäistä kertaa. Ellu-kuningatar katselee pentuja kauempaa. Ehkei sen arvolle kuulu alentua moiseen touhotukseen (”Mokomat alempiarvoiset piipittäjät”).

Luna piinaviikko alkoi. ”Voi kun vain edes vilaukselta pennut näkisin!”
Kiinnostusta pentuihin löytyy kaikilla paitsi Impi-äidillä.
Tätä se Lunan kiinnostus tulee olemaan siihen saakka, kun pääsee pentuja hoitamaan. Huoh!

Mukavia viikkoja on tulossa. Pennut kasvavat ja muuttuvat silmissä enemmän sheltin näköisiksi. Kun aamulla töihin lähtee, kotiin tullessa pentulaatikossa on ihan eri koirat. Todella huimaa on koiranpentujen kehittyminen. Huomenna pennut saavat matolääkkeen ja saavat maistaa jauhelihaa elämänsä ensimmäisen kerran.

 

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Nuo karvakuonot ovat varmaankin niitä tulevia veronmaksajia, jotka pitävät tämän yhteiskunnan toiminnat pysyssä.