Pentusängyssä tuhisee neljä pentua

0

Niinpä meillä tuhisee jälleen pentulaatikossa neljä pientä sheltin pentua. Pennut täyttävät tänään jo 6 vuorokautta ja kovasti ovat jo kasvaneetkin. Impi (Violetdream Betty Boop) on todella hyvä äiti ja hoitaa jälkeläisiään kympin arvoisesti.

Aina ei synnytys kuitenkaan mene kuin kuvittelee, ja näin kävi myös Impin synnytyksessä tällä kertaa.

Ja näin se synnytys meni

Lauantaina (60. vrk) sain lämpöpiikin kiinni klo 21.00 mittauksessa, jolloin se oli 36,8. Mittasin vielä yhdentoista aikaan, ja lämpö olikin nousussa eli 37,1. Hiukkasen se vaikutti minun unen saamiseeni, kun aloin jo jännittämään seuraavaa päivää, miten ja millä aikataululla pentuja voisi odotella syntyväksi.

Sunnuntaiaamuna Impi viihtyi yläkerrassa pentusängyssä ja kävi vain pihalla pikapikaa. Tiina, Impin anoppi eli Impin miehen Ukkiksen (Usvatar Dominic) omistaja, käväsi katastamassa, missä mennään, ja auttoi minua olemassaolollaan syömään.

Seurailin Impiä päivän ja iltasella kuuden maissa se alkoikin tärisemään oikein kunnolla. Tähän mennessä Impi oli käynyt useaan otteeseen itseään tyhjentelemässä eikä ruokakaan maistunut. Ilmoitin Tiina-anoppi-kätilökaverille, että jos haluaa, voi tulla katsomaan, mitä miniäntekeleensä aikoo. Lopulta istuimmekin sitten makuuhuone-synnytyshuoneessa kaikki kolme.

Kun olimme Tiinan kanssa alakerrassa kahvilla, tuo avautumisvaiheinen Impi oli saanut kasaamani ihanan, mukavan ja siistin synnytyssängyn aika mukavaan kuntoon. Lakana oli hajotettu sekä sen alla olevat tenat revitty. Seuraavana olisi ollut vuorossa kallisarvoinen 90-luvulla äitiyspakkauksesta saatu lasten peitto, mutta sen ehdin pelastaa.

Siinä sitten odottelimme ja seurailimme Impin supisteluja. Vedet menivät puoli seitsemän maissa, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan hyvistä supisteluista huolimatta. Kun tätä oli jatkunut yli 1,5 tuntia eikä pentua näkynyt ei kuulunut, eikä edes kanavassa tuntunut, soitin eläinlääkäripäivystykseen. Hurruuttelimmekin yhdeksän maissa sinne kahden korin ja yhden koiran kanssa. Tai no, olihan niitä koiria tietenkin enemmän, mutta ne tulivat mukana helpossa paketissa Impin massussa.

Päivystyksessä mietimme eläinlääkärin kanssa, mistä johtuu, ettei pentujen tulo maailmaan edisty hyvistä supistuksista huolimatta. Sen selvittämiseksi otettiin sitten röntgenkuvat, että nähdään, montako on ja missä asennoissa ovat massussa. Neljähän siellä näkyi, vaikka Tiina ei sitä tahtonut uskoakaan. Vielä varmistettiin ultralla, että pennut voivat hyvin ja voidaan kokeilla, josko kalsiumilla ja oksitosiinilla saataisiin supistukset sellaisiksi, että ensimmäinen pentu etenisi kanavassa. Kun sekään ei auttanut, päätettiin pennut auttaa leikkaamalla maailmaan.

Impi nukutettiin ja me jäimme Tiinan kanssa nälästä murisevin vatsoin odottelemaan ensimmäistä pentua. (Täytyy sanoa, että vettä join tuon käynnin aikana enemmän kuin laki sallii, ja enimmäkseen vain nälkääni.)  Hoitaja toi ensimmäisen, soopeliuroksen, ja Tiina otti sen hierottavakseen. Ensin vaikutti, ettei sitä saada heräämään, mutta niin vaan hoitajan hieroessa se ensimmäisen parkaisunsa päästi. Loput kolme tuotiin meille hierottaviksi, ja kaikki aloittivat piipitysparkumisen hetmiten.

Niinpä meitä oli sitten kaksi naista, jotka nauraa hekottelivat onnesta neljää ihanaa pentua tuijotellessaan. Maailmaan oli siis tullut 1 soopeliuros, 1 soopelinarttu, 1 trikkiuros ja 1 trikkinarttu. Aika mahtava jakauma! Siitä voi valita itselleen ihan mitä vaan, kaikkea on tarjolla, mitä tämän pariskunnan yhdistelmästä vaan voi tulla.

Impi tuotiin heräämään ja hoitaja opetti nuo neljä pientä tissille imemään. Jokainen siinä ensi hörpyt tuota ihmeainetta nieleskelivät. Impi heräsi ja oli rassu ihan tokkurassa. Leikkaus oli mennyt hyvin ja kohtukin oli ihan kunnossa. Eli kotiin hurautettiin yhden jälkeen yöllä onnellisina ja hymyssä suin, siis minä ja Tiina. Impi ei vielä tuon taivaallista ymmärtänyt pennuista, sen verran pökkyrässä oli vielä leikkauksen jälkeen.

Pennut kasvavat ja nimetkin keksitty

Pennuilla painot nousevat hitaasti, mutta varmasti. Tänään aamupunnituksessa olivat 300 gramman molemmin puolin. Ensimmäisinä vuorokausina odottelin, milloin Impin maito alkaa herumaan ihan kunnolla, ja toissapäivänä alkoivat sitten pentujen painot nousta sen 15-20 grammaa per vrk. Tiitteriä pallukoita sängyssä pyöriskelee. Hiljaisia ovat, joten tyytyväisinä alkuelämäänsä elävät. Impi hoitaa edelleen aivan ihanasti, mutta on onneksi jo ottanut omaa aikaansa. Kävi tänään jo lenkilläkin mukana, toppahaalari päällään.
Pieniä pennut vielä ovat, mahtuvat kädelle. Kuvassa Lilja.
Torstaina pääsi muu laumakin katsomaan, mitä yläkerrassa on. Lunahan on maannut pentujen syntymästä alkaen alakerran portin edessä korvat höröllä. Jokaisen liikkeen se yläkerrasta tunnistaa ja kävelee paikallaan portin takana valmiina yläkertaan. Rankka pariviikkoinen on Lunalla edessä ennen kuin pennut alakertaan tuodaan. Kiinnostusta on muillakin, ainakin kuvan perusteella. Ellu käväsi portilla haistamassa ja poistui muitten taakse huokaisten varmaankin helpotuksesta, etteivät pennut ole hänen.
Justus ja Sylvi eivät vielä ymmärrä pentujen päälle mitään, mutta Luna ja Alma sitäkin enemmän.

Ja vihdoin viimein sain myös nimet pienokaisille. Tarkoitus oli laittaa omien mummojen ja pappojen nimet, mutta kun isän puolen mummoa ja pappaa en ollut koskaan nähnyt, en myöskään heidän nimiään muistanut. Jostain kuitenkin tulivat ihan yhtäkkiä vaan mieleeni Otto ja Lilja, joten nepä sitten ovat trikkiuroksen ja trikkinartun nimet. Äidin puolen mummo, tai mammaksi häntä kutsuttiin, oli Sofia ja äidinpuolen pappa Frans Oskari. Jotenkin Oskari viehätti enemmän, onhan hän poikani toinen nimi, kuten myös Sofia tyttäreni toinen nimi. Soopeliuroksesta tuli siis Oskari ja soopelinartusta Sofia.

Lilja, Otto, Oskari ja Sofia.
Oskari äitinsä lämmössä.
Otto näkee ruokaunta. Kieltään liputti, kun kuvaa otin.
Pieni tyttö Sofia.
JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.