Että semmonen joulu

0
Sohvalla Justus, Sylvi, Luna, Valto, Ada, Ellu, Siru ja Alma. Lattialla porukkaa vahtii Viivi-collie.

Joulu on ohi ja vuosikin jo vaihtunut. Loman merkeissä olen joulun aikaa viettänyt ja yrittänyt rentoutua kiireisestä syksystä. Lomahan minulle tarkoittaa sitä, ettei aamulla tarvitse herätä ennen sianpieremää, vaan saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Tai no, ainakin siihen asti ennen kuin koirat herättävät.

Hoitolaiset tulivat

Joulua odotellessa tulivat hoitolaiset Viivi, Valto ja Siru tulivat meille hoitoon. Valto ja Siru tulivat kuin kotiinsa, ovathan meillä jo useammin olleet. Viivi ihmetteli pari ensimmäistä päivää, mihin hourulaan sen on joutunut eikä halunnut edes syödä. Parissa päivässä kuitenkin kotiutui tämäkin collieneiti ja ruokakin meni alas kuin pitää – ahneesti ja jopa muille ärähtäen.

Joulurauhaa – hah!

Ada, tuo bitch, tuli emäntänsä Vilman kanssa joululahjoja odottelemaan. Ada muuttuu ihan toiseksi koiraksi meille tullessaan. On omasta mielestään niiiin pomotarta, niin pomotarta – kunnes joku sille ärähtää.  Hoitolaisista se ei tykännyt ollenkaan. Sirun kanssa leikkivät ”kuka on pomotar” -leikkiä koko ajan. Hampaitaan näytellen toisensa aina ohittivat ja näki, että yrittivät ärsyttää toista ihan tahallaan. Viivikin sai Adalta osansa, mutta eihän Ada enempäänsä uskaltanut vanhaa rouvaa kiusata.

Adan ilmekin sen kertoo, oikea bitch se on.

Meillä oli siis jouluaattona yhdeksän koiraa, 1 collie ja 8 shelttiä. Heistä 7 oli narttua ja kaksi urosta. Valto on leikattu, mutta Justus on juuri miehisyytensä löytänyt hiukan alle 1-vuotias höyrypää. Alma aloitti juoksun ennen joulua ja aavistelin tärppipäivän osuvan jouluaatoksi. Enkä siinä väärässä ollut. Nämä kaksi asiaa kun lyödään yhteen saman katon alle, tärppinen narttu ja höyrypää uros, ei siinä naurussa pitelemistä ole, pikemminkin itkussa. Niinpäs sitten jouluaattona alkoivat ne tärppipäivien mukavat ajat, kun Alma oli sitä mieltä, että haluaa antaa ja kaikille ja heti. Se seisoi  sekä sisällä että pihalla paikallaan häntä käännettynä.  Jos joku käveli metrin, kahden päästä, Alma käänsi heti takapuolensa tätä kohti ja odotti vaan auttajaansa.

”Auttakaa mua!”
Luna, tuo hellämielinen, auttaa kaveria hädässä.

Justus-ressu oli ihan stressissä ja vauhkona, ja meillä kaksijalkaisilla oli täysi piteleminen siinä.  Välillä laitoimme Justuksen portin taakse, ihan vaan saadaksemme pienen huokaisuhetken. Alma keksi, että voisihan se Justus portin läpikin häntä auttaa, ja kun meillä silmä vältti, siellähän se oli porttia vasten takapuoltaan tyyräämässä. Pitikin portin eteen laittaa toinen portti. Välillä laitoimme myös Alman jäähylle, että saivat muut vapaana olevat olla hetken rauhassa.

Uutta vuotta odotellen

Uudenvuodenaaton rakettien paukutuksia odottelin jännittäen, miten nuo hoitolaiset ja meidän kaksi pienintä niihin suhtautuvat. Kukaan muu ei niihin juurikaan reagoinut, mutta Siru-ressu oli ihan stressissä. Se tuli syliin, läähätti ja kauhulla katseli ulos. Valtoakin hiukan jännitti, mutta näytti sen vain sillä, ettei tullut ulos ollenkaan. Muut, paitsi Siru ja Valto, kävivät illan aikana ulkona useaan kertaan. Justus ja Sylvi tuijottivat räsähteleviä raketteja  ja haukkuivat niitä.

Uusi vuosi 2018

Uuden vuoden ensimmäisen päivän aloitin moppailemalla alakerrassa höyrypääpojan merkkailuja. Tänä aamuna näytti myös siltä, että vaikka Almalla alkavat jo pahimmat päivät olemaan ohi, odotettavissa on samanmoiset ajat vielä pitemmänkin aikaa. Ellu ja Luna siihen malliin itseään putsailevat, ja varmaan vielä Sylvikin siihen perään jatkoksi tulee. Aikamoiset geimit tänäänkin meillä jo oli. Luna astui Almaa, Ellu Sirua, Siru Ellua, Alma Sirua, kaikki toisiaan. Aika monta junamuodostelmaakin näin. Justus oli välillä geimeissä mukana, mutta lopulta katseli tapahtumaa portin takaa. Täytyy sanoa, ettei kovin mukavaa katseltavaa se ole. Ja varsinkin kun Viivikin oli löytänyt itselleen kaverin, sakemannipehmolelun, jota toisten esimerkin mukaisesti astui.

Viivi ja Viivin uusi rakkauspakkaus, sakemannipehmo. Kameraorientoituneet koirat tupsahtivat kuvaan, vaikka tarkoitus oli vain Viiviä tähdätä. Huomaa myös sohvalla Justus, jonka ainoa ajatus näyttää olevan vierellä istuva Alma.
Näitä ei vois vähempää kiinnostaa sitten niin yhtään mikään. 
Almalla muikea hymy, kun luulee, että Justus saa häntä auttaa. Siinäpähän niin luulee.
Valto-boy
Siru
Sylvi, 6 kk
JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.