Impi toistamiseen ex-impi

0
Impi rentoutuu.

Meillä on täällä aikamoinen härdelli menossa, kun Impi tuli odottelemaan mieheläkäyntejään. Justus rakastaa Impiä yli kaiken, mutta Impi ilmoittaa vastarakkautensa kauniisti irvistellen ja ajaen tuon rakastajansa kauas pois läheltään.

Hain Impin sunnuntaina kotoaan tärppipäiviä odottelemaan. Kun tulin kotiin, perillä odottivat Justuksen ja muiden tyttöjen lisäksi Vincent ja Pekko. Nuo aikuisemmat pojat hyökkäsivät suoraan Impin takapäätä haistelemaan ja oli pakko ottaa Impi turvaan. Poikien omistaja tuli onneksi hakemaan heidät, ja voi hyvänen aika sentään, kun oli Pekko-poika murheellinen, tai sanottaisiko täysin masentunut, kun ei päässytkään ihanalta tuoksuvan Impi-neidon kanssa meille sisälle. No, sisällä odotti sitten kohtapuolin vuoden täyttävä Justus. Eipä ole Justus nyt miehuutensa kynnyksellä noin läheltä juoksuista narttua ennen nähnyt, mutta niin vaan luonto teki tehtävänsä ja heti tiesi, mitä sitä pitääkään moisen kanssa tehdä.

Impi edellä ja Justus perässä…
Tärpit lähellä, Impi on jo suostuvaisempi.

Impihän on tehnyt jo yhdet pennut, eli nimensä ei pidä enää paikkansa. Kun se oli ensimmäistä kertaa meillä odottamassa astutusta, käytin sitä progessa saadakseni tärppipäivän suurin piirtein selville. Olin tietenkin varannut ajan Impin nimellä, ja kun verikokeeseen menimme, hoitaja kertoi naureskelleensa, miten nyt impi pentuja on tekemässä. No, sillä kertaa Impi menetti impeytensä ja nyt sitten toistamiseen samaa asiaa odottelee.

Aika useinhan nartusta näkee, milloin tärppipäivä on käsillä. Impi ei ole ollut sellainen, josta selvän kovinkaan helposti saisi. Esimerkiksi Alma ja Ellu menevät tärpeissään aivan sekaisin. Ne tyyräävät takapuoltaan häntä sivulle kääntyneenä kaikille, joskus jopa minulle. Ne hyppivät toisten päälle ja toiset ”auttavat”, minkä ehtivät hyppimällä tärppisen nartun päälle. Tämä oli ennen vain narttuja täynnään olevassa talossa aika hupaista katsottavaa. Parhaillaan kolmekin hyppimässä junamuodostelmassa toistensa selkään. Yhden illan se saattoi huvittaa, seuraavana se jo oli kaikkea muuta kuin huvittavaa. Nythän on tilanne täysin toinen, kun talossa on uros…

Tässä Alman tärppipäivien juhlijat toukokuussa. Luna ja pikku-Justus vielä autuaan tietämättömänä, mitä on tekemässä, auttavat yhdessä Almaa.

Ja voi että tuollaiset höyryilevät pariskunnat osaavat olla ovelia. Silmät pitää olla takaraivolla ja mielellään korvienkin paikalla. Hetkeksikään niitä ei voi silmistään päästää. Jos ei koko ajan seuraa tai erota niitä toisistaan, saattavat olla nalkissa parissa sekunnissa. Sen karvaasti koin, kun Alma oli juoksuissaan, tärpit jo takanaan, ja meillä silloin asunut Vincent astui sen. Alma oli jo pitkään näyttänyt hammasta Vincentille, ja annoin niiden jo olla samassa tilassa. Eräänä iltana lähdin käymään kaupassa, jossa olin tasan 13 minuuttia. Kotiin tullessani ihmettelin oven edessä olevaa oudonnäköistä kaksipäistä koiraa, kunnes huomasin, että siinähän oli äiti ja  poika nalkissa. Kalliiksi tuli se kauppareissu, kun piti katumuspiikki Almalle käydä otattamassa.

Kun en halua Justusta vielä isäksi, Impi kulkee nyt mukanani, kun käyn vessassa tai yläkerrassa. Tuossa äskettäin, kun istahdin sohvalle, huomasin, että olivat kumpikin poissa näkyvissä. Äkkiä pomppasin ylös sohvalta, ja sieltähän nuo kaksi kutaletta kodinhoitohuoneesta löytyivät, Impi tyyräämässä takapuoltaan häntä käännettynä ja Justus jo hyppäämässä päälle. Huoh! Tietynlaiselle epätoivon tunteella jo odottelen sitä hetkeä, kun nuo kotona asuvat neljä neitokaista juoksunsa aloittavat. Yleensä kun se vielä käy niin, että kun yksi aloittaa, toiset seuraavat perässä…

”Missä mun nainen viipyy?” mietiskelee Justus.

Ja hyvin on nyt pullat uunissa. Impi kävi eilen sen oikean ja ihanan uroksen luona, joka upeasti Impin astui. Ensimmäistä kertaa tuossa tilanteessa kuulin nartun hyrisevän ääneen. Kaiketi myös Impi tykkäsi pojasta. Toivonpa siis kovasti, että helmikuussa pääsisi pitkän tauon jälkeen lällyttelemään pentuja.

Ja muitahan ei noitten kahden höyryilyt juurikaan kiinnosta. Makoilevat vaan ja huokailevat, kuinka tyhmää on jonkun ihme juoksun aikana höyrytä ylipäätään yhtään mitään.

Ellu
Sylvi
Luna
Alma
JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.