Vilkkuvaloja metsässä

0
Viime viikon koiralauma: Justus, Sylvi, Alma, Luna, Ellu ja Ada

Nyt, kun Sheltit-lehti on mennyt painoon, voi jo siirtää ajatukset johonkin muuhunkin. Kuten esimerkiksi omiin koiriin ja kuulumisten kirjoittamiseen.

Vilkkuvia nelijalkaisia

Metsälenkillä on joka ilta käyty. Pari viikkoa sitten lenkkeily oli aikamoista pimeydessä taapertamista. Vaikka otsalampussa on todella hyvä valo, ei sen loisteessa koiria erottanut kuin kymmenen metrin päähän. Onneksi on keksitty koirien vilkkupannat. Vilkkuvien valojen lukumäärästä pystyy aina tarkistamaan, että kaikki ovat tallessa.

Lenkille lähdössä ja otan muutaman ufon mukaani.

Nyt, kun lumi on maassa, on jo aivan erilaista metsässä kulkea. Lumi valaisee todella hyvin eikä välttämättä edes otsalamppua tarvitse päälle pistää. Usein kuljenkin ilman valoa, kun tuntuu, että metsän rauha särkyy, jos otsalampun sytyttää.

Koirillahan on tietenkin vilkut päällä, etteivät ihan hukkaan mene ja pystyy ne tarvittaessa laskemaan. Todella hauskaa on seurata vilkkuvia valoja, jotka liikkuivat edestakaisin.

Ada opettelemassa syömistä

Ada-neiti kävi viime viikolla meillä lomalla. Tuli leikkimään ja opettelemaan syömistä.

Leikkimisenhän se jo todella hyvin osaakin ja aikamoista rallia koko viikko sitten olikin. Välillä ääni ja riehunta ylittivät emännänkin sietokyvyn ja riehujat saivat kuulla kunniansa. Eihän se huomattelu kauaa kuitenkaan muistissa pysynyt… Luna-ressu yritti parhaansa saadakseen nuo kolme rauhoittumaan, mutta eihän ne sitäkään kuunnelleet.

Syöminenkin onnistui Adalta tosi hyvin. Tai no… Sehän on aina ollut nirso syömään. Nyt se kuitenkin luvan saatuaan hyökkäsi kupille  kuten muutkin, mutta se itse syöminen sitten – huoh! Ada arpoi pitkään, minkä nappulan ottaa, naposteli sitä suussaan, pudotti osan lattialle ja arpoi seuraavan. Hitaasti, mutta varmasti kuppi kuitenkin tyhjeni Justuksen ja Sylvin kuolatessa vieressä odottamassa, josko heillekin jotain jäisi. Ada söi rauhassa, näytti välillä muille hammasta, murahti, ja valitsi seuraavan nappulan tai lihapalan. Minun ei auttanut muu kuin seisoa vieressä ja katsoa, etteivät nuo penikat Adan kuppia ryöstä, ja täytyy sanoa, että kyllä itsellä välillä usko meinasi loppua, saako Ada koskaan kuppiaan tyhjäksi. Sen verran hidasta hommaa se syöminen oli.

”Emmää mikkään nirso oo! Oon nautiskelija”, sanoo Ada.
”Me vähän leikitään tässä…” Sylvi ja Justus taas toistensa kimpussa.

Ja voihan Sylvi sentään – jälleen kerran!

Sylvihän täytti 5 kk viime maanantaina eli pentuhan se vielä on. Sitä vaan on niin vaikea muistaa, kun on jo isojen neitien kokoinen. Olenkin sille sanonut, että nyt saa kasvu riittää ja voisi sitä turkkiaan alkaa jo kasvattamaan. Saas nähdä, uskooko…

Meillähän on olohuoneessa matot olleet lattialla pitemmän aikaa. Niille ei ole Sylvi pissaillut, eikä Justuskaan. Hyvin on Sylvillä menneet yöt ja työpäivätkin pissaamatta. Korkeintaan yksi lätäkkö saattaa lattialta kotiin tullessani löytyä. Mutta. Iltasella ja viikonloppuisin, kun olen kotona, tuo pissaruuta lorottaa sisälle! Käytän ne vähintään kahden tunnin välein pihalla, mutta tuo hyväkäs ei jouda siellä pissailemaan, kun on kiire leikkiä Justuksen kanssa tai syödä lunta! Minä sitten useaan kertaan illassa/viikonlopulla astun lätäköihin, ja täytyy myöntää, että aina muutama kirosana pääsee. Sylvi ei ole moksiskaan, vaikka miten sille asiasta huomautan. Tuijottaa vaan minua viattomilla silmillään ja ihmettelee, miksi sen mopin kanssa taas heilun. Ja tiedätte varmaan, kuinka  villasukka imee kuin sieni moisen lätäkön! Olen eräätkin sukat pesukoneeseen heittänyt ja niitä pessyt. Mutta vaikea tuolle lorottajalle on mitään tehdä. Vaikka käytän Sylvin ulkona yksin, se vaan syö lunta tai odottelee ulko-ovella, että pääsisi toisten mukaan sisälle. No, pentuhan se vielä on, joten kyllä se tuonkin tavan jossain vaiheessa lopettaa…

Sylvi niin viattomana siinä. On vallannut Lunan nukkumapaikan eikä ole millänsäkään.
Almalla on oma nukkumapaikkansa. Tässä se on viimeiset vuodet parhaat unensa ottanut.
Justus, meidän komea poika.
JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.