Viisi karvaista nelijalkaista

1
Ellu, Sylvi, Luna, Justus ja Alma

Miksi juuri sheltti?

Shetlanninlammaskoirahan on aivan ihana rotu. Itselläni on ollut cockerspanieli ja lagotto romagnolo, mutta kyllä sheltti menee edelle helppoudessaan miellyttämishalunsa vuoksi. Kun ensimmäisen shelttini sain, olin aivan ihmeissäni, kuinka helposti se asioita oppi, ja aina kaikki uudet asiat se teki innoissaan ja iloisesti. Sheltit ovat myös helppohoitoisia ja jotenkin itseohjautuvia ja viisaita. Juuri minulle sopiva rotu siis. Rakastankin tätä rotua ja noita omia karvaturrejani täydestä sydämestäni ja aina. Ja ovathan ne niin kauniitakin!

Nelijalkaiset karvaturrini

Ikäjärjestyksessä meillä elelevät: Luna (9 v.), Alma (7 v.), Ellu (4 v.), Justus (7 kk) ja Sylvi (11 vkoa). Vanhemmat neidit osaavat jo ottaa elämän lunkisti makoilemalla ja seurailemalla minua ja pentujen touhuja. Noiden kahden seuraaminen onkin välillä kuin tv:tä katsoisi, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Välillä ärinät ja haukkuminen tärisyttävät korvavaikkuja kaikilla, ja siihen kun lisää vielä Lunan surkeat yritykset saada nuo kaksi rauhoittumaan, desibelisuositukset ihan varmasti ylittyvät.

Justuksen ja Sylvin iltaleikit.

Ensimmäisen sheltin hankin noin yhdeksän vuotta sitten. Sen oli tarkoitus olla ainoa, mutta ei kauaa mennyt, kun sille oli ihan pakko saada kaveri. Toisen sheltin oli tarkoitus olla se viimeinen, mutta nälkä kasvoi syödessä, ja tuli kolmas, tuli neljäs, tuli viides. Välillä on omia pentuja jäänyt kasvamaan kotiin, mutta lopulta ovat muuttaneet uusiin koteihin.

Vanhin shelttini on Luna, blue merle väriltään, joka on synnyttänyt kaksi pentuetta. Luna pitää lauman kurissa ja nuhteessa. Sen mielestä mukavin sheltti on sellainen, joka istuu paikallaan koko ajan, ei sano mitään eikä tee mitään. Kaverini ristikin Lunan Niskavuoren Hetaksi, joka kuvaa hyvin sen luonnetta.

Luna luulee olevansa lauman pomo, jota se ei ole eikä sitä sille kerrota.  Se on tooodella ahne ruualle ja tarkka ruoka-ajoista. Illalla klo 19.00 on ruuan oltava kupissa tai siitä joutuvat kaikki kärsimään. Luna on luonteeltaan ”kaikki käy, kunhan vaan ruokaa riittää” -sheltti. Se tykkää myös yli kaiken rapsutuksista. Sille kelpaa vaikka vain varpaalla sen korvaa heiluttaa, kunhan nyt vaan jotain tekee.

Luna (Jelisan Bella Luna), meidän ruokakellomme.

Alma, tricolour väriltään, on laumamme pomo. Se on pyöräyttänyt neljä pentuetta. Alma on avoin, sosiaalinen ja tietää tasan tarkkaan, kuka on. Sille ei kukaan pullikoi, ei laumakaverit eivätkä hoitolaiset. Yksi katse siltä ja katseen kohde pistää päänsä ja häntänsä alas ja on ruodussa alta aikayksikön.

Almassa on jotain aivan erityistä. Sen katse on viisautta täynnä ja se suorastaan vaatii minua kuuntelemaan. Kun vaan ymmärtäisi kaiken, mitä se minulle haluaa sanoa. Ilman Almaa meidän laumamme ei varmasti olisi sitä, mitä se nyt on. Se näyttää esimerkillään, mitä tehdään, sekä hyvässä että myös siinä ikävässä, haukkumispuolessa. Se myös rauhoittaa lauman, kun sen tarve on.

Alma (Susadan Vanilla), laumamme pomo.

Ellu, tuo ihana ja kaunis blue merle neiti, on meidän lauman diiva, kuningatar. Se jäi meille Alman toisesta pentueesta. Ellu tietää kauneutensa eikä sitä voisi vähempää muut laumakaverit kiinnostaa. Se on rauhallinen tarkkailija, joka makoilee yleensä omalla tuolillaan kauempana muista. Sieltä se seurailee alamaisiaan kasvoillaan ilme ”voi hyvänen aika, kun nuo ovat tyhmiä”. Oma rauha on sille tärkeää. Jos joku ei sitä miellytä, se hyppää tuoliltaan ilmoittamaan tekijälle asiasta ja hammasrivistö tulee näkyviin salamana – ja silloin ei sitä voi sanoa parhaalla tahdollakaan kauniiksi.  Ellun kanssa kuljemme näyttelyissä ja metsästämme niitä kaivattuja sertejä. Ellulla on yksi pentue, joka jäi ikävä kyllä sen ainoaksi.

Ellu (Violetdream Divine Lady), meidän kuningattaremme.

Justus, 8 kk, tuli minulle yhtäkkiä ja yllättäen. Näin facessa kuvan tästä ihanasta tricolor-urospennusta, jolle haettiin sijoituskotia. Sydämeni oli myyty heti. Yritin itseäni toppuuttaa, mutta lopulta oli pakko laittaa viestiä omistajalleen. Ja meillehän se sitten tuli, tämä avoin, reipas ja ihananluoteinen poika. Olin aivan ihmeissäni, miten nopeaa se oppi sisäsiistiksi ja oli niin kiltti pieneksi pennuksi. Toki se ehti maistelemaan seinät, lattiat, verhot ym., mutta ei se mitään rikki saanut. Nyt on jo järkeä pikkiriikkisen tullut lisää, mutta virtaa sillä riittää edelleenkin. Tiedän, että tästä tulee upea ja viisas herra, kunhan vielä varttuu ja saa kokemuksia lisää.

Justus (Susadan Just On Time), niin ihana poika.

Olin etsinyt itselleni pitemmän aikaa uutta tricolour-narttua jalostukseen. Jätin kuitenkin etsimiset, kun halusin kasvattaa Justuksen ensin aikuiseksi. Mutta. Jälleen kävi niin, että facen ilmoitus sijoitusnartusta, ja varsinkin kuva siitä, nappasi sydämeni otteeseensa. Sormet näpyttelivät omistajalle viestiä ennen kuin aivot sen edes tajusivat. Ja niinpä kävi, että jälleen minulle tuli pentu yhtäkkiä ja yllättäen kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta. Eli juuri, kun olin ehtinyt nauttimaan matollisesta elämästä pari kuukautta, rullasin matot pois, ja jatkoin matotonta elämää seuraavan pennun kanssa.

Sylvi on aikamoinen tapaus. Sen tekemisistä voisi jo nyt kirjoittaa kirjan. Minulla ei ole vielä ollut koiraa, joka lenkillä olisi juossut puuhun pahki. Nyt on. Eikä yksikään koira ole pihalla pudonnut vesiämpäriin, jossa on vettä koirille juotavaksi. Nyt sellainenkin meiltä löytyy. Sylvi osaa sotkea, mutta osaa myös siivota: kodinhoitohuoneen lattiakaivo on nyt puhdas. Minun tehtäväkseni jäi vain keräillä nuo märät ja haisevat karva- ja hiustupot lattioilta.

Meillä ei ole paikkaa, jota tuo pieni tyttö ei olisi maistanut tai yrittänyt purra. Mikä vaan kelpaa hampaiden kokeiluun: seinät, kiviportaat, tuolien jalat (sekä puiset että metalliset), pöytien jalat, sohva, astianpesukone, jääkaappi, pakastin, rautaportti jne.

Tottelevainen Sylvi kuitenkin on. ”Ei”-käsky toimii joka kerta ja pahanteko loppuu siihen paikkaan. Sylvi on pusuttelija, hännänheiluttaja ja aivan ihanan iloinen shelttitytön alku.

Sylvi (Shadeland You Could Be Mine) sai nimensä Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Kun Urhoa ei voinut tytölle laittaa, seuraavaksi paras oli tietenkin Sylvi.

 

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.