Pääsiäisen toivoa

7

Sisällä vihertää rairuoho, mutta pohjoisen luonnossa ja pihoilla on vielä ruskeaa. Maan alla piilee kuitenkin elämän voima, sen tiedämme vaikka emme vielä sitä voikaan nähdä.

Virressä lauletaan ”kylmä talvi pois on mennyt, lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt”. Kevät on ollut sumuinen. Pääministerimme sanoista on jäänyt mieleen ”kuljemme sumussa”. Hänenkin on pitänyt johtaa maata sumussa, jossa selviä maamerkkejä ei ole, mutta päämäärä on selvä: pois tästä tilasta takaisin yhteiskuntaan, jossa voimme liikkua, koulut avautuvat ja ihmiset saavat jatkaa töitänsä. Päämääränä on tavallinen arki, se jossa tunnemme askelmerkit ja jossa meidän on hyvä olla.

Lumipilvet eivät ole vielä hajotetut. Epävarmuus jatkuu, emmekä tiedä tarkkaan, milloin kriisi on ohitse. Tiedämme kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin pilvien raosta alkaa näkyä sinistä.

Erityinen kevät on opettanut, että mikään ihmisen rakentama ei ole varmaa, eikä itsestäänselvää. Aika on laittanut meidät testiin monin tavoin ja pian näemme, kuinka selviämme tästä yksilöinä, perheinä, yhteisönä, maana, Eurooppana ja koko maailmana. Aika pakottaa meidät kysymään, mitkä ovat arvomme ja kuinka vahvasti niiden takana seisomme ja mihin suuntaan haluamme mennä. Nämä kysymykset meidän on kysyttävä kaikilla tasoilla: mitkä ovat minulle tärkeimmät asiat, kuinka vahva joukkue perheenä olemme, miten yhteisönä huolehdimme yksinäisistä ja hauraimmista, kestävätkö hyvinvointivaltion rakenteet ja onko Eurooppa valmis antamaan apunsa niille maille, joiden kansalaiset ovat kärsineet tilanteesta eniten? Entäpä muu maailma, riittääkö meiltä solidaarisuutta kaikkein köyhimmille, sillä myös Syyriassa, Afrikassa ja Aasiassa on kärsitty koronasta, eikä kaikkialla ole rakenteita tai rahastoja, mitkä auttaisivat ihmiset ulos sumusta.

Aivan varmaa on, että ihmiskunnalla on pysähtymisen paikka. Haluammeko jatkaa entiseen malliin luonnonvaroja kuluttaen vai teemmekö kurssinmuutoksen kohti kestävämpää tulevaisuutta. Jokainen päätös tästä lähin on punnittava siinä valossa, onko se taloudellisesti järkevä ja palveleeko se ympäristömme säilymistä. Kriisi on koetellut huoltovarmuuttamme, mutta myös osoittanut, että monet asiat ovat mahdollisia tehdä etänä liikkumista vähentäen ja aikaakin säästäen.

Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä etänä. Maatiloille tarvitaan edelleen käsipareja tuottamaan meille jokapäiväinen leipämme. Päiväkoteja ja kouluja tarvitaan pitämään huolta lapsista ja oppimisesta ja lääkäriinkin on päästävä. Huolenpitoa ja ihmisen kosketusta ei kone voi koskaan korvata.

Reilu muutos kohti kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta alkaa tässä ja nyt. On uskallettava irrottautua vanhan maailman ajattelusta ja tarkasteltava uusia tapoja toimia. Silja Keränen kirjoittaa Kalevan blogissaan, että tämä aika on näyttänyt etätyön olevan mahdollista harvaanasutuillakin alueilla. On läpivalaistava kaikki ne käytännöt, jotka kuormittavat ympäristöä ja mietittävä, miten voimme luoda uutta työtä ja toimeentuloa.

Korona-aika on palauttanut monet peruskysymysten ääreen, pohtimaan, mitä olemme, mitä ihmiskuntana olemme saaneet aikaan ja mihin suuntaamme ponnistelumme. Minua kosketti Pentti Linkolan taannoisessa haastattelussa, että hän näkee harmillisena, jos Beethovenin sinfoniat, tieteen ja taiteen saavutukset katoavat luonnon tuhoutumisen alle. Siinä on vahva perustelu kaikelle luonnonsuojelulle: ihmiskuntana olemme saaneet yhdessä paljon aikaiseksi ja yhdessä jatkamme eteenpäin toivottavasti kriisistä viisastuneena.

Ruskean maan alla piilee elämä. Kohta se puskee ulos vihreänä ja voimakkaana. Pääsiäissaarnassaan piispa Jukka Keskitalo siteeraa heprealaiskirjettä: usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. Vielä on sumuista ja taivaaltakin tulee lunta. Kevät on kuitenkin nurkan takana ja voimme ojentautua jo aikaan, kun koronakriisi on selätetty.

Maapallomme asettaa rajat, joiden puitteissa voimme ihmiskuntana toteuttaa unelmamme. Luonto on koronakriisin aikana tullut jälleen monelle läheiseksi. Kevät on osoittanut myös toisistamme riippuvuuden; lähellä ja kaukana asuvan ihmisen hyvin- tai pahoinvointi vaikuttaa väistämättä myös omaan olooni ja mahdollisuuksiini.

Millainen on maapallomme, jolla lastemme lapset tulevat asumaan? Sen määräämme itse omilla toimillamme. Erityisesti tänä pääsiäisenä on toivon ja unelmoinnin, uudelleenarvioinnin ja yhdessä eteenpäin katsomisen ja pian myös toimimisen aika.

JAA

7 KOMMENTTIA

  1. Vai haluavat vihreätkin luoda uutta toimeentuloa ja työtä?Koska se näin on muuttunut.Tänäpäivänäkö?
    Vihreä väri, mitä tuo mieleen?
    Tuo mieleen myrkyn, homeen, ja islamin. Lisäksi tuo mieleen Suomea homehduttavan, myrkyttävän ja islamisoivan puolueen. Uusi poliittinen virkanimitys osaltaan taas kiihdyttää ilmiötä.Pimeätä hommaa.

  2. Vihreät ovat kannattaneet kaikkia hankkeita, jotka ovat 100 %:sti haitallisia Suomelle. Kuten viimeksi eurobondeja.
    Satu Haapasen solidaarisuus on jäänyt lähinnä Irakista ja Afganistanista tulleiden ”lapsosten” kuskaamiseen,auttamiseen, palvelemiseen ja palvomiseen.

  3. Vihreät ovat kiivaasti vastustaneet Suomalaista maanviljelyä,jo vuosien ajan. Heidän mielestään maanviljelijät saastuttavat ja kiduttavat eläimiä. Jopa Suomen lehmät aiheuttavat ilmastonmuutosta.
    Tällaisena aikana on todella hyvä, että Suomessa on oma ruuantuotanto hyvällä tasolla. Vihreistä huolimatta.

  4. Pääsiäisen pääsanomaa blogisti ei ilmeisestikään tunne, koska sitä ei millään tavalla tuotu esille.
    Ihmiskunnan ainoa toivo on usko ja luottamus Jeesuksen Kristuksen Golgatan uhriin. Hän vuodatti verensä sinunkin syntiesi tähden ja siihen tarrautumalla pääset jo tässä ajassa omistamaan sen toivon, mikä on ainoa kestävä toivo pelastumisesta Taivaan kirkkauteen.

  5. Kyllähän Satu opettajana ja akateemisesti sivistyneenä ihmisenä hyvin sen tuntee ,mutta aiheena oli etupäässä korona,ei Jesse.Ja tuo kirjoitus oli kyllä kirjoituksena aika hyvä….niin,ymmärrättehän.

    Ristillä kiduttaminen johtui siitä, että omahyväiset. itsekeskeiset oman opin kannattajat ja kaikkeen kiihkolla osallistuva kansa eivät hyväksyneet Jeesuksen opetusta eikä sitä, että hän on Jumalan poika.

    Toisaalta Jeeus ei jäänyt kärsimään, vaan ”kuolemallaan voitti kuoleman”
    Pääsiäinen on ilon juhla. Meillekkin annettiin silloin mahdollisuus ikuiseen elämään.

    Olen kiitollinen ja onnellinen pääsiäisajasta Hänelle, jolla on valta yli ihmisen vallan.

    Tulee vielä päivä, jollon jokainen haluaisi olla osallinen pääsiäisen lahjasta.

    Hik…..ja nyt korkki kiinni.

  6. Blogin otsikko antoi odottaa sinunkin ymmärtämää sanomaa ja vilahtihan kirjoittajan ansioluettelossa teologia sanakin.
    32 vuotta sitten tämä Pääsiäisen Herra sulki minulta pullon korkin, Halleluja!

  7. Nojoo.Saihan Jeesuskin porttikiellon AA-kerhon tapaamisiin,kun muutti jatkuvasti kahvin viiniksi.
    Ja Halle oli Jeesuksen aasin nimi jolla hän ratsasti ja huusi Halle lujaa.Amen.