Junan ikkunasta – osa 1

1

Junan ikkunasta näkyy kaunis pohjoispohjalainen talvimaisema. Pysähdymme Ruukissa. Juna on reippaasti myöhässä viivästyneiden lähtövalmistelujen ja vastaantulevan liikenteen vuoksi.

Matkustajat eivät kuitenkaan tunnu olevan moksiskaan pienestä viiveestä. Keski-Euroopassa tämä olisi jo tuhahtelujen ja tuskaisten huokailujen aihe, mutta ei täällä pohjan perillä. Perille päästään, ei se ole niin minuutista kiinni, eihän? Joskus on kuitenkin kiva olla ajoissa, siksi tarvitsemme kaksoisraiteen välille Oulu – Ylivieska.

Rakastan junailua. Olen aina rakastanut niistä hetkistä lähtien, kun pakkasimme reput selkään äitini, mummuni ja veljeni kanssa ja lähdimme reilaamaan Eurooppaan.

Eduskunnassa ollessani kuljin välin Oulu – Helsinki lähes kokonaan junalla. Sain nukuttua hyvin ja aamulla heräsin virkeänä Pasilassa. Paluumatka piti tulla lentäen, koska nopeaa yhteyttä ei ollut ja halusin nähdä lapset hereillä. Jos nyt pääsen eduskuntaan, kuljen kaikki Oulu-Helsinki-Oulu matkat junalla. Yhteydetkin ovat nopeutuneet jo 5,5 tuntiin, mutta vielä pitää kiristää yhteys Oulun ja pääkaupungin välillä neljään tuntiin, jotta kiireisinkin ehtii ajoissa kohteeseensa.

Olen päättänyt käydä eduskuntavaalikampanjani julkisilla liikennevälineillä. Otan mukaan kahvia, Kalevan, repun ja lämpimät villasukat. Samalla tapaan ihmisiä ja säästän ilmastoa turhilta kasvihuonekaasupäästöiltä. Arjessa tulee autoiltua liikaa, kun täytyy viedä lapsia harrastuksiin. Olenkin miettinyt, miten vanhempien kuskausrumba saataisiin ekologisemmaksi. Osaan harrastuksista voi järjestää kimppakyydit, ja se auttaa jo vähän sekä ekologisuudessa että ajan säästössä.

Kulkiessani julkisilla olen päättänyt poimia lehdestä jonkun mielenkiintoisen aiheen. Tämän päivän Kaleva kirjoittaa kansallispuistoista. Se herätti tämmöisiä ajatuksia:

Kansallispuistojen kävijämäärä on kasvanut tällä vuosituhannella nelinkertaiseksi. Viime vuonna kävijöitä Suomen kansallispuistoissa oli jopa 3,2 miljoonaa ihmistä. Hossan uusi kansallispuisto veti viime vuonna paljon kävijöitä ja Syötteenkin kävijämäärä nousi 29 prosentilla. Se on huikea määrä väkeä. Kansallispuistot ovatkin merkittävä tulonlähde alueille ja koko Suomelle. Niiden hoidosta kannattaa pitää hyvä huoli niin luonnon kestävyyden kuin retkeilijöidenkin viihtyvyyden näkökulmasta.

Luontokohteet ylipäänsä ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena. Oulun seudulla matkailijoiden ja perheiden suosittuja kohteita ovat Liminganlahden luontokeskus, Sanginjoen ulkometsä ja Koitelinkoski. Ne ovat kaikkia alueen asukkaita lähellä, mutta eivät kovin helposti saavutettavissa ellei satu omistamaan omaa autoa. Joukkoliikenteen reittien tulisikin ulottua myös kansalaisten suosimiin luontokohteisiin. Hienoa Valoa Koiteliin -tapahtumassa oli sinne järjestetyt non-stop bussikuljetukset. Tämä mahdollisti tapahtumaan pääsyn autottomillekin ja kannusti perheitä jättämään omat autonsa kotiin. Se oli hieno juttu!

Kas, nyt on jo Oulainen. Kylläpäs matka menee nopeasti. Seuraava onkin jo kohteeni Ylivieska, pappani kotikaupunki. Vietin siellä monta lapsuuteni kesää viljavaraston kupeessa, sammakonpoikia ojasta pyytäen ja uimahallissa polskien. Muistan vielä Ylivieskan kirjaston tuoksun ja tiikerijäätelön hyvän maun. Ylivieskasta on vain hyviä muistoja ja onhan siellä vieläkin sukulaisia. Jos ehtisi vaikka Liisaa tervehtimään.

 

 

 

 

 

 

 

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.