Joulu kuuluu kouluun

3

 

Ihanimmat koulumuistot liittyvät joulun aikaan: ala-asteella pulpetit pantiin rinkiin pikkujouluja varten ja tätä vaadimme vielä yläasteellakin, pikkupaketit vaihtoivat omistajaa, syksyn rehkimisen jälkeen lukiossa laulettiin ennen lomaa joululauluja, jaettiin joulukortteja ystäville ja ihastuksille, harjoiteltiin joulujuhlaa viikkokausia ja luokkaan laitettiin tonttuja ja värikkäitä koristeita ja ikkunalle kauniit kynttilät. Suurimman osan joululauluvarastostani olen täyttänyt koulussa opituilla joululauluilla. Joulu kaikkine askarteluineen ja touhuineen toi arkeen juhlaa, mutta toimi samalla luontevana ilmiöpohjaisen oppimisen alustana, jossa saman teeman – joulun – ympärillä harjoiteltiin yhteistyötaitoja, opittiin kulttuurisia sisältöjä ja esiintymistaitoja ja ennen kaikkea toisen ihmisen huomioimista.  Joulun alla opettajat muuttuivat pehmeämmiksi; syksyn työ oli tehty ja oli aika rauhoittua.

Joulu, siten kuin sitä on aina kouluissa vietetty, on nykyisenkin opetussuunnitelman mukaista toimintaa vain sillä erotuksella, että aiemmin ei osattu huomioida erilaisista taustoista tulevia oppilaita siten kuin tänään tehdään ja perustus- ja yhdenvertaisuuslain mukaan tuleekin tehdä. Tämä ei tarkoita, että koulusta pitäisi tehdä arvovapaa – päinvastoin!  Uusi opetussuunnitelma korostaa kulttuurisen moninaisuuden arvostamista ja koulun tehtävää auttaa oppilasta rakentamaan omaa arvoperustaansa. Opetussuunnitelma 2016 on täynnä kirjauksia toisen ihmisen kunnioittamisesta ja kaikkien oppilaiden yhdenvertaisesta kohtaamisesta.

Kulttuurista OPS 2016 kirjoittaa näin: ”Perusopetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Se on muodostunut ja muotoutuu eri kulttuureiden vuorovaikutuksessa. Opetus tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan” ja edelleen ”kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä oppilaat oppivat havaitsemaan kulttuurisia erityispiirteitä ja toimimaan joustavasti eri ympäristöissä. Heitä kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti muita ihmisiä sekä noudattamaan hyviä tapoja.”

Joulu, jos mikä on aika, jolloin on hyvä käydä arvokeskustelua, tutkia jouluilmiön syntymistä kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa ja joulun ja yleensäkin juhlien ilmiasua eri kulttuureissa. Voidaan keskustella ”pyhästä” ja mitä se tänä päivänä kullekin tarkoittaa. Opetussuunnitelman 2016 mukaan ”oppilaat saavat mahdollisuuksia kokea ja tulkita taidetta, kulttuuria ja kulttuuriperintöä. He oppivat myös välittämään, muokkaamaan ja luomaan kulttuuria ja perinteitä ja huomaamaan niiden merkityksen hyvinvoinnille”. Joulun aika luo näiden tavoitteiden saavuttamiselle runsaat puitteet ja mahdollisuudet.

Koulun ja opettajien on turha tuntea arkuutta joulun ja jouluperinteiden opettamisessa. Joulun vietto ja siitä nauttiminen kaikkine rikkauksineen liittää meidät sukupolvien ketjuun ja tarjoaa lukuisia näkökulmia menneeseen, nykyisyyteen ja tulevaan. On reilua, että myös uudet suomalaiset saavat liittyä tähän ketjuun tai ainakin mahdollisuuden ymmärtää joulua ja sen kollektiivista merkitystä.

Koulun tehtävä tänä päivänä, jos mikä, on luoda pysyvyyttä ja rauhaa muuten monesti levottomassa ympäristössä. Joulun taikaa on se, kun päiväkodin tai luokan ikkunalle sytytetään kynttelikkö ja luokkaan tuodaan joulukuusi, jossa on ihanat kimaltavat koristeet. Joululaulut ovat syntyneet vuosisataisena perintönä ja on jopa velvollisuus tuntea tätä perintöä. On tietysti aivan luonnollista ja lain mukaista tänä päivänä, että vanhemmilta kysytään oppilaalle lupa saada osallistua toimintoihin, joissa harjoitetaan uskontoa esimerkiksi joulukirkko. Sen tulisikin olla vapaaehtoinen tai kirkon tai hartauden ajaksi tulee järjestää vaihtoehtoista toimintaa. Ketään ei voi pakottaa uskonnonharjoittamiseen, eikä uskonnon harjoittaminen ylipäänsä kuulu kouluun. On kuitenkin eri asia kuunnella tai laulaa koulussa ”Heinillä härkien kaukalon” tai ”Jouluyö, juhlayö” tai joulujuhlassa ”Enkeli taivaan” sillä nämä laulut kuuluvat joulun lauluperinteeseen, joka on osa eurooppalaista ja suomalaista kulttuuriperintöä ja siten jo yleissivistyksenkin kannalta hyvä tuntea. Yhtä lailla koulussa voidaan musiikkitunnilla tai uskonnon tunnilla sitten laulaa ja tutustua muidenkin kulttuurien tärkeisiin symboleihin ja perintöön.

Koulun opetussuunnitelmassa avataan vanhemmille, mitä koulussa opetetaan ja tiedottaminen koteihin koulun opetussuunnitelmasta hälventää ennakkoluuloja ja epävarmuutta. On tärkeää, että vanhemmat tietävät, mitä koulussa tehdään, jotta he voivat laittaa lapsensa luottavaisin mielin peruskouluun, jonka kuuluu olla kaikkien lasten ja nuorten koulu. Joulu erilaisine tapoineen ja symboleineen sisältää vahvoja kulttuurisia ja uskonnollisia merkityksiä, jotka välittyvät jo pelkässä tähdessä tai kynttilässä ja siksi on hyvä avata nämä merkitykset myös koteihin. Kysymys ei ole kuitenkaan uskonnon harjoittamisesta, jos joulun alla koulussa lauletaan joululauluja, jotka kuitenkin ovat olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä ja jopa kollektiivista hyvinvointia.

Tämän päivän koulussa oppilailla ja heidän perheillään on erilaisia elämänkatsomuksia ja he voivat edustaa uskonnottomuutta tai erilaisia uskontoja. Tilanne tarjoaa kouluille uskomattoman hienot mahdollisuudet vertailla erilaisia juhlia ja perinteitä ja huomioida ne koulun arjessa. Kuuluu jokaisen yleissivistykseen tietää, mitä on ateismi tai mikä on ramadan ja miten sitä vietetään tai vaikkapa nawroz-juhla, persialainen uusi vuosi, jossa on muuten yllättävän paljon samaa symboliikkaa kristillisen pääsiäisen kanssa.

Oman kulttuuriperimän tunteminen ja toisen ihmisen kulttuurin ja uskonnon kunnioittaminen on avain arvostukseen ja sopuun ja rauhaan kansojen kesken. Joulu kulttuurisena ilmiönä läpäisee niin vahvasti länsimaisen kulttuurin, että oppilaalla on oikeus tietää ja tuntea tämä juhla ja osallistua opetussuunnitelman mukaisesti ”välittämään, muokkaamaan ja luomaan kulttuuria ja perinteitä ja huomaamaan niiden merkityksen hyvinvoinnille”. Myös opettajille joulun aika on erityistä aikaa, jolloin saa uudenlaisen kontaktin oppilaisiin vaikkapa piparkakkuja leipoessa.

Nautitaan kokijana tai tarkkailijana joulusta ja joulun ympärille rakennetusta symboliikasta kaikkine tonttuineen ja kynttilöineen ja joulukertomuksineen – otettiinpa ne satuna tai totena. Lauletaan joululauluja, mutta tiedostetaan myös, että kaikki eivät halua tai katsomuksensa puolesta voi niitä laulaa. Tällöin on oltava mahdollisuus vaihtoehtoiseen toimintaan esimerkiksi askarteluun, mutta tärkeää on, että jokainen kokee kuuluvansa porukkaan, omaan luokkaan omana itsenään. Itse ajattelen joululauluista, että ne ovat tärkeä osa kollektiivista muistia ja että niillä on merkitystä jopa kansakunnan kokoavana voimana kuten urheilulla. Yhdessä laulettuina joululaulut jäävät elämään pienenkin lapsen sisimpään, kuljettavat pehmeästi lapsen sisälle yhteisöön ja kantavat hänet aikuisuuteen tuoden tuttuudellaan turvaa, tukea ja lohtua silloinkin, kun lapsuuden joulu on jo kaukana.

Koulu tai päiväkoti ilman joulua olisi kuin kynttilä ilman liekkiä tai puuro ilman kanelia. Hyvää joulun – tai keskitalven juhlan tai vaikkapa loman – odotusta jokaiselle.

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Entäpäs se vähemmistö jonka vanhemmat ovat Jehovan Todistajia? He eivät joulua vietä ja joutuvat kiemurtelemaan pulpetissa. Itse tähän kuuluvana (siis vanhemmat, en ole itse) näkisin että voin kiemurrella siellä pulpetissa, koska tämä on opettaja-kohtaista mitä tehdään joulun aikana.

    Joulukirkkoon ei koulun tarvitse oppilaita viedä, se on vanhempien asia opettaa tunnuksellista uskontoa. Jos eivät kerkeä/jaksa/kiinnosta niin pitää katsoa peiliin. Se ei ole koulun asia. Meillähän ei valtio ole yhdistyksissä kirkkoon… Näin sanotaan virallisesti, käytännön tasolla uskonto määrää hyvin paljon vielä valtiollisia toimijoita.

  2. Jarppinen on puolittain oikeassa ja puolittain väärässä. Ilman uskontotietämystä ja -käsitysta ihminen käyttäytyy moukkamaisesti siellä missä uskonto on näkyvästi jakuuluvasti esillä. Myös ateismi on uskontoon verrattava idelogia ja ateistit ovat erityisen voimalla käännyttämässä ihmisiä idelogiaansa. Varmaan seuraavaksi ateistit kiistelevät siitä kuka on oikeimmin ateisti. Mutta siunattua joulunaikaa kaikille.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.