Älä jää yksin väkivallan alle – Istanbulin sopimuksesta

5

Väkivalta läheisimmän ihmisen taholta voi kohdata ketä tahansa. Sen varjoon ja alle ei pidä kuitenkaan jäädä.

Istanbulin sopimus solmittiin vuonna 2011 estämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se on laajin tämänkaltainen sopimus ja voimassa 34 maassa muun muassa Turkissa. EU on allekirjoittanut sopimuksen ja se on ratifioitu enemmistössä EU:n maita. Suomi ratifioi sopimuksen 2015 ja on siis sitoutunut noudattamaan sitä.

Sopimuksen noudattamista valvoo 15-jäseninen kansainvälisistä asiantuntijoista koostuva komitea, joka jätti Suomea koskevan raporttinsa viime syksynsä. Raportissa Suomelle annetaan 68 suositusta lähisuhdeväkivaltatilanteen korjaamiseksi. Suosituksista 8 on kiireellisiä ja ne koskevat erityisesti viranomaisten eli poliisien ja syyttäjien koulutusta mutta myös lasten etua ja oikeuksia, lähestymiskiellon toimivuutta ja maahanmuuttajanaisten aseman parantamista. Myös oikeusministeri Henriksson on juuri todennut lähestymiskiellossa olevan puutteita.

Myös 60 muuta suositusta kehottavat Suomea ryhtymään toimeen naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa ja siihen puuttumisessa sekä rikollisten saamisessa vastuuseen. Suositusten täyttäminen onkin tarpeen, sillä edelleen joka kolmas suomalainen yli 15-vuotias nainen on kohdannut tai kohtaa väkivaltaa läheisessä parisuhteessa. Asialle on todellakin tehtävä jotain, sillä väkivalta aiheuttaa laajaa kärsimystä perheissä ja maksaa myös paljon terveydenhoitokuluina ja poissaoloina.

Viime vuosina Suomessa on tapahtunut edistystäkin väkivallan vastaisessa työssä. Vuodesta 2014 lähtien on lähisuhteessa tapahtuneet lievät pahoinpitelyt poliisin aina tutkittava ja raiskauslaki muuttui 2014 niin, ettei ole enää sukupuoliyhteyteen pakottamista eli niin sanottua lievää raiskausta vaan raiskaus on aina raiskaus. Vuonna 2014 kriminalisoitiin vainoaminen ja vuonna 2015 astui turvakotilaki voimaan siten, että valtion on huolehdittava, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneet tai sen vaarassa olevat saavat turvaa ja tukea. Vuonna 2018 oli vihdoinkin jokaisessa maakunnassa turvakoti. Viime vuonna luovutettiin eduskunnalle kansalaisaloite, joka edellyttää molempien osapuolten suostumusta seksiin, muutoin seksi ilman suostumusta on raiskaus.

Oulussa on tapahtunut viime vuosina paljon myönteisiä asioita lähisuhdeväkivallan vastustamisen saralla. Kenenkään ei pidä jäädä yksin väkivallan uhkan alle. Ouluun on avattu helmikuussa SERI – seksuaaliväkivallan uhrin tukikeskus ja sinne otetaan sukupuoleen katsomatta yli 16-vuotta täyttäneitä uhreja saamaan traumatukea, neuvontaa ja terapiaa. Uhri saa avun yhdestä paikasta. Useat järjestöt kuten Tyttöjen ja Poikien talo, Tietoiseksi -hanke, mielenterveysseurat ja Oulun ensi- ja turvakoti ry. tarjoavat tukea seksuaalisen väkivallan uhreille.

Seksuaalirikoksiin syyllistyneille tai omasta seksuaalikäyttäytymisestään huolestuneille on tarjolla ennaltaehkäisevää tukea Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Vuolle Setlementti ry:n SERITA-työn puitteissa. Poliisilla on oma koulutettu uhkat-ryhmä, joka reagoi nopeasti erityisen vakavissa väkivaltatapauksissa kuten perhesurmauhkauksissa. Lasten turvallisuutta vaikeissa huoltajatapaamisissa takaamaan on aloitettu Barnahus-hanke ja vaikeissa erotilanteissa perheiden tukena toimivia ammattilaisia tukee haastavat erot -kehittäjäryhmä.

Väkivalta ei katso ikää, sosiaalista taustaa tai asemaa. Väkivaltaa saattaa kohdata meistä kuka tahansa, usein myös ikäihmiset. Heitä varten on ensi- ja turvakodissa oma vertaistukiryhmänsä samoin kuin vanhoillislestadiolaisille väkivaltaa kohdanneille naisille oma vertaistukiryhmänsä.

Tukea ja apua on siis saatavilla kaikille sukupuolille, eikä kenenkään pitäisi jäädä yksin väkivaltaiseen parisuhteeseen eikä alistua kiristämiseen esimerkiksi lasten huoltajuuden menetyksellä. Parisuhdeväkivalta on niin yleistä, että kenenkään ei tule tuntea häpeää ongelman esille tuomisesta.

Takaisin Istanbulin sopimukseen. Istanbulin sopimuksen solmineet maat pyrkivät ”luomaan Euroopan, joka on vapaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta”.

Sopimus on todella vahvaa ja selkeää tekstiä ja suosittelen sen lukemista jokaiselle naiselle ja miehelle. Sopimuksen tavoitteet ja sen edellyttämät toimenpiteet sisältyvät neljään alueeseen: väkivallan ennaltaehkäisyyn, uhrien suojeluun, tekijöiden syyttämiseen ja tuomitsemiseen ja velvoitteiden yhteensovittamiseen.

Sopimuksen tavoitteena on muun muassa

”a. suojella naisia kaikilta väkivallan muodoilta sekä ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa ja saattaa väkivallantekijät syytteeseen;
b. edistää kaikkien naisten syrjinnän muotojen poistamista sekä naisten ja miesten välistä tosiasiallista tasa-arvoa, myös voimaannuttamalla naisia;
c. luoda laaja-alaiset puitteet, toimintaperiaatteet ja toimet kaikkien naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi;
d. edistää kansainvälistä yhteistyötä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan poistamiseksi”

Sopimus kehottaa myös järjestöjä ja viranomaisia yhteistyöhön naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi yhtenäisillä toimintatavoilla.

Sopimuksessa määritellään tarkasti, mitä tarkoitetaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla. Se käsittää niin henkisen, ruumiillisen, seksuaalisen kuin taloudellisenkin väkivallan ja sillä uhkaamisen. Perheväkivalta käsittää niin nykyisten kuin entistenkin puolisoiden harjoittaman väkivallan.

Sopimus painottaa positiivista diskriminointia ts. ennaltaehkäiseviä toimia väkivallan estämiseksi erityisen haavoittuvissa ryhmissä.

Naisiksi luetaan myös alle 18-vuotiaat tytöt. Esimerkiksi Oulussa toteutettavassa Turvallinen Oulu -hankkeessa annetaan lapsille, nuorille ja vanhemmille välineitä suojautua väkivallalta. Tällaisen hankkeen aika olisi ollut jo Istanbulin sopimuksen astuttua voimaan, sillä sopimus edellyttää, että ”opetussuunnitelmiin kaikilla koulutustasoilla sisällytetään oppilaiden kehitystasoon sovitettua opetusmateriaalia, joka käsittelee esimerkiksi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, kaavamaisista käsityksistä vapaita sukupuolirooleja, keskinäistä kunnioitusta, väkivallatonta ristiriitojen ratkaisemista henkilösuhteissa, sukupuoleen perustuvaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen”.

Istanbulin sopimus edellyttää, että sen allekirjoittaneet valtiot ryhtyvät toimenpiteisiin eli säätävät tarvittavat lait ja varaavat resurssit sopimuksen toimeenpanemiseksi. Kun Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2015, hallitusta kritisoitiin siitä, että se ei myöntänyt varoja sopimuksen toimeenpanemiseen. Tilanne on kuitenkin vuosien varrella parantunut ja vuonna 2017 valmistunut sopimuksen toimeenpano-ohjelma on vahvistanut erityisesti järjestöjen resursseja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä.

Miksi sitten naisiin kohdistuva väkivalta ei näytä loppuvan? Istanbulin sopimuskin edellyttää, että sopimuksen solmineet valtiot kannustavat erityisesti miehiä ja poikia osallistumaan kaikkien sopimuksessa määriteltyjen väkivallan muotojen estämiseen. Silti on käsittämätöntä, että Euroopassa kuolee joka viikko kymmeniä naisia lähisuhdeväkivallan uhreina. EU:lle tuotetun laajan tutkimuksen mukaan (European Union Agency for Fundamental Rights) tutkimusta edeltävän 12 kuukauden aikana 3,7 miljoonaa naista EU:n alueella on kokenut seksuaalista väkivaltaa.

On ilmiselvää, että kansalaisten tietämys Istanbulin naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyn ja estämisen sopimuksesta on hyvin vähäistä. Jos sopimus tunnettaisiin paremmin, vahvistaisi se naisia väkivallan uhkan edessä ja toisaalta saattaisi hillitä miehiä tekemästä väkivaltaa, koska kaikkinainen väkivalta on rikos ja siihen syyllistynyt on saatettava vastuuseen.

Sopimus velvoittaa julkista sektoria ryhtymään toimiin väkivallan estämiseksi. Onkin valtion ja kuntien viranomaisten velvoite kouluttaa henkilöstöään väkivallan vastaiseen työhön ja tiedottaa kuntalaisia mahdollisuuksista saada apua väkivallan uhan alla tai sitä kohdattuaan.

On tärkeää, että viranomaiset, opettajat, lääkärit ja perheitä kohtaavat henkilöt tunnistavat jo puheesta väkivallan tunnusmerkit ja ennen kaikkea antavat luvan henkilölle tulla puhumaan väkivaltakokemuksista ja tietävät, mitä tehdä, jos he kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa kohdanneen henkilön. On myös tärkeää, että sukupuolta halventavalle puheelle laitetaan stoppi.

Istanbulin sopimuksen tunteminen tulisi kuulua koulujen opetukseen merkittävistä ihmisoikeussopimuksista ja opetuksessa tulee antaa välineitä lapsille ja nuorille tunnistaa ja vastustaa väkivaltaa. Naisia ja miehiä tulee rohkaista hakemaan apua ja heille tulee tarjota turvallinen paikka vaaralliseksi käyneen kodin tilalle. Vanha sanonta ”yksikin lyönti on liikaa” pitää edelleen paikkansa, sillä väkivalta ei pääty yhteen lyöntiin, ellei apua haeta, eikä se lopu vaientamalla tai sormien läpi katsomalla.

Myöskään miehiin kohdistuvaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa ei tule vähätellä, vaan yhtä lailla miesten tulee hakea rohkeasti apua yllä mainituista paikoista esimerkiksi ensi- ja turvakodista, jos he joutuvat väkivallan uhriksi lähisuhteessaan.

Maailman onnellisin kansa voi olla vielä onnellisempi, jos lähisuhdeväkivalta saadaan loppumaan. Siihen tarvitaan meitä kaikkia: päättäjiä, viranomaisia, ystäviä, sisaria ja veljiä tukemaan väkivaltaa kohdannutta ja sanomaan, että ”yksikin lyönti on liikaa, apua on tarjolla, autan sinua ja autan tarvittaessa itseäni hakemaan apua”. Väkivalta sen kaikissa muodoissaan on aina tuomittavaa.

(Kirjoitus perustuu puheeseeni Euroopan alueiden komitean naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa seminaarissa 4.3.2020 sekä Oulun ensi- ja turvakodilta saatuun asiantuntijatietoon.)

JAA

5 KOMMENTTIA

  1. Turvallinen Oulu hanke on suunnattu,lähinnä nuorille ja lapsille. Mitähän pahaa he ovat tehneet ? Oulussakin suvaitsevaisesti vaietaan todellisista ongelmista, vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti.
    Samoin, kuin feministeiksi julistautuneet naiset vaikenevat suvaitsevaisesti,maahanmuuttajanaisten kohtaamasta väkivallasta. Tätä tapahtuu mm. ympärileikkausten,pakkoavioliittojen ja kunniaväkivallan muodossa.

  2. Kiitos Satu Haapanen erinomaisesti kirjoitetusta blogistasi, asia on monella tapaa ajankohtainen. Vaikka huomiota yritetään vierittää pelkästään maahanmuuttajien syyksi, tosiasia on se, että valtaosa väkivaltaan syyllisistä on kantasuomalaisia henkilöitä. Asiasta sinänsä voi olla mitä mieltä tahansa, kömpelö valehtelu ei enää mene läpi. Ja se on hyvä se!

  3. Viherstalinistinen sensuuri elää,ja voi hyvin.

  4. Hyvä kirjoitus. Hienoa että Istanbulin sopimusta ja väkivallan vastaista työtä pidetään esillä, se on tärkeää!

  5. kirjoituksen nimi vois olla sadun sadut