Ankeaa lapsiperhe-arkea?

2

Syntyvyys Suomessa on pienentynyt huomattavasti vajaassa 10 vuodessa. Ikäluokan koko on alentunut kymmenellä tuhannella noin 50 000 lapseen. SDP:n Antti Rinne synnytti pienimuotoisen kohun nostamalla esiin synnytystalkoiden tarpeen. Vastuullinen teko häneltä, vaikka ilmaisu olikin huonosti onnistunut. Aiemmin mediassa kerrottiin, että lapsiperheen arki Prismassa vaippapaketti kainalossa ei houkuttele nuoria aikuisia.

Riippumatta valtiovallan tai puolueiden toimista, tai parantuneesta taloustilanteesta syntyvyyden aleneva trendi ja sen suuruus on kyllä huolestuttava. Aikamme arvot ja elämäntapa näkyy tässä: itsensä toteuttaminen ja uran luonti ajaa ohi lasten hankinnasta monen yksilön ja pariskunnan valinnoissa. Hiljattaisessa polemiikissa perhevapaistakin oli enemmän kyse taloudesta ja työelämästä kuin lapsiperheestä: lyhytnäköisesti taloudelliset kysymykset menevät kansakunnankin kannalta perustavanlaatuisemmista asioista ohi.

Miksi pariskunnat eivät halua hankkia lapsia, tai siirtävät sitä? Onko lyhyttempoisessa pintajulkisuudessa ja somessa korostunut hedonistinen yksin elämisen näkökulma? Naapurikirkon Paavi Franciscus kysyi paastoviestissään; ”kuinka monet elävät ajatellen riittävänsä itselleen ja päätyvät yksinäisyyden ansaan?” Toisilla taas on huoli maapallon ja sen tulevaisuuden tilasta – sopiiko tänne enää uutta väkeä.

Jokainen isä ja äiti tietää, että siinä näkymässä työpäivän jälkeen Prismassa vaippapaketti kainalossa näkyy vain se vähemmän hohdokkaan lapsiperheen arjen kuva. Jokainen äiti ja isä tietää myös sen, että lapsen hankinta ja saaminen on luultavasti parasta, mitä omassa elämässä on tapahtunut. Tämä positiivinen, tavoiteltava asia tulisi näkyä aidosti kaikille: Lapsen hankinnan pitäisi olla trendikästä!

Totta kai se tarkoittaa lapsen asettamista oman itsen edelle. Ja kyllä, se vaikuttaa omiin harrastuksiin tai itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Oman lapsen kehityksen ja kasvun seuraaminen ja siihen osallistuminen on ylivoimainen juttu mille tahansa harrastukselle, ulkomaanmatkoille tai muuhun asiaan verrattuna. Siinä Maslowin tarvehierarkiassa pysytään perusasioiden äärellä. Lapsen saanti ja kasvatus on luonnollinen tarve ja tehtävä naiselle ja miehelle. Ja sen verran vaativa asia, ettei omaa itseä ehdi niin paljoa miettimään. Elämän tarkoitusta pohtiessa ei tarvitse harjoittaa jotakin itämaista mystiikkaa. Riittää kun katsoo omaa lastaan.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Sodan jälkeen 1940 luvulla oli pulaa miehistä kun sota söi parhaassa työiässä olevia miehiä pois työmarkkinoilta melkein 100000 miestä. Tarvittiin naiset kodin ulkopuolelle työmarkkinoille. samalla luotiin lapsivihamielinen yhteiskunta. Se vain ei toimi yhdistää koti ja perhe sekä työpaikka samaan pakettiin. Olisi aika taas muuttaa arvoja ja arvostusta.

  2. Hieno kirjoitus. Lapsiperheen arjesta näkyy ulospäin juuri ne negatiiviset asiat. Pienten lasten kanssa unikin voi olla vähäistä ja pinna kireällä. Silti isyys on ollut parasta mitä on tapahtunut!

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.