Jännät paikat pandemian aikaan. Osa 2

0
Kuva: Näytteiden otto Kinnermäessä

Rajan ylittäminen Niiralassa huhtikuun alussa oli mieleen painuva kokemus. Vaikka olimme ainoat rajanylittäjät, tarkastus kesti tavallista pitemmän aikaa. Kahdenkymmenen viiden vuoden aikana totuimme siihen, että rajalla piti jonottaa puomille pääsyä joskus jopa tuntikausia. Minimissään muodollisuudet kestivät normaalioloissa puoli tuntia sisältäen molemmat tullit.

Nyt passintarkastajat olivat erityisen tarkkoja, kun kyseessä olivat kaksoiskansalaiset. Onneksi meillä oli hyvä syy ylittää raja, koska kyydissämme oli kotimaahan palaava Anna-mummo hänen viisuminsa viimeisenä voimassaolopäivänä. Meilläkin Olga kanssa Venäjän kansalaisina oli lupa palata alkuperäiseen kotimaahan.

Venäjän puolella automme herätti erityistä huomiota, koska kaikki muut raja-aseman kautta kulkevat ajoneuvot olivat täydessä lastissa Venäjältä Suomeen puutavaraa vievät ja tyhjänä uutta kuormaa noutamaan palaavat rekat. Meistä tuntui, että meitä ihmettelemään tuli koko tulliaseman henkilöstö päällikköjä myöten. Heitä kiinnosti erityisesti, miten pandemian tilanne oli kehittynyt Suomen puolella.

Uusi viranomainen, joka pitkään haastatteli meitä, oli Venäjän kuluttajien terveyttä ja hyvinvointia valvovan viraston edustaja. Hän otti meidän henkilötietomme ylös ja antoi allekirjoitettavaksi lapun, jolla sitouduimme neljäntoista päivän aikana pysymään sisällä kotona Kinnermäen vapaa-ajan asunnossamme. Lisäksi meidän piti ilmoittautua koronavirusepidemian puhelinpalvelun kautta karanteenissa olevien rekisteriin.

Kymmenen päivän kuluttua kotonaolomme jälkeen Kinnermäkeen saapui ambulanssi, josta astui kaksi suojavarusteisiin pukeutunutta naista ottamaan kitalaesta ja sieraimista näytteet tutkittavaksi Petroskoin laboratoriossa. Siihen aikaan testejä Karjalassa oli tehty jo useita tuhansia, kuitenkin todettuja tartunnan saaneita oli vain muutama henkilö. Meillä ei ollut mitään oireita, emmekä paljon jännittäneet analyysien tuloksia. Enemmän meitä jännitti, milloin maiden väliset rajat olisivat jälleen auki ja pääsisimme matkustamaan takaisin Ouluun. Onneksi huhtikuun lopussa vihdoin tuli tieto Venäjän hallituksen tekemästä päätöksestä avata rajat kaksoiskansalaisille paluumatkalla toiseen kotimaahan.

Juuri kun neljäntoista päivän karanteeni oli kohdallamme ohi ja lähdimme Olgan kanssa käymään lähikaupassa ruokaostoksilla, Kinnermäkeen saapui poliisi tarkastamaan sitä, että pysyimme kiltisti kotona. Hänellä oli virheellinen kirjaus Venäjän rajan ylityksen päivämäärästä, eikä hän voinut muuta kuin pahoittaa mieltäänsä Anna-mummolle ja jatkaa matkaansa seuraavaan kylään.

JAA