Kirkkoniemen operaatio

2
Kuva: Varangin museo

Tässä 121 vuotta sitten Ellisif Wesselin ottamassa kuvassa Suomen, Norjan ja Venäjän rajapyykillä etuoikealla seisoo karjalainen isäntä Venäjän edustajana. Kuva on teatraalinen, mutta kertoo jotakin tästä alueesta ja sen etnisestä kokoonpanosta. Saamelaisia lukuun ottamatta tämän rajaseudun asukkaat ovat suurimmaksi osaksi olleet ”tullista tulleita”. Meillekin Olgan kanssa tarjoutui kaksi vuotta sitten mahdollisuus muuttaa tänne ihmettelemään nopeasti muuttuvan maailman menoa yhtä aikaa läheltä ja kaukaa.

Petsamon alue liitettiin Suomeen aika pian maan itsenäistymisen jälkeen. Jäämeren rannalle ulottuva maa-alue katkaisi lähes neljännesvuosisadaksi Norjan ja Neuvosto-Venäjän rajanaapuruuden. Samalla se toi Suomelle unelman omasta Jäämeren käytävästä.

Olen päässyt nyt parin vuoden aikana seuraamaan läheltä tämän mielenkiintoisen rajaseudun kehitystä ja kaavailtuun ratayhteyteen liittyvää keskustelua rajan molemmin puolin. Tähän keskusteluun ovat osallistuneet eri vaiheissa poliitikot, yrittäjät ja paikallisten yhteisöjen edustajat. Viimeksi kuulin siitä negatiiviseen sävyyn lausuttuja kommentteja kolttasaamelaisten asuttamisen 70-vuotisjuhlassa Sevettijärvellä. Radan rakentamisen vaikutuksia puheessa verrattiin strategisesti tärkeän nikkeliesiintymän löytämiseen 1900-luvun alussa. Sitä ei seurannut mitään hyvää ainakaan kolttasaamelaisille.

Itselläni ei ole vahvaa mielipidettä tähän kysymykseen. Tosiasiana todettakoon, ettei tätä aloitetta olla ajamassa kovinkaan aktiivisesti Norjan puolella paikallista kunnan kehitysyhtiötä ja joitakin poliitikkoja lukuun ottamatta.

Arkiset rajanylitykset Inarin ja Etelä-Varangin välillä sujuvat osittain heikkokuntoista Näätämön ja Neidenin välistä tietä pitkin, joka ehkä heijastaa tämän reitin merkitystä Norjalle. Toisaalta Kirkkoniemestä itään päin rajan yli menevä tie on aivan eri luokkaa uusine tunneleineen ja siltoineen.

Rajat ylittävä julkinen liikenne kaipaa myös parannusta. Ilman omaa autoa on lähes mahdotonta päästä Suomesta Kirkkoniemeen. Jopa Murmanskiin pääsee helpommin venäläisellä pikkubussilla säännöllisesti kulkevilla vuoroilla sekä Ivalosta (kerran viikossa lauantaisin), että Kirkkoniemestä (päivittäin). Lentoliikenne kulkee vain pääkaupunkien kautta maasta toiseen matkustaessa. Norjan sisällä lentoliikenne on toki hyvinkin vilkasta.

Ihmisten välinen logistiikka maiden välillä tulisi hoitaa kuntoon ennen kuin unelmat rautatiestä Jäämeren satamaan voisivat joskus tulla todeksi.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Ja unelmaksi tuo Jäämerenrata jääkin,ja hyvä näin.Hintalappu kolme miljardia,rakennusaika vähintään 15-vuotta.
    Ratahanke ei ole kannattava minkään rahoitusmallin mukaan,näin on viisaat laskeneet.Samalla rata tuhoaisi luontoa,ja näivettäisi poroelinkeinoa,pahimmillaan ratalinjaus kulkisi luonnonpuistoissa.

  2. Kerrankin olen samaa mieltä kuin ELite. Asia jäämeren radan rakentamisen suhteen on noin. Se ei ole luonnolle hyvä, se ei kannata kansantaloudellisesti (vain jollekin harvalle hyödyllinen) ja haittaa alueen elinkeinoja. Hyvin sanottu edellä.

    Miksi artikkelissa se mainittiin. Siinä puhuttiin ymmärtääkseni paikallisesta liikenteestä Pohjois-Suomen, Pohjois-Norjan ja Petsamon/Kuollan niemimaan välillä. Siinä oli varmaan asiaa. En itse tunne tuota puolta noin tarkasti kuin kuvattiin, mutta parantamisen varaa ilmeisesti on.

    Valokuva oli mielenkiintoinen. Alkuperäiset kuvat tuolta ajalta ovat varmaan vähissä. Olen käynyt omalla autolla Jäämeren rannalla Altassa ja Kirkkoniemessä 1980-luvulla. Ne olivat kauniita seutuja.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.