Pilalle mennyt kesä

3
Kuva: Sarajan palo elokuvassa "Peili" (1974)

Tämä blogi aivan kuin aikakone antaa mahdollisuuden siirtyä vaiheesta/aiheesta toiseen. Tämänkertainen tarina kertoo pienestä selkkauksesta, joka sattui tänä kesänä pienessä karjalaisessa kylässä, jossa olemme viettäneet Olgan kanssa kaikki kesälomamme.

Kaikki alkoi toukokuun puolessavälissä, kun julkisuuteen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta tieto suunnitteilla olevista elokuvan kuvauksista Kinnermäessä. Valmisteluja oli vaikea olla huomaamatta, kun historiallisen puukylän välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle sovhoosin pellolle ruvettiin ripeästi pystyttämään puurakenteisia kulisseja. Niiden oli määrä palaa poroksi. Elokuvan skenaarion mukaan kyse oli metsätulipalon saarrokseen joutuneesta kylästä, jonka pelastamiseen saapuu laskuvarjoilla kuin enkeleitä taivaalta sankarillisia palomiehiä.

Olgan julkisuudessa nostaman älämölön takia elokuvan valmisteluista saivat tietää monet toimittajat ja viranomaiset. Asia käsiteltiin jopa Karjalan alueparlamentissa, johon kutsuttiin esittelijäksi hätätilaministeriön ja kulttuuriministeriön edustajat. Asianomaisena oli lisäksi luonnonvaraministeriö, koska historiallisesti arvokkaan kylän lisäksi tulipalo olisi voinut vahingoittaa lähellä olevaa metsää. Kaikkiin näihin instansseihin Olga lähetti viralliset kyselyt, ja niihin tulleet vastaukset hän jakoi sosiaalisessa mediassa.

Vastaukset olivat suurimmaksi osaksi ympäripyöreät – kuvauksia ei voitu suoraan kieltää koska lupa tuli korkeammalta taholta. Julkisuudella oli kuitenkin postiviinen vaikutus siihen, että Karjalan hätätilaministeriö oli tosissaan varautunut valvomaan avotulen käyttöä lähellä kylää. Paikalle varauduttiin lähetettämään neljä paloautoa ja yli 20 palomiestä.

Moskovalainen elokuvayhtiö yritti pelastaa kasvonsa julkisesti vakuuttamalla, ettei avotulta käytettäisi kuvauksien aikana ja kaikki tarvittavat katastrofiepisodin efektit olisivat tietokoneella piirrettyjä. Emme kuitenkaan uskoneet heidän lupauksiaan.

Olga ja hänen äitinsä Anna Kuznetsova olivat ainoat kyläläiset, jotka avoimesti vastustivat kuvauksia ripustamalla protestiksi lakanoita ja banderolleja omien talojensa seinille. Muille kylän asukkaille elokuvayhtiö maksoi tuntuvan rahakorvauksen suostumisestaan kuvauksiin ja mahdollisesti aiheuttamastaan vahingosta.

Suurta vahinkoa ei loppujen lopuksi onneksi sattunut, mutta henkisesti perheemme sai kärsiä tästä elokuvaprojektista koko kesän ajan. Pelottaakseen Anna-mummoa elokuvan tekijät lähettivät kerran jopa poliisipukuisia kavereita asialle, jotka uhkasivat häntä kahden miljoonan ruplan sakolla, jos hän ei olisi suostunut ottamaan itse tehtyjä banderolleja talonsa seinältä.

Operaatio Hiekkamyrsky

Kaikki huipentui 15. elokuuta järjestettyihin kuvauksiin. Koko päivän ajan kylän ilmatilassa pyöri kolme helikopteria, jotka nostivat melkoisen hiekkamyrskyn keskellä rauhallista kylää aiheuttaen vahinkoa vanhojen talojen katoille ja kyläläisten istutuksille. Jopa oululaisten kirvesmieskisällien rakentama tsasounan portti kaatui kovissa propellien pyörteissä.

Varsinaiseen tulikoetukseen kylä joutui myöhään illalla samana päivänä, kun alkukesästä rakennetut kulissit sytytettiin tuleen vain parin sadan metrin päässä kylän asuintaloista. Näky makuuhuoneestamme oli hirvittävä ja tulipalo nähtiin jopa viereisessä Vieljärven kylässä kuuden kilometrin päässä. Palomiehet valvoivat aamuneljään asti, ettei tulipalo olisi levinnyt kuvauspaikalta.

Tuli-elokuvan kuvausten viimeisestä päivästä kertova juttu kuvineen löytyy Karjalan tietotoimiston sivuilla: http://rk.karelia.ru/accident/kinerma-nashumevshij-pozhar/

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Semmosta se on elokuvan teko.Itsekkin pääsin joskus yli kymmenkunta vuotta sitten ”näyttelemään” elokuvaan,kun omistin vanhahkon auton joita tarvittiin kuvauksissa.Olimme muka jossain Venäjällä päin tiellä jonossa noissa 70-luvun autoissamme.
    Otin töistä pekkasia kolmeksi päiväksi,hyvin nuo maksoivat 300/päivä.

    Esimieheni kehui kerran päässeensä näyttelemään Åke Lindmannin kuvaamaan Lapin Kullan kimallukseen kullankaivuuta,kun harrastaa.Myöhemmin selvisi ,että hän makasi kuolleena suuressa joukkokohtauksessa….heko

  2. Kirjoitus oli mielenkiintoinen. En aikaisemmin lukenut, kun kirjoittaja on minulle uusi. Kuullostaa hurjalta kokemukselta. En haluaisi samaa esimerkiksi kesämökkini lähelle.

    Tässä oli harvinaista se, että kerrotaan mitä Venäjän puolella rajaa tapahtuu. Kyllä siitä on kerrottu ennenkin, mutta pieni lisä kokemuspiiriimme on hyväksi.

    Olen käynyt itse Neuvostoliitossa kolme kertaa ryhmämatkoilla. Se oli erilaista aikaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.