Jatko-opiskelijana vaihdossa Tampereella

0
Käännöstieteen laitoksella Tampereella

Oleskelu Oulussa muuton jälkeen kesti vain vajaat kuusi kuukautta vuonna 1997. Päätös ensimmäisestä apurahasta tuli Tampereen yliopiston käännöstieteen laitoksen kautta, mistä on Arto Lehmuskallion kiittäminen. Onnistuimme lopulta saamaan Kansainvälisen vaihdon keskus CIMO:sta verovapaan stipendin, joka hyvin riitti nuoren perheemme oleskeluun maassa. Neljästä tuhannesta markasta yksi tuhat piti maksaa kalustetusta yksiöstä Kalevan kaupunginosassa. Vuokrasopimukseen kuului jopa liinavaatteiden vaihto kahden viikon välein.

Tähän ”vaihtosopimukseen” kuului lisensiaatintutkielman kirjoittaminen käännöstieteen ammattilaisten opastuksella ja työskentely Tampereella kahden neuvottelutulkkausta opiskelevan ryhmän kanssa opettajana. Tampere siis oli parempi paikka minulle tutkittavan kieliparin kannalta. Tutkin kuvaannollisten ilmaisujen eli fraasien kääntämistä suomen ja venäjän välillä ja aloitin silloin jopa pienen Kuin kaksi marjaa -idiomisanakirjan laatimista.

Oulussa halusimme pitää kaiken varalta kaksiomme Välkkylässä omissa nimissä ja löysimme helposti alivuokralaiset syyslukukaudeksi. Saimme sitten muuttaa takaisin siihen jouluna, vaikka työsopimukseni apurahalla Tampereen yliopiston kanssa jatkui myöhemmin seuraavan vuoden puolelle ja jouduin pendelöimään keväällä Oulun ja Tampereen välillä yöjunalla joka toinen viikko.

Lähdimme kesän viimeisenä päivänä Välkkylästä kolmestaan liikkeelle Olgan ja pienen Annan kanssa kolmiovisella Samaralla talvirenkaan katolla. Osa tavaroistamme jäi Ouluun asuntolan alakerrassa sijaitsevaan kellarikomeroon, joten tätä reissua voisi pitää maan sisäisenä muuttona. Kyytiin mahtui kaikki olennainen: Annan vaunut, MikroMikko-tietokone ja opiskelijapariskunnan syysvaatteita.

Tampereella meille heti sattui muutama positiivinen juttu. Syyskuussa hankimme ensimmäisen Philips-merkkisen matkapuhelimen. Koska meillä silloin ei ollut vielä suomalaista henkilötunnusta, piti meidän asettaa kolmen tuhannen markan vakuus TELE:lle kännykän käytöstä. Eli maksoimme puhelumme vuodeksi etukäteen. Saimme sen jälkeen aika nopeasti tunnukset Tampereen maistraatista vedoten matkapuhelinliittymän ja muiden laskuttajien asettamiin ehtoihin.

En lähde nyt vertailemaan tamperelaisten luonnetta oululaisiin, mutta ajatus paluusta Ouluun, mihin meillä jäi uusia ystäviä ja paljon tuttuja, koko ajan pyöri päässä. Äitinä Olga taisi kokea Tamperetta ehkä ei niin avoimena verrattuna Ouluun, missä ventovieraat äidit saattoivat pysähtyä kadulla vaihtamaan kokemuksia vaunuja pukatessa. Onnistuimme kuitenkin luomaan riittävän kattavan suhdeverkoston Tampereellakin sekä työpaikalla, että sen ulkopuolella Väinämöisenkadulla sijaitsevan opiskelija-asuntolan yhteisössä.

Oman tarinan arvoinen oli tutustuminen Pispalassa sijaitsevaan Suomen vanhimpaan yleiseen Rajaportin saunaan ja sitä ylläpitävään porukkaan. Saimme nauttia monta kertaa Veikko Niskavaaran ja Tiina Huuhtasen vieraanvaraisuudesta ja saunan pehmeistä löylyistä. Pääsimme jopa kerran heidän seurassaan Lenin-museon johtajan Aimo Minkkisen 50-vuotisjuhliin tuntematta itse sankaria.

Tampereella vietetty lukuvuosi tarjosi tilaisuuden tavata mielenkiintoisia ihmisiä niin käännöstieteen, kuin slavistiikan ja baltologian laitoksella. Tutustuimme Arton lisäksi sekä suomalaisiin lehtoreihin ja tutkijoihin, että Venäjältä muuttaneet Vasily Bouilovin perheeseen. Olisin voinut jatkaa määräaikaisia töitä venäjän opettajana Tampereen yliopistolla eri laitoksilla, mutta valitsimme lopulta Oulun, varsinkin kun siellä varmistui ensimmäinen kokoaikainen työsuhde maaseutumatkailun kehittämishankkeen parissa.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.