Olgan uskomattomat rajanylitykset

0
Super-Olga (kuva: vk.com)

Ette te tätäkään usko, joten kirjoitan niistäkin seikkailuista, joihin minulla ei ollut mitään arpaa. Kaikki tässä luvussa kirjoittamani perustuu suulliseen perimätietoon, eli luottamuksellisesti kerrottuihin tositarinoihin puolisoni kohdalle sattuneista vastoinkäymisistä rajanylityksissä. Vaikka mahdollinen rikos on jo vanhentunut, jotkut tarinan henkilöt voidaan vielä tunnistaa. Niitä ei kuitenkaan mainita nimeltä.

Kaikille Venäjällä matkustaneille on varmasti sattunut jotain ikimuistoisia juttuja, joista ei aina uskalla kertoa julkisesti. Joku on voinut hukata passin, kuten yksi herra rullaluistelumatkan aikana, mistä kirjoitin aiemmin. Joku on voinut ylpeänä kävellä rajan yli passia leimaamatta – ei silloin 40-luvulla, vaan nyt rajakomissaarin seurassa. Yksi kaveri saatiin Venäjältä takaisin Suomeen rajan yli ilman paluuviisumia. Siitä on kyllä jo monta vuotta, harva edes muistaa, mikä se sellainen lappu on.

Jälkimmäinen tapaus sattui Värtsilän tullissa joskus 20 vuotta sitten. Passin tarkastuksessa ilmeni, että yhdellä suomalaisryhmän miehellä ei ollut ns. paluuviisumia. Uuden viisumin hankkiminen tarkoittaisi paluuta Petroskoihin, eikä Olga olisi päässyt takaisin koti-Ouluun samana päivänä. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin miettinyt virkamiesten lahjomista. Raja-aseman päällikkö sattui olemaan tiukkapipoinen ja kuten selvisi lyhyen taustoituksen jälkeen juuri eronnut. Olgalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vedota siihen, että häntä Oulussa odottavat pienet lapset, mikä sulatti rajamiehen sydämen, ja ryhmä sai jatkaa saman vahvuisena matkaansa.

Toinen bussiryhmämatkalla sattunut vastoinkäyminen johtui teknisestä bussiyhtiön virheestä, kun henkilöiden lukumäärä oli eri Murmanskista palatessa. Lisäksi paluumatkan reitti kulki poikkeuksellisesti Norjan kautta eri rajanylityspaikassa kuin menomatkalla. Kuljettajalla ei ollut ns. noutolupaa, ja yhden ylimääräisen matkustajan läsnäolo kyydissä olisi tarkoittanut sakkoa ja sen maksamista seuraavana päivänä virka-aikaan jossain Venäjän puolella pankissa.

Bussikuljettajalla alkoi pian ”keittää”, mikä olisi vain pahentanut tätä tilannetta, ja matkaoppaana toimineen Olgan oli tultava hänen avukseen väittelyyn tullitarkastajan kanssa. Hän vakuutti, että oululaisten delegaatio oli Murmanskin aluehallinnon kustusta vierailulla ja mahdollinen viipyminen rajalla antaisi väärän signaalin molempien maiden päättäjille. Sain kuulla myöhemmin yhden matkalaisen sanoneen, että Olga oli lumonnut olemuksellaan tarkastajan, ja bussi sai luvan mennä rajan yli.

Venäläiset osaavat olla jäykkiä sääntöjen noudattamisessa, mutta joskus he osaavat olla todella joustavia. Näin sattui kerran Helsingin lentoasemalla. Suomalaisten johtajien oli määrä mennä Petroskoihin suoralla lennolla, jota silloin operoi venäläinen Severstal-yhtiö. Olga oli etukäteen hankkinut Karjalan opetusministeriöstä viralliset henkilökohtaiset kutsut kaikille. Kuinka suuri oli hänen ihmetyksensä, kun selvisi juuri ennen lähtöä, ettei heillä ollutkaan Venäjän viisumia.

Olga sai sovittua Venäjän konsulaatin kanssa, että pikaviisumit myönnettäisiin lentokoneen odottaessa! Kuvat otettiin valkoista taustaa vasten kännykällä ja lähetettiin konsulaattiin. Lentoyhtiö suostui odottamaan kaksi tuntia, olivathan nämä ainoat matkustajat sillä lennolla. Johtajat joutuivat tietenkin maksamaan vähän ylimääräistä tästä pikapalvelusta konsulaatille, mutta heidän vierailunsa Petroskoihin lopulta onnistui alkuperäisen suunnitelman mukaan.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.