Petroskoilaiset rock-muusikot Oulussa

0
Enska Jakobson (kuva: Facebook)

Kesällä 2002 Petroskoissa käydessäni olin melkein ajaa autolla vanhan koulukaverini Enska Jakobsonin* päälle. Hänen johtamalta d’Airot-bändiltä oli juuri tullut ulos l’Aqoustique-levy, jonka sain häneltä silloin nimikirjoituksella varustettuna. Olimme istuneet samassa luokassa kymmenen vuotta koulussa ja myöhemmin vielä kuusi vuotta yliopistossa ennen muuttoamme Suomeen. Olin myös kyseisen bändin yksi perustajajäsenistä Enskan kanssa vuonna 1990.

Levyllä soitettu musiikki teki vaikutuksen erityisesti Grigori Ziminin taitavan kitaran näppäilyn ansiosta. Suomeksi ja karjalaksi esiintyviä rock-muusikkoja Enskan lisäksi oli tasan kaksi Petroskoissa, ja heidät kaikki tunnettiin melko hyvin myös Suomen puolella. Silloin heräsi idea kutsua d’Airot-duo valloittamaan Oulun kapakat.

Kuinka ollakaan, seuraavan vuoden alussa Enska ja Grigori tulivat kahdestaan ensimmäistä kertaa soittamaan omaa unplugged-musaa Petrellin Saluunassa ja kulttuuriravintola Dupontissa, jossa silloin järjestettiin myös jameja. Keikoista paikalliset pubit suostuivat maksamaan 200-300 euroa, mikä taisi juuri riittää pojille heidän matkakuluihinsa. Onneksi meillä Olgan kanssa oli mahdollisuus majoittaa heidät kotonamme Pateniemessä, eikä poikien tarvinnut menettää heti kaikkia tienestejä asumiseen Oulussa.

Dupontissa sattui mielenkiintoinen episodi kirjailija Mikael Niemen kanssa, joka oli juhlimassa paikallisen teatterin evakossa Teurastamolla esitetyn kuuluisan Vittulanjänkä-näytelmän ensi-illan jälkeen. Saatuaan tietää, että housebändinä oli petroskoilainen yhtye, hän tilasi Neuvostoliiton hymnin, jonka Enska veti hienosti bluesversiona lavalta.

Bändin managerina

Innostuin hoitamaan bändin managerin tehtäviä sen verran, että kun pojan tulivat uudestaan Ouluun nelihenkisessä ”sähköisessä” kokoonpanossa, onnistuin sopimaan ensimmäisen keikan 45 Special -nimiseen klubiin, joka on pitkään ollut arvostetuin esiintymispaikka rock-muusikoille Oulussa. D’Airot sai luvan esiintyä myöhemminkin monta kertaa housebändinä tämän baarin alakerrassa sunnuntaijameissa. Ihmettelin kovasti, miten kaikki soittimet pikkurumpu ja lautaset mukaan lukien mahtuivat heillä pienehkön Audi 80 -mallisen auton takakonttiin.

Tässä kohtaa pitää muistaa kiittää Radiopuhelinten rumpalia Jyrki Raatikaista, joka on usein auttanut d’Airotin rokkareita lainaamalla heille omia rumpuja. Hänen Hot Igloo -yhtiönsä on tuottanut myös useita Talvisovat-yhtyeen levyjä Suomessa.

Yksi vierailu sattui kesäkuulle, jolloin keikka sovittiin torirannassa sijaitsevan Makasiinikahvilan terassille. Alkuillasta alkoi satamaan vettä, ja keikka peruttiin. Pojille tämä olisi tarkoittanut paluumatkan kustantamista omasta lompakosta. Kävelimme Tervasoihtu-aittaan ja lyhyen keskustelun jälkeen baariemäntä Riitan kanssa saimme sovittua keikasta sisätiloissa aitan yläkerrassa samalle illalle. D’Airot sai esiintyä Tervasoihdussakin muutaman kerran lämpimän vastaanoton jälkeen.

Oulussa ovat käyneet eri aikoina muutkin petroskoilaiset muusikot kuten suomeksi laulava Arto Rinne ja karjalaksi karjuva Santtu Karhu. Heidänkään konserttinsa eivät vetäneet kovin suuria ihmisjoukkoja. Toisaalta tunnelma saattoi nousta kattoon loppuillasta ahtaassa Never Grow Oldissa tai Lentävässä Lautasessa, missä he pääsivät soittamaan karjalaista rokkia.

*kyseessä on Jevgeni Bogdanovin taiteilijanimi

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.