Varför inte! – Ruotsin kielen pikakurssi

4
Suomen ruotsalaisten lippu

Elettiin erittäin mielenkiintoista vuotta 1991. Huhtikuussa Petroskoin yliopiston Toive-yhtyeen vieraana kävi Corado-niminen naiskuoro ystävyyskaupunki Uumajasta. Meidän perheemme sai majoittaa yhden laulajista ruotsalaisen Ingridin, jonka mukana Petroskoihin saapui hänen miehensä Staffan ja kuusi kuukautta vanha Hanna-tytär.

Olimme veljeni kanssa niitä harvoja, jotka saimme kutsun tehdä vastavierailu Uumajaan myöhemmin samana vuonna. Viisumeiden ja junalippujen hoitaminen Pietarin kautta Vaasaan asti ei ollut vaikea asia silloin, eikä henkilökohtaista luonnehdintaa opiskelupaikalta enää vaadittu ulkomaan matkaa varten. Saimme myös luvan vaihtaa jonkun verran matkavaluuttakin tätä reissua varten.

Ainoa asia, joka piti hoitaa pikimmiten, oli ruotsin kielen taidon hankkiminen lyhyen ajan sisään. Aloin samaan aikaan tehdä töitä Korela-matkatoimistolle oppaana. Kiertelin Petroskoita suomalaisten turistien kanssa bussilla ja sain melko hyvin päntättyä päähän perustietoa suomeksi kaupungin historiasta. Yksi turistiryhmä Kristiinankaupungista tilasi kiertoajelun opastettuna ruotsiksi ja sain matkatoimistolta erityispyynnön opetella Suomen toinen virallinen kieli kahdessa kuukaudessa! Tehtävään kuului tietysti myös esittelytekstin kääntäminen ruotsiksi ja lukeminen sen ääneen sopivasti kiertoajelun aikana.

Tartuin innokkaasti tehtävään ja käytin kaiken vapaa-aikani ruotsin kieliopin ja ääntämisen opiskeluun kuuntelemalla vinyylilevyjä Karjalan kansallisessa kirjastossa. Ensikosketus suomenruotsalaisiin tapahtui heinäkuun lopussa ja osoitti, ettei ulosanti mennyt ihan mönkään ja sain kiertoajelun lopuksi rohkaisevat aplodit ristiinalaisilta ja jatkoin ruotsin opintojani.

Todellinen tulikaste tapahtui kuitenkin elokuussa Uumajan-matkallamme. Lähdimme liikkeelle Petroskoista yöjunalla Pietariin maanantaina 19. elokuuta, jolloin Moskovassa sattui vallankaappaus ja maata ryhtyi johtamaan hätätilakomitea. Muistan sekasorron tunnelmia tiistaiaamuna Pietarin rautatieasemalla. Kioskeissa oli myynnissä vain pari kolme virallista lehteä ja otsikot olivat aika tiukat. Tietoa oli niukasta tarjolla Moskovan tapahtumista, ja 20 vuotta täyttänyt Slava-veljeni oli intoa täynnä vaihtaa matkasuunnitelmiamme ja lähteä barrikadeille pääkaupunkiin tukemaan orastavaa demokratiaa.

Nousimme kuitenkin Pietarissa Suomeen lähtevään junaan. Muistan suomalaisten konduktöörien katseet, jotka utelivat, että tuleeko nyt porukkaa idästä päin enemmän ja kuinka paljon. Vaihdoimme junaa Suomen puolella pari kertaa ensin Riihimäellä ja sitten Seinäjoella. Matkalla sain selailla suomalaisia lehtiä, jotka olivat täynnä kauhuskenaarioita Venäjän tapahtumien kehityksestä. Vasta myöhemmin opin erottamaan aamulehdet iltalehdistä, joiden tyyli on voinut olla aivan toisenlainen.

Saavuimme Vaasaan aika myöhään ja selvisi, että ensimmäinen lautta Uumajaan lähtisi vasta seuraavana päivänä. Lähdimme kävelemään kohti satamaa. Ensimmäinen autokuski, joka pysähtyi meidän kohdallamme ja tarjosi kyytiä, puhui ruotsia. Lyhyt keskustelumme johti suureen väärinkäsitykseen ja sain kokea ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni miehen lähentelyä, kun jäimme hänen kanssaan kahdestaan autoon. Älkää vain kysykö, miksi näin kävi. En vieläkään tajua, miten Miksipä ei -asenteeni johti niin pahasti harhaan. Siitä päivästä alkaen päätin opiskella kieliä perinpohjaisesti, jättämättä mitään sattuman varaan.

4 KOMMENTTIA

  1. Ruotsinkieli on helppoa jos on kiinnostunut oppimaan. Vaasa on kiva paikka, kyllä siellä voi ihan huoletta miehenä liikkua ilman että ruotsin tai suomenkileinen mies ahdistelee. Valtaosa on satavarmasti heteroja myös ruotsinkielisestä väestöstä. Tänä päivänä taitaa kyllä ruotsinkielisetkin puhua sekä suomea että ruotsia. Uumajassa pärjää paremmin ruotsinkielellä.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.