Itsenäisyyspäivän vastaanotto Petroskoissa

0
Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto Petroskoissa

Viimeinen Petroskoissa viettämämme syksy’96 huipentui Suomen konsulaatin perinteisesti järjestämään Itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Satuimme eri yhteyksissä törmäämään nykyistä lukuun ottamatta lähes kaikkiin suomalaisiin konsuleihin kotikaupungissamme muutenkin kuin viisumia hakiessa. Muistan vielä 90-luvun kultaisen ajan, jolloin Petroskoihin kulki päivittäin Postiauto Suomesta Aunuksen kautta sekä muutama päivä viikossa lensi Finnairin vuoro Joensuun kautta ja kaupungissa oli jopa tämän lentoyhtiön oma edustusto.

Tein töitä silloin yhdelle Maunolle, joka opetti minulle suomalaisen liikekulttuurin alkeet. Olen kiitollinen hänelle arvokkaasta kokemuksesta, vaikka liikeasiat hänellä lopulta taisivat mennä sekaisin. Hän otti riskejä ja toimi rohkeasti neuvotellen paikallisten virkamiesten ja mafiapomojen kanssa, mikä oli silloin ajan henki ja mahdollisuus monelle lamasta kärsineelle yrittäjälle.

Mauno sai avec-kutsukortin konsulaatin vastaanotolle, mutta joutui lähtemään takaisin Suomeen samalla viikolla. Hän jätti kortin minulle ja sanoi: ”Käytä sitä, jos haluat”. Meillä oli sen verran uteliaisuutta ja seikkailunhalua, että päätimme Olgan kanssa käyttää tilaisuus hyväksi ja mennä ”kuokkimaan” vastaanotolle.

Vastaanoton isäntänä oli Suomen pääkonsuli Osmo Lipponen puolisoineen. Hän taisi olla Paavo Lipposen veli ja ainakin vaikutti yhtä isokokoiselta kättelyssä. Hän tuli paikalle Pietarista, onhan Petroskoin toimipiste ollut sen alaisuudessa. Vastaanotto pidettiin Kirovin kadulla sijaitsevan Kulttuurikeskuksen kellarissa, missä myöhemmin on toiminut ravintola. Petroskoin konsulaatin tilat ovat olleet ainakin kolmessa osoitteessa. Ensin se oli Uritskin kadun varrella samassa rapussa hiippakunnan toimiston kanssa, ja sen kulmatalon takapihalla oli aina pitkiä viisuminhakijoiden jonoja. Sitten se muutti Pushkinin rantakadulla sijaitsevan asuintalon alakertaan ja vuoden 2010 keväällä nykyiseen erikseen rakennettuun moderniin taloon, jonka avajaisiin osallistuimme Maakuntajohtaja Pauli Harjun kanssa.

Itsenäisyyspäivää vietettiin silloin hyvin vaatimattomasti, kyseessä oli 79-vuotispäivä ja kutsuvieraiden joukko oli aika suppea. Myöhemmin 2000-luvulla siitä tuli paljon isompi tapahtuma ja vastaanotot ruvettiin pitämään Kansallisteatterin aulassa. Meillä ei ollut vaikeuksia sulautua seurustelemaan tuttujen kanssa koska tunsimme suuremman osan kutsutuista ihmisistä, olihan meillä kaikilla jokin kytkös Suomeen.

Loppuillasta huomasimme, että isäntäpari alkoi kiertämään pöytiä ja keskustelemaan kaikkien vieraiden kanssa erikseen. Väistyimme heitä onnistuneesti koko ajan kunnes tuli sopiva hetki poistua kertomatta tarkemmin, ketä me oikein olimme.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.