Karjalan työministeriön matka Kokkolaan

0
Kuva: Vanha PAZ-bussi

Tasan 23 vuotta sitten, 18. maaliskuuta kosin Olgan, ja siitä päivästä alkoi aika tiivis seurustelumme. Olimme yhdessä lähestulkoon 24/7 koko kevään’96 ajan. Poikkeuksena oli yksi Olgan työmatka Karjalan sisäasianministeriön edustajien kanssa Suomeen huhtikuussa. Siihen aikaan yhteistyötä viriteltiin kaikkien mahdollisten viranomaisten kesken rajan yli. Toiselle matkalle toukokuussa meidän piti lähteä yhdessä hoitamaan Karjalan tasavallan työministeriön 20-päisen ryhmän tulkkauksia Suomen-vierailun aikana.

Suuntana oli Kokkolan kaupunki Suomen länsirannikolla ja kulkupelinä Petroskoista rajalle asti vanha PAZ-bussi. Rajalta Kokkolaan ryhmän oli määrä jatkaa suomalaisella turistibussilla. Tämä matka ei olisi erityisesti jäänyt mieleen, jos ei järjestäjille olisi sattunut pieni laskuvirhe. Lähtöpaikalla aamuvarhain selvisi, että 20-paikkaiseen bussiin piti mahtua kaksikymmentä työministeriön edustajaa ja kaksi tulkkia. Meille Olgan kanssa siis ei ollut yksinkertaisesti paikkaa siinä bussissa.

Varasuunnitelma nopeasti juolahti mieleen, ja sanoimme tilauksen tehneelle taholle, että liitymme joukkoon jälleen Värtsilän tullissa, mihin menisimme omalla autolla. Matkalla rajalle meillä oli vähän ylimääräistä aikaa käydä matkan varrella sijaitsevassa Olgan äidin kotikylässä, missä Olgan vanhemmat viettivät aikaa keväästä syksyyn hoitaen perunamaata ja muita viljelyksiänsä. Pyysimme heiltä samalla siunausta naimisiin menoamme varten. Tämä tuli heille melkoisena yllätyksenä, olihan meidän seurustelumme ollut aika lyhytkestoista sillä hetkellä.

Toinen asia, joka meidän samalla piti hoitaa Kinnermäessä, oli kysyä neuvoa siitä, onko meillä mahdollisesti sukulaisia Värtsilässä. Pitihän meidän jättää automme jossain turvallisessa paikassa melkein viikoksi raja-aseman lähistöllä. Olgan äiti soitti pari puhelua ja kertoi, että kyllä on, tavaratullin päällikkö taitaa olla meille kaukaista sukua. Tämä tieto riitti meille hyvin. Ajoimme Värtsilään, löysimme miehen ja sanoimme, että olemme hänen sukulaisiansa. Meille järjestyi heti autopaikka hänen asuintalonsa takapihalla ja pääsimme jopa hänen perheensä kanssa ruokapöytään, koska oli ruoka-aika. (Myöhemmin muuten selvisi, että oikeasti Olgan vanhemmat eivät olleet hänelle sukua, muttei se haitannut meidän vuosia kestäneitä ystävällisiä suhteitamme).

Työministeriön bussi saapui tullialueelle hieman myöhässä – selvisi, että heitä vastaan ajaneesta rekasta tippui kivi suoraan tuulilasiin, ja he joutuivat hidastamaan vauhtia loppumatkasta ylimääräisen tuuletuksen takia matkustamossa. Moni matkalaisista taisi vilustua ja yskiskeli sitten koko Kokkolan-matkan aikana. Meitä Olgan kanssa vähän suretti ja huvitti yhtä aikaa tämä tapaus, olihan siinä sekä epäonnea että oikeudenmukaisuuttakin seassa.

Suomen puolella sitten matka jatkui mukavassa bussissa, jossa kaikille oli riittävästi tilaa.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.