Pauli Saapungin matkassa Venäjällä

1
Kuva: Anna Lund
Suomalaisten delegaatio vieraili Kirkkoniemessä maaliskuussa 2008 kansainvälisen Barents-sihteeristön ensimmäisen päällikön Alexander Ignatievin luona. Kuva: Anna Lund

Muistan lämmöllä Pohjois-Pohjanmaan Barents-puheenjohtajuuden aikaa, jolloin sain tutustua mahtaviin ihmisiin, joista (kuten koko instituutiosta) minulla oli ollut aika hatara käsitys. Pauli Saapunki valittiin Barents alueneuvoston puheenjohtajaksi vuosille 2008-2009 ja minut hänen ja virkamiestasolla toimivan puheenjohtajan Kari Aallon avustajaksi samalle ajalle. Siihen aikaan Lapissa vielä toimi Päivi Kuvajan vetämä Suomen Barents-sihteeristö, jota me leikkisesti sanottiin FBS:ksi (Finnish Barents Secretariat).

Saapunki on vahva persoona, joka oli aikanaan päättänyt antaa elämänsä suomalais-venäläisen ystävyyden alttarille. Päätös, jota nyt iän myötä alkaa ymmärtämään ja arvostamaan yhä enemmän. Silloin vielä elettiin Suomen ja Venäjän välisten suhteiden nousun aikaa ja Saapungin avustaminen oli helppo ja palkitseva tehtävä. Saimme kiertää hänen kanssaan kaikki Venäjän puoleiset Barents-maakunnat Nenetsin piirikuntaa myöten ja tavata siellä aluejohtajia ja muita vaikuttajia.

Muisteluista näiltä kahden vuoden ajalta riittäisi pitemmäksikin kirjoitukseksi tai jopa kirjaksi asti, mutta yritän nyt poimia muutaman valitun palan muistini sopukoista.

Barents-seikkailut

Kolmen parhaan muiston joukossa oli vierailu Arkangelin alueen pohjoispuolella Jäämeren rannalla sijaitsevaan Nenetsiaan ja kahden tunnin helikopterimatka norjalaisen Rogalandin maaherran kanssa Narjan-Marista Varandei-niemelle, missä pumpataan Timano-Petshoran alueelta tulevaa öljyä tankkereihin. Sillä matkalla sain kuulla Paulin tarinan hänen velipuolestaan, joka oli sattumalta Rogalandin taidemuseon johtajana, ja josta hän sai tietää vasta yli 50-vuotiaana tavattuaan oman saksalaisen isänsä ja hänen perheensä 1990-luvulla.

Komin tasavallan päämiehen tapaaminen Syktyvkarissa sekä vierailut paikallisiin metsäteollisuusalan yrityksiin jäivät myös mieleen. Silloin vielä yritettiin etsiä suomalaisille firmoille sopivia yhteistyökumppaneita niinkin kaukana Suomesta. Paulin omat työkokemukset liittyvät meijerituotantoon ja sain kuulla häneltä mm. tarinan käytetyn meijerin toimittamisesta Suomesta Volodgan alueelle, mikä sovittiin vastaavan vierailun aikana kädenpuristuksella.

Kaikista paras muisto liittyy aurinkoiseen Arkangeliin, missä pidettiin Barentsin alueen kulttuurifoorumi. Ehdimme ottaa muutaman lasin viiniä Saapungin kanssa Dvina-joen rantabulevardilla ennen kuin meille tarjoutui tilaisuus liittyä foorumin isännän, silloisen Venäjän kulttuurimisterin Alexander Avdeevin seuraan. Pitkän linjan diplomaattina Avdeev halusi tarjota vieraille parasta ja kävelytti koko seurueen hotellista noin kilometrin päässä sijaitsevaan kirkkoon, joka nykyään toimii filharmoniana, kuuntelemaan paikallisen orkesterin esitystä.

Rentoutunut ja sanavalmis kuusamolainen kansanedustaja iski heti alussa ruotsalaisen valtiosihteerin ohi suoraan snapsilasipöydän vieressä seisovan ministerin lähelle ja aloitti keskustelun maiden välisestä ystävyydestä, joka loppui vasta pitkän kävelyn jälkeen konserttisalissa. Ruotsalainen virkamies joutui tyytymään tämän parin seuraamiseen vierestä, mutta ei tainnut ymmärtää paljon suomeksi ja venäjäksi käydystä keskustelusta. Sen jälkeen sain kiitosta Paulilta siitä, ettei hän edes huomannut koko tiiviisti käydyn keskustelun aikana, että molemmat puhuivat omaa äidinkieltään.

Venäjän kunniakonsuli

Ensimmäisen Venäjän kunniakonsulin nimittäminen Suomeen kesti vähän aikaa, kunnes Suomen ulkoministeriö vahvisti vuoden 2011 alussa Saapungin valinnan. Tätä valintaprosessia Venäjän puolella valmisteli Barents-sihteeristön ensimmäinen vetäjä, pitkäaikainen venäläinen diplomaatti Alexander Ignatiev. Alexanderin ansioihin kuuluu mm. maiden korkeimmalle johdolle tulkkaaminen 80-luvun alussa, kun oltiin rakentamassa Kostamuksen kaupunkia ja kombinaattia.

Kuuden vuoden aikana vuosina 2011-2017 eli niin kauan, kun Venäjän kunniakonsulin avustajien instituutio oli voimissaan, Pauli Saapunki ehti tehdä paljon hyvää Pohjois-Suomessa asuville Venäjän kansalaisille. Yksi konkreettinen asia oli passien toimittaminen Helsingistä maakuntiin. Venäjä kielsi joksikin aikaa passien postittamisen ulkomailla, mutta salli sen uudestaan, kun korostimme asiaa tarpeeksi monta kertaa toimintaraportteja kirjoittaessamme Venäjän lähetystöön.

Välillä meistä tuntui, että olimme kuin kaksi agenttia tavatessamme Paulin kanssa Oulun liepeillä sijaitsevalla pimeällä huoltoasemalla passeja ja muita asiakirjoja vaihtaen.

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.