Matkatoimisto Kinnermäki

0

Kauppalehti julkaisi huhtikuussa 1999 lyhyen ilmoituksen uuden toiminimen rekisteröinnistä. Ensimmäinen matka Venäjän Karjalaan myytiin yhdelle iäkkäälle oululaiselle pariskunnalle kesäkuun alussa. Matkalle lähti lisäksi yksi Oulun yliopistossa opiskeleva kaverimme ja meidän lapset. Olgan oli määrä olla kuskina. Itselläni oli hoidettavana silloin ”kilpaileva” maaseutumatkailun kehittämisprojekti Suomen puolella.

Nimensä mukaan matkatoimisto perustettiin tyydyttämään muidenkin kuin oululaisten arkkitehtien keskuudessa herännyt tarve päästä vierailemaan Kari Niskasaaren suunnittelemilla rengasmatkoilla Aunus-Karjalaan.

Kelan maksamilla lapsilisillä hankimme sinisen Ford-pikkubussin, joka aiemmin oli toiminut poliisin ”maijana” Tampereella. Plyysiverhouksen ja hienojen sisävalojen ansiosta tunnelman piti olla päinvastainen edellisen omistajan järjestämiin matkoihin verrattuna.

Sanonnan mukaan ruokahalu tulee syödessä, niinpä vuoden kuluttua saimme onnistuneesti vaihdettua tämän hyvin palvelleen auton pitempään punaiseen dieselkäyttöiseen pikkubussiin, joka oli toiminut aiemmin koulutaksina ja jossa oli riittävästi penkkejä ja tavaratilaa. Aiemmin kerrotussa tarinassa sohvan kuskaamisesta rajan yli tämä uusi pikkubussi oli luonnollisesti pääroolissa.

Olga järjesti ja toteutti yksin täyden palvelun valmismatkoja rajan taakse ja sai kierrettyä monet mielenkiintoiset kohteet Karjalassa. Pieniä vahinkoja ei voinut välttää. Yksi sellainen sattui Vienan Kemissä, missä yksi ulkomaalainen herrasmies yritti vaihtaa puhki menneen renkaan, muttei kiristänyt vannetta riittävästi. Lopulta Olgan piti vaihtaa koko rengas vanteineen Ouluun palattua.

Monista reissuista muistiin jäi vielä tarina yhdestä naisporukasta, joka piti kuljettaa Karjalasta Ouluun. Kyseessä oli lastenkotien opettajahenkilökunta. Koska kyydissä oli vain naisia kuljettaja mukaan lukien, tullissa Suomen puolella heräsi epäilys matkan tarkoituksesta. Tuoreessa muistissa vielä oli lehtikirjoituksia murmanskilaisten naisten ryhmämatkoista Pohjois-Norjaan ilotaloihin, joiden asiakkaana kävi myös Pohjois-Lapin miehiä.

Pitkä Ford-bussi tuli tiensä loppuun, kun Olga sai sen arvon poistettua kirjanpidossaan neljässä vuodessa. Myynti-Ilmoituksen perusteella saimme aika nopeasti puhelun potentiaaliselta ostajalta, joka sanoi olevansa Helsingissä asuva herra Nylund.  Sovimme treffit Jyväskylään. Koeajon aikana mies ajeli kaupungissa kuin kotonaan. Ilmeisesti hän asui siellä. Kun tuli ratkaiseva hetki tehdä kaupat Jyväskylän linja-autoaseman kupeessa, Olga pysyi kovana ja sai haluamansa summan käteisenä tältä herralta. Mies laittoi sytkärin valossa ajoneuvon luovutusasiakirjaan oman vaimonsa nimen ja allekirjoitti paperit.

Näin loppui viisi vuotta kestänyt ”all inclusive” vastuullisena matkanjärjestäjänä toimimisen kokeilu. Yhtenä syynä oli myös Kilpailuviraston matkailuyrittäjille asettama vakuus. Siitä lähtien Olga avusti eri ryhmiä vain oppaan ja tulkin ominaisuudessa, ja minä sain nukkua yöt paljon rauhallisemmin.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.