Arkangeliin rullaluistimilla ja bussin kyydissä

0

Heinäkuussa vuonna 2003 Oulun lääninhallituksen, tielaitoksen ja hiihtoseuran toteuttamaan historialliseen Tervarullaluisteluviestiin osallistui useita innokkaita urheilijoita Markku Tervon johdolla, joka oli koko tapahtuman idean isä. Jotkut heistä luistelivat jopa 250 km:n viestiosuuksia yhden vuorokauden sisällä! Rullailijat olivat kahdessa 13-15 hengen ryhmässä, joilla oli omat vuorokauden vetovuorot. Säännöllisiin energiatankkauksiin oli varauduttu 5 km:n välein. Turvallisuudesta vastasivat Venäjän puolella miliisit, jotka putsasivat tien muulta liikenteeltä rullailijoiden tullessa. Olga oli viikon kestäneellä matkalla tulkkina ja auttoi myös luistelijoiden huoltojoukkoja. Mukana oli muutama luistelija myös Karjalasta ja Arkangelista. Luisteltavaa ryhmälle kertyi n. 1.500 km kuten näkyy kartasta.

Minulla oli kunniatehtävänä seurata melkein samaa reittiä bussilla kulkevaa oululaisten virkamiesten delegaatiota maaherra Eino Siuruaisen johdolla. Kohtasimme rullaluistelijat useita kertoja reitin varrella ja osallistuimme paikallisten järjestämiin juhlallisiin tilaisuuksiin kaupunkien keskustoreilla. Virkamiehillä aika kului mukavasti tällä kesämatkalla bussin kyydissä. Yövyimme reitin varrella Karhumäessä Äänisen rannalla ja vanhassa Kargopolissa. Lisäksi pidimme liikenneseminaareja ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin sekä saunoimme. Virkamiesdelegaation matkan kuten monen muunkin Venäjän-reissun järjestelyistä vastasi Lääninhallituksella kv-tehtävissä pitkän uran tehnyt Tapio Saavalainen.

Silloin meillä kummallakin oli jo vakiintunut asema Oulun lääninhallituksen ”hovitulkkina” ja saimme tutustua melko hyvin Oulun ja Arkangelin väliseen yhteistyöhön osallistuneisiin ihmisiin. Pitkät matkat Venäjällä olivat myös hyvä tapa oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä. Mieleen on painunut useampi hauska tapaus tältä rullaluistelureissulta, mutta niistä kaikista ei oikein voi kirjoittaa tässä julkisessa blogissa.

Yleinen nyrkkisääntö Venäjän matkailussa on se, että mitä idemmäs Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta mennään, sitä lämpimämpi on vastaanotto. Yhdessä Arkangelin alueella sijaitsevassa kylässä paikalliset asukkaat olivat asettaneet kukkia asfaltille ja kirjoittaneet: Tervetuloa kuumat suomalaiset pojat!

Virkamiehiäkin otettiin lämpimästi vastaan. Ensimmäinen henkeä lämmittävä vastaanotto tapahtui jo Karjalan ja Arkangelin välisellä rajalla, jossain Puudosin ja Kargopolin välissä lähellä Kenozeron kansallispuistoa. Arkangelin aluehallinnon apulaiskuvernööri Anatoli Kozhin tuli henkilökohtaisesti hallintoalueiden väliselle rajalle asti tervehtimään korkea-arvoisia vieraita. Samoin paikallishallinnon johtaja Plesetskissä tarjosi koko ryhmälle lounaan ja senkin jälkeen saattoi ryhmäämme kaupunkinsa rajalle ja käski kattaa runsaan piknikin suoraan joen rannalle, missä riskeillä suomalaismiehillä oli tilaisuus käydä uimassa jääkylmässä vedessä tarjoilujen lomassa.

Meille Olgan kanssa tarjoutui jopa romanttinen tapaaminen Kargopolin yössä, missä yövyttiin yhtä aikaa luisteluporukan kanssa. Silloin Kargopolissa oli ainoa hotelli, johon majoitettiin virkamiehet. Huoneissa ei ollut muita mukavuuksia, kuin sängyt, mutta meidän ryhmällä ei ollut valittamista, koska harva muisti yöpymispaikkamme yksityiskohtia Lacha-järven rannalla vietetyn illan jälkeen lauluineen tansseineen paikallisten isäntien ja emäntien kanssa. Luistelijoiden mukavuudet koko reissun aikana olivat sellaista tasoa, jota kuvaa parhaiten se, että ruumiillisen helpotuksen onnesta he saivat nauttia vasta perillä luistelumaratonin finaalissa usean Venäjän periferiassa vietetyn päivän jälkeen.

Päätepysäkki monivaiheisessa matkassa oli Venäjän Pohjolan pääkaupungiksi sanottu Arkangeli, joka on ollut Oulun ystävyyskaupunkina vuodesta 1994. Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen kunnioitti ystävyyssuhteita arkangelilaisten kanssa luistelemalla itse viimeisen 80 km:n etapin ja saapui juhlallisesti järjestettyyn vastaanottoon jokisataman aukiolla. Luisteluviestin pääjärjestäjä Markku Tervo luovutti omat rullaluistimet paikalliseen museoon muistoksi tästä ystävyyden yhteisestä ponnistuksesta.

Paluumatka Ouluun sujui sitten kummallakin ryhmällä paremmissa merkeissä kuin menomatka: rullaluistelijat saivat ajaa kotiin bussilla ja yöpyivät vain kerran Karhumäessä ja virkamiehen lensivät suoraan Rovaniemelle Murmanskin kautta. Silloin suhteiden ylläpitoa varten operoitiin vielä tätä poikittaista lentoa.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.