Suomen kansalaiseksi kymmenessä vuodessa

0
Kuva: Kalervo Ojutkangas

Kymmenen vuotta on realistinen aikataulu saada Suomen passi huolimatta siitä, ettei kukaan sinun esi-isistäsi ole Ruotsin vallan aikana muuttanut Suomenlahden itärannoille 1600-luvulla, eikä sinulla ole suomalaista puolisoa.

Maahanmuuttojärjestelmä toimi hitaasti, mutta varmasti 1990-luvun lopulla. Silloin oleskeluluvan hakijoita jaettiin suurimmaksi osaksi kahteen kategoriaan. Opiskelijoina olimme alussa luonnollisesti B-kategoriassa. Oleskeluluvan jatkamista varten opintojen perusteella vaadittiin selvitys toimeentulosta. Minimi taso tulla toimeen Suomessa oli 30 tuhatta markkaa per aikuinen per vuosi. Koska tilillämme ei ollut (koskaan) niin suurta summaa, haimme alussa jatkoa lyhyeksi aikaa, kahden-neljän kuukauden välein. Saadaksemme vaaditun summan kasaan, lainasimme rahaa tuttaviltamme.

Muistona yhdestä vierailusta Oulun poliisiasemalla meille jäi video, jonka teki A4-Media. Dokumentin nimi oli Syntynyt Neuvostoliitossa, mutta sitä ei tietääksemme ole koskaan esitetty televisiossa. Ehkä sen aika ei ollut vielä kypsä. Voisin linkata tähän blogiin joskus tämän videon, jonka olemme nyt digitalisoineen VHS-kasetista.

Oleskelu B-statuksella kesti ainakin neljä vuotta, kunnes Olga rekisteröi toiminimensä Kaupparekisteriin. Vuoden 2000 alussa sain uuden työsopimuksen Oulun yliopiston kanssa Risto Hiljasen johtamassa projektiyksikössä, mutta hain uutta oleskelulupaa yrittäjän puolisona. Saimme lopulta vuonna 2002 kaikki neljä A-statuksen, joka sitten parin vuoden kuluttua oikeutti meitä pysyvään oleskelulupaan, jota ei enää tarvinnut uusia. Siihen asti meidän piti toimittaa poliisille vuosittain erilaisia selvityksiä, työsopimuksia, toimintakertomuksia, tiliotteita ja saldotodistuksia.

Nostan hattua Kelalle, joka hyväksyi meidät sosiaaliturvan piiriin kahden maassa oleskeluvuoden jälkeen tutkittua meidän passiemme leimauksia ja todettua, että asuimme Suomessa suurimman osan ajasta. Oli mukava saada takautuvasti tilillemme lapsilisät kahden vuoden ajalta kertasuorituksena. Rahat menivät heti uuden pikkubussin hankintaan matkatoimistoa varten.

Suomen kansalaisuutta päätimme hakea vuoden 2002 lopussa vielä ennen kuin uusi Kansalaisuuslaki astui voimaan. Käytännössä siis olimme valmiita luopumaan Venäjän kansalaisuudesta silloin. Onneksemme Suomi päätti keväällä 2003 tarjota kaksoiskansalaisuuden mahdollisuutta Venäjältä muuttaneille uussuomalaisille, joita taitaa olla nykyään yli 30 tuhatta. Kansalaisuushakemuksen liitteenä piti olla muun muassa todistus kielitaidosta. Silloin kelpasi suomen kielen opettajan allekirjoittama vapaamuotoinen kirjelmä. Muodollisempaan kielitutkintoon kielitesteissä siirryttiin myöhemmin.

Kansalaisuuspäätös tuli meille ja Suomessa syntyneille lapsillemme vasta vuoden 2007 syksyllä, eli hakuprosessi kesti yhteensä noin viisi vuotta. Tiedustelin asiaa soittamalla joka vuosi Maahanmuuttovirastoon, vaikkei meillä ollut kiirettä asiassa. Tiesin myös, että haimme kansalaisuutta ehkä liian aikaisin viiden vuoden maassa oleskelun jälkeen. Lain tarkoittama viiden vuoden sääntö pysyväisluonteisesta oleskelusta ei ollut silloin vielä täyttynyt.

Kahden passin omistajana saimme sitten nauttia viisumivapaasta matkustelussa niin Itä-Euroopassa kuin USA:ssa asti.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.