Rajavaltuutetun seurassa Vienassa

0

Tässä tarinassa saatetaan mennä aika lähelle arkaluonteisia asioita kuten rajavyöhyke, rajavaltuutetut ja korvessa sijaitseva väliaikainen raja-asema. Onneksi muistini rajoittuneisuudesta johtuen en muista enää kovin tarkkaan 2000-luvun alussa elo-syyskuun vaihteessa tapahtuneen reissun kaikkia yksityiskohtia ja ihmisten nimiä. Jäljempänä on kuitenkin juttua siitä, mitä jäi muistiin.

Matkan tarkoituksena oli selvittää ja dokumentoida väliaikaiselle raja-asemalle vievän tien kuntoa Venäjän puolelta, mikä antaisi eväitä laajemmalle kannattavuusselvitykselle raja-aseman avaamisesta kansainväliselle liikenteelle tulevaisuudessa. Tämä jalo tehtävä annettiin kahdelle nuorelle oululaiskonsultille ja minä sain kunnian olla matkan oppaana, kuskina ja tulkkina.

Matkan ensimmäinen etappi Oulusta Kalevalaan meni mukavasti ja nopeasti vuokramaasturilla. Pieni yllätys sattui heti perillä, kun paikalliseen hotelliin majoittumisen yhteydessä selvisi, ettei huoneissamme toimi viemäri. Pienen neuvottelun jälkeen meille tarjottiin vaihtoehtoisesti kotimajoitus karjalankielisen emännän luona. Tärkein lisätieto oli, että majoitukseen kuului saunomismahdollisuus ja että sauna oli jo lämmitetty meitä varten.

Seuraavana aamuna lähdimme metsätieajelulle kohti Suomen rajaa. Matkalla suomalaiset konsultit tekivät ahkerasti muistiinpanoja ja selostivat nauhuriin tien kiemuroita. Korvessa sijaitsevalla raja-asemalla meitä jo odotti venäläinen rajavaltuutettu, jonka seurassa kävelimme Suomen puolelle passia leimaamatta. Suomen puomilla meitä olivat vastassa hänen suomalainen kollegansa seurueineen, joiden kanssa lausuttiin virallisia tervehdyksiä ja jatkettiin kuulumisten vaihtoa ystävällisessä ilmapiirissä tämän syrjäisen raja-aseman pienissä tiloissa. Taisin olla ainoa, joka lupauduin ja pidin huolta siitä, ettei automatkan turvallisuus vaarantuisi paluun aikana.

Venäläinen rajavaltuutettu osoitti vieraanvaraisuutensa huippua kutsumalla meitä kotiinsa jatkamaan iltaa Kalevalaan palattuamme. Hän oli eversti ja todennäköisesti sai harvoin isännöidä ulkomaisia vieraita. Kuriositeettina mainittakoon, että saimme jopa ampua Kalashnikovilla rajavyöhykkeellä, mikä oli ehkä ainoa rajamiesten viihde Karjalan korvessa.

Aamulla karjalainen emäntä paistoi meille lättyjä. Hän puhui Vienan karjalan murretta hauskalla tavalla, mutta ymmärrettävästi. Kun kokoonnuimme lopulta kaikki keittiöön aamupalalle, hän sanoi yhdelle meistä: ”Pezin siun paidan, senkin rapakon kuivattaja!”

Lähdimme ajamaan Kalevalasta Kostamukseen Jyskyjärven kautta. Matkaamme tuli vähän mutkaa, mutta vanha Jyskyjärvi riippusiltoineen on sen arvoista. Tie oli suurimmaksi osaksi maasturilla hyvin ajettavaa soratietä. Takapenkillä istuvat konsultit eivät enää selostaneet tien kuntoa ja välillä pyysivät hiljentämään vauhtia.

Matkani ei loppunut Kostamukseen, koska sain idean yllättää Olgani, joka silloin oli pikkubussillaan pienen ryhmän kanssa Petroskoissa. Hänen oli määrä ajaa seuraavana aamuna Petroskoista Ouluun. Kostamuksessa ostin itselleni yöjunalipun Petroskoihin ja sovin paikallisen kuskin kanssa, joka veisi suomalaispojat ja maasturin takaisin Ouluun pientä korvausta vastaan. Silloin vielä oli paljon energiaa toteuttaa sellaisia ideoita.

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.