Kinnermäki-projektin ”Kick-off”

0

Tästä pienestä karjalaiskylästä on kirjoitettu viime vuosina ahkerasti rajan molemmin puolin. Kinnermäki valittiin mm. Venäjän kauneimpien kylien joukkoon ja siitä on tullut yksi Karjalan päänähtävyyksistä. Tämä saavutus on pitkälti Ouluun vuonna 2001 perustetun Kinnermäen ystävät ry:n ansiota. En lähde nyt toistamaan niitä samoja tarinoita, vaan kerron sen, miten tämä yhteistyö suomalaisten arkkitehtien kanssa sai alkunsa silloin vuonna 1998.

Helmikuussa Oulangan biologisella asemalla pidetyssä seminaarissa käsiteltiin kulttuurimatkailun kehittämistä Arkangelin alueen kanssa. Minun piti ajaa lumipyryssä Oulusta paikalle hoitamaan tulkin tehtävää Samarallamme, joka oli hyvin palvellut meitä Suomessa ensimmäisen vuoden aikana.

Seminaarin yhden session aiheena oli rengasmatkojen suunnittelu puuarkkitehtuurin perintökohteisiin Arkangelin alueen eteläosassa sijaitsevaan Kenozeron kansallispuistoon. Esittelijänä toimi Kari Niskasaari, joka silloin oli Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen palveluksessa. Keskustelua yhteistyön virittämisestä arkangelilaisten kanssa jatkettiin samalla viikolla Oulussa. Neuvotteluissa esitettiin suomalaisten tutustumisvierailua jo tulevana kesänä, mihin arkangelilaiset eivät olleet vielä valmiita. Heillä oli menossa silloin vanhojen hirsirunkoisten kirkkojen korjausprojekti norjalaisten kanssa, jossa testattiin uutta lifting-tekniikkaa Kenozerossa.

Käytin tilaisuutta hyväksi ja esitin neuvottelun jälkeen Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston lehtoreille paljon lähempänä Suomen ja Venäjän välistä rajaa sijaitsevaa vaimoni Olgan kotikylää Aunus-Karjalassa. Kuvailin kohdetta parhaani mukaan, missä olimme viettäneet mm. romanttista kuherruskuukautta kesällä 1996 vielä ennen muuttoa Ouluun. Kinnermäki tunnetaan myös lemmennosto paikkana, mikä saattoi vaikuttaa myöhemmin monien kohdalla tehtyyn päätökseen lähteä käymään kylässä.

Oululaisten arkkitehtien ensimmäinen tutustumismatka tehtiin nopean suunnittelun jälkeen Karin ideoimana Ilpo Väisäsen johdolla yliopiston pikkubussilla juhannuksen jälkeisellä viikolla. Tälle matkalle oppaaksi lähti jo toisen kerran raskaana oleva Olga. Minä jäin Ouluun hoitamaan esikoistamme. Olga jos kukaan osasi esitellä omien esi-isiensä kotipaikkaa vierailijoille ja hoitaa äitinsä kanssa paikalliset järjestelyt karjalanpiirakoineen ja savusaunoineen.

Autenttinen paikka teki lähtemättömän vaikutuksen suomalaisiin opettajiin ja ensimmäiselle inventointimatkalle lähdettiin oululaisten arkkitehtiopiskelijoiden voimin jo syyskuussa. Opiskelijoiden Kinnermäen ensivierailun tunnelmista kertoo parhaiden Raimo Ahosen tekemä upea valokuvakirja Sellanen elämä Karjalas. Olga ei enää syyskuun matkalle uskaltanut lähteä ollessaan raskauden viimeisillä metreillä ja luovutti paikallisen emännän roolin Mikkelissä opiskelevalle Nadja-siskolleen.

Vuosi 1998 huipentui toisen tyttäremme Sofian syntymiseen syksyllä, mikä sitten rauhoitti meidän jatkuvaa menoa joksikin aikaa. Tyttären syntyminen osui hyvin ensimmäisen yli vuodeksi kirjoitetun työsopimuksen aloituksen kanssa. Hyväpalkkainen kokopäivätyö maaseutumatkailuhankkeen parissa lumijokisen yrittäjän Kalevi Lämsän johdolla antoi arvokkaan kokemuksen rinnalla eväät perhe-elämän rauhalliseen jatkumiseen ja tulevan oman kodin hankinnan suunnitteluun.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.