Verkostomarkkinoinnin ”Fast track”

0

Vuosi 1998 oli täynnä erilaisia tapahtumia ja oli monien hyvien projektien alku, joista kerrotaan tarkemmin seuraavassa luvussa. Se huipentui toisen tyttäremme Sofian syntymiseen syksyllä, mikä sitten rauhoitti meidän jatkuvaa menoa joksikin aikaa. Yksi urakka sinä vuonna jäi kuitenkin lyhyeksi ponnistuksemme, mutta se opetti meille paljon yrittämisestä.

Työtä etsiessäni erehdyin kerran lahkoa muistuttavan aika ison seurueen kokoukseen, jota mainostettiin tuhannen taalan paikkana. Nopea rikastuminen luvattiin kodin puhdistustuotteiden markkinoinnin avulla. Tuotteita kehotettiin hankkimaan myös itselleen omaan käyttöön näin testimielessä. En muista nyt, mistä löysimme niin ison summan, mutta lyhyen Tuomon tekemän suosittelun jälkeen meillä kotona oli kymmenen tuhannen markan edestä laatikoita täynnä pesuaineita ja shampoota, joita sitten ruvettiin kaupittelemaan kaikille mahdollisille kavereillemme.

Tämän pikavoittoprojektin riskinä oli menettää kaikki juuri hankitut hyvät kaverit Oulussa. Kuitenkin suhtaudun nyt tähän uurastukseemme arvokkaana kokemuksena. Kuten tunnettua, kova yrittäminen palkitaan, ja yhtenä palkintona siitä oli keväällä järjestetty myyntimatka Riikaan, missä pidettiin näiden tuotteiden ensiesittely uusille potentiaalisille välittäjille ja käyttäjille.

Riikan-matkaa varten minun piti hankkia viisumi Helsingissä ensin Latvian ja sen jälkeen kauttakulkuviisumi Viron konsulaatista. Onneksi olimme tutustuneet aiemmin Tampereella yhteen latvialaiseen opiskelijaan, joka kirjoitti minulle kutsun vierailla Riikassa. Viron konsulaatista oli kiinni, pääsenkö toisena pääsiäispäivänä lautalla Helsingistä Tallinnaan. Valtuutin yhtä kaveriani hankkimaan valmiin viisumin puolestani ja tuomaan sen Helsingin satamaan, mistä oululainen ryhmämme oli jatkamassa matkaa kohti uusia avautuvia ja valloitettavia markkinoita. Onnekseni Viron konsulaatti sattui olemaan auki pääsiäisenä.

Riikassa alkoivat varsinaiset seikkailut, kun jouduimme tekemisiin majoituspaikkanamme olleen ammattikoulun (latviaksi vidusskola) vierashuoneita välittäneen venäjää puhuvan tahon kanssa, joka halusi vetää välistä tuplahinnan huoneistamme. Lopulta käänsimme toramme voitoksi lupaamalla tehdä hänestä mainostamiemme pulvereiden ja pesunesteiden pääjälleenmyyjä Latviassa.

Venäjän kielen taitoni ansiosta pääsin jopa tienaamaan tällä matkalla vähän käteistä tulkkaamalla eri bisnesneuvotteluissa. Bussikyyti Oulusta Riikaan oli ilmainen, mutta muutoin tämä matka oli omakustanteinen itselleen luvattujen jälleenmyyntivoittojen toivossa. Matkakumppanit nimesivät minut Terminaattoriksi nahkatakkini ja aurinkolasien johdosta. Jatko-osaa tähän tarinaan ei kuitenkaan koskaan tullut.

Paluumatkalla jouduin Helsingin satamassa pieneen selvittelyyn, koska suomalaisen opiskelijan oleskeluluvan lisäksi Venäjän passistani löytyi useamman pohjois- ja balttimaan viisumi. Saatoin myös näyttää silloin hieman epäilyttävältä suharilta. Yöksi ajoimme Lahteen, joka tunnetaan Suomen Chicagona, mistä matkani jatkui Joensuuhun. Siellä minun oli määrä tavata Olga ja pikku-Anna, jotka olivat palaamassa Ouluun mummolasta Karjalasta.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.