Sylilapsen salakuljettaminen – kolme maata kolmessa kuukaudessa

0

Rikos on jo tainnut vanhentua nyt 21 vuoden kuluttua, joten uskallan kirjoittaa tästä tapauksesta. Esikoisemme Annan syntyminen tarkoitti meille enemmän kuin vanhemmuuden onnea. Se oli muuttomme kannalta tärkeä ja pitkälti painavin syy jäädä maahan toistaiseksi. Synnytys Oulun sairaalassa meni hyvin ja Olgaa kehuttiin synnynnäiseksi synnyttäjäksi, joka osasi itsekin nauttia päivän tapahtumista. Onnellinen isä otti vanhalla filmikameralla sarjan kuvia yksityiskohtineen, joita sitten ylpeänä esiteltiin niin sukulaisille kuin tuttavillekin. Äidin nopeasta toipumisesta kertoo se, että Olga pystyi pitämään Karjala-aiheista luentoa kotitalousoppilaitoksen opiskelijoille jo kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen Annan vielä ollessa sairaalassa.

Meidän jatko-opinnot Oulun yliopistossa jatkuivat normaalisti kahdeksi kuukaudeksi suunnitellun vierailun jälkeenkin ja saimme kutsun kesäkuussa Tromssassa pidettävään kielikonferenssiin. Silloin Venäjän kansalaisten piti hakea maakohtaisia viisumeita Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä matkustaessa. Schengen-sopimus astui voimaan vasta neljä vuotta myöhemmin keväällä 2001. Koska Annasta meillä ei ollut muuta dokumenttia, kuin sairaalasta annettu todistus, että kyseessä on tyttö, päätimme osallistua konferenssiin koko perheen voimin viisumia hakematta vastasyntyneelle lapselle.

Sitä ennen kerkesimme tehdä vielä yhden matkan tuttaviemme luokse Uumajaan lautalla Vaasan kautta Annan ollessa kuukauden iässä. Kuten kirjoitin aiemmin, meillä oli jo haettuna Pietarista Ruotsin viisumit kaiken varalta. Niitä ei sillä reissulla kuitenkaan tarvinnut näyttää ollenkaan, koska rajavalvonta satamassa oli heikompaa autolla liikkuvien valvontaan maarajalla verrattuna. Tai ainakin näin meistä tuntui. Jätimme Venäjän rekisterissä olleen Samaran Vaasan satamaan ja sulauduimme lautalla matkustavien joukkoon lastenvaunujemme kanssa.

Tromssan-matkalla jännittävin hetki oli aamuvarhain Suomen ja Norjan välisellä rajalla Kilpisjärven läheisyydessä. Lähdimme liikkeelle yöaikaan muutama sata markkaa bensarahaa suomalaisilta ystäviltämme lainattua – tiesimme, että auton käytöstä saisimme korvauksen jälkeenpäin konferenssin järjestäjiltä. Ajettuamme 500 km valoisassa yössä pysähdyimme tullirakennuksen viereen. Olga ja Anna nukkuivat takapenkillä. Minä kävin sisällä leimauttamassa passit – tiesin, että Venäjän rekisterissä oleva auto olisi voitu pysäyttää myös liikenteessä rajaseudulla, mikä olisi ollut vaikeampi paikka meille. Uninen tullimies laittoi ensin Suomen leimat passiimme, sitten käveli naapuripöytään, kysyi vaisusti matkan tarkoituksesta ja löi Norjan leimat.

Paluumatkalla Tromssasta Ouluun jostain syystä jäi lähtöleimat hakematta, mutta se ei enää huolestuttanut niin paljon. Isompi huoli oli siitä, miten saisimme lapsemme rajan yli heinäkuussa Petroskoissa käydessämme.

Oulussa meistä piti suurta huolta Koskelassa asuva Maija Matikainen perheineen. Tutustuimme häneen jo ensimmäisellä Oulun-matkalla kesällä 1996. Samalla se oli meidän häämatkamme. Maija järjesti meille käytännössä kaikki tarvittavat asiat muuton jälkeisen elämämme alkumetreillä asunnon kalustamisesta lasten tarvikkeisiin. Hän ja hänen Ella-äitinsä jännittivät paljon meidän automatkailua sylivauvan kanssa. Petroskoin-matkalle Maija päätti lähteä itse, vaikka epäili suuresti automme turvallisuutta varsinkin haisevasta bensakanisterista johtuen.

Värtsilän tullialueella pidettiin siihen aikaan tiukkaa linjaa ja matkustajia komennettiin tavaroittensa kanssa tarkastukseen sisätilojen kautta. Olga ja Maija vaihtoivat lapsen kantovuoroa ja jossain vaiheessa Maija sai kuulla kovan puhuttelun tullivirkailijalta toiselle kuuluvan lapsen sylissä pitämisestä. Onneksi puhumalla saatiin virkanaiset vakuutettua, että molemmat äiti ja lapsi ovat mukana matkassa, ja Olgan passiin merkittiin lapsen mukanaolo ”+1” merkinnän avulla. Näin Anna sai luvan tulla vanhempiensa kotimaahan kolmen pohjoismaan kiertämisen jälkeen kolmen kuukauden ikäisenä. Petroskoissa hoidimme sitten paperit kuntoon: saimme kunnollisen syntymätodistuksen ja teetimme hänelle ulkomaan passin. Siihen liimattiin vähän epätarkka kuva Annasta, joka ei tahtonut pysyä paikalla kuvaa ottaessa.

JAA