Työnhakijana kolme päivää Oulussa

0

Jatko-opintojen suoritusoikeus Oulun yliopistossa oli tärkeä todistus, joka oikeutti meitä oleskelemaan maassa pitempäänkin, kuin kahden kuukauden ajan, ja oikeastaan niin kauan kuin meillä olisi riittävästi opiskeluintoa. Tämä päätös tuli meille kolmantena päivänä Ouluun saapumisen jälkeen, mistä on kiittäminen suomen kielen professori Helena Sulkalan. Oleskelu opiskelijastatuksella silloin vuonna 1997 mahdollisti työntekoa enintään 20 tuntia viikossa ja toukokuusta syyskuuhun jopa 40 tuntia viikossa, eli täydet työpäivät. Koska emme saaneet apurahaa CIMO:n kautta, oli minun löydettävä sivutyö silmin nähden kasvavan perheen ylläpitämiseksi. Oulun yliopisto sitoutui maksamaan ensimmäiset kaksi kuukautta kaksiostamme Välkkylässä, joten se puoli oli toistaiseksi kunnossa. Kuitenkin voita leivän päälle oli saatava jostakin.

Meidän matkabudjetti oli oikeastaan miinusmerkkinen huomioon ottaen maksamatta jäänyt palkkioni Petroskoissa tehdystä työstä, mistä kirjoitin edellisessä osassa. Kolmiovinen Samara oli Olgan suomalaisen työnantajan kustantama alun perin, ja pidin kunnia-asiana maksaa hänelle jäljellä oleva velkamme neljä tuhatta markkaa vielä ennen joulua. Onneksi Olgan äiti laittoi hänen taskuunsa viime hetkellä tuhat markkaa, jotka oli saatu joskus heidän suomalaisilta sukulaisiltaan. Sillä rahalla oli pärjättävä ensimmäiset viikot Oulussa.

Työnhaku-urakka oli nopea, monipuolinen ja tuloksellinen. Kalevan työpaikkailmoitukset tulivat tutuksi vasta paljon myöhemmin. Itse asiassa ennen kuin opin lukemaan niitä, jouduin jakamaan lehteä Intiössä yhden kesän ajan. En muista käyttäneeni nettiä silloin alussa, mutta jostain vain sain vihiä mahdollisista työnantajista ja lähdin rohkeasti koputtamaan ovia. Listallani oli useita oululaisia firmoja, jotka harjoittivat bisnestä Venäjällä. Yksi kullanarvoinen löytöni oli kauppakamarin rakennusvientihanke. Sain aika paljon hyviä neuvoja Jaakko Seppälältä, joka hoiti silloin tätä projektia venäläisten kanssa. Myöhemmin kuvioon tulivat Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen hankkeet, joissa tarvittiin kieliapua. Niistä sitten urani urkeni, mutta vasta vuotta myöhemmin.

Olin valmis tekemään mitä työtä tahansa. Suomen kielen taitoni olisi ollut riittävä tekemään myös toimistotöitä, mutta niitä oli mahdotonta saada ilman suosituksia. Kävi kuten kävi ja kolmantena päivänä Ouluun saapumisestamme keskiviikkona 12 maaliskuuta sain jatko-opintojen suoritusoikeuden lisäksi ensimmäisen työpaikkani Oulun keskuspesulassa. Titteli oli vaatimaton – varapyykkäri, mutta työaika loistava tilanteessani – iltaisin neljästä kahdeksaan. Työstä maksettiin muistaakseni 33 markkaa tunnilta, joka oli petroskoilaiselle nuorelle parille ihan riittävä tulo jopa silloin kun alkoivat perheenlisäyksestä aiheutuvat lisämenot.

Petroskoin yliopistosta sain suomen ja venäjän kielen opettajan pätevyyden ja seuraava vaihe olisi saada koulutusta vastaava työ. Tämä onnistui aika nopeasti noin kuukauden kuluttua saapumisestamme. Sain suosituksen venäjän kielen opettajalta Ari Hepo-aholta Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistoon, jossa olivat suunnitteilla venäjän alkeiskurssit kesällä. Ari oli varma, ettei ryhmiä olisi saatu kokoon ja luovutti tämän tehtävän nuorelle jatko-opiskelijalle. Minulla oli kuukausi aikaa markkinoida kursseja nopeasti kasvavassa tuttavien piirissämme, ja lopulta saimme sekä kesä- että elokuun ryhmät täyteen. Meitä odottivat työntäyteiset viikot, koska venäjän kurssit piti suunnitella suomen kielen jatko-opintojen lomassa unohtamatta pyykkärin iltavuorot ja lähestyvän synnytyksen jännittäminen.

JAA