Äitiyden tunteet: Kateus

0
Juttusarjassa käsitellään äitiyden tunneskaalaa.

Äitiyden tunteita käsittelevässä juttusarjassa pureudutaan tällä kertaa tunteeseen, jota harva kehtaa myöntää tuntevansa. Kateus ei ole mukava tunne, mutta se ei myöskään ole kovin salonkikelpoinen. Monia muita ikäviä tunteita käsitellään usein hyvin avoimesti, mutta kateuden myöntäminen on jostain syystä hyvin vaikeaa.

Miksi näin? Kateushan on sitä, että himoitsee jotain, mutta muilla on mutta itsellä ei. Usein kateus on kuin hetken häivähdys, joka liittyy vahvasti epätoivoisen hankaliin tilanteisiin. Suurperheen äiti saattaa kahdehtia lapsetonta naista, kun arjen hektisyys ja lasten ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle. Samaan aikaan lapseton saattaa kahdehtia suurperheen äitiä, koska ei yrityksistä huolimatta ole saanut koskaan plussaa raskaustestiin. Sekä suurperheen äidin, että lapsettoman ihmisen elämässä on kahdehdittavia asioita, mutta tilanteessa kuin tilanteessa on varjopuolensa, ja heikkona hetkenä toisen ihmisen elämä voi tuntua paremmalta kuin oma.

Kateudessa on katkeruuden ja jopa pahantahtoisuuden sivumaku. Ajatellaan, että kateutta tunteva ihminen toivoo saavansa jotain itselleen ja samalla toiselta pois. Tai hän ilahtuu, jos tai kun se toinen menettää tämän kadehdittavan asiansa.

Minulle ollaan oltu kateellisia siten, että se on tuntunut katkeralta ja pahansuovalta. Tilanteessa, jossa olen juuri saanut keskenmenon, minua on kadehdittu siitä, että tulen helposti raskaaksi. Se ei tuntunut hyvältä.

Juuri tuolloin keskenmenon saaneena ystäväni ilmoitti olevansa raskaana. Olin tietysti kateellinen, mutta en missään nimessä hetkeäkään toivonut hänelle samaa, kuin mitä itse olin joutunut kokemaan. Silloin tajusin, että kateuden tunteminen ei tee minusta pahaa ihmistä eikä se ole väärin. Se on vain tunne, joka menee ohi. Pahantahtoisuus on valinta ja kateus muuttuu sellaiseksi, jos puen kateuden sanoiksi. Jos kateutta tuntien sanon toiselle ihmiselle jotain ilkeää tai pahoitan hänen mielensä. Ja erityisesti jos koen, että minulla on siihen oikeus.

Jos kateuden antaa kertyä, se muuttuu katkeruudeksi ja mustaa mielen. Oman elämän hyviä puolia ei enää erota, vaan näkee vain sen mitä itseltä puuttuu.

Minä yritän suhtautua kateellisuuteen voimavarana ja inspiraation lähteenä. Kateus hyväkuntoista ystävää kohtaan voi inspiroida parantamaan omaa kuntoa. Tuttavan kauniin kodin kahdehtiminen innostaa sisustamaan omaa kotia tai etsimään uutta asumusta.

Mutta pakko myöntää, että yhdessä asiassa olen ollut lähes sairaan kateellinen ja on ollut vaikeaa pitää suunsa kiinni, kun ei ole mitään kivaa sanottavaa. Nimittäin lapseni nukkumisesta. En ole suoraan sanottuna pystynyt olemaan iloinen hyvin nukkuvien lasten vanhempien puolesta, vaan tuntenut pelkästään rehellistä, katkeraa kateutta, koska omani ei ole antanut minun nukkua hyvin yli vuoteen. On ollut todella vaikea pukea hymyä naamalle, kun joku äiti on kehunut jo muutaman kuukauden ikäisen nukkuvan kokonaisia öitä. Se on tuntunut vain ja ainoastaan epäreilulta, että minun lapseni ei ole sellainen. Olen silti näissä tilanteissa hillinnyt itseni ja heittänyt jotain vitsiä aiheesta. Ei se ikävä kommentti kuitenkaan auta minua nukkumaan paremmin.

Mistä sinä kadehdit muita? Ja entä mistä sinua kadehditaan?

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.