Puhutaanpa rahasta

2

On hämmentävää, että ihmiset kertovat ystävilleen hyvin intiimejä asioita aina sänkypuuhista lääketieteellisiin faktoihin tai menneisyyden synkimpiin salaisuuksiin, mutta raha-asioista ei puhuta. En todellakaan tiedä, paljonko läheisimmät ystäväni saavat palkkaa tai paljonko heidän koko perheensä yhteenlasketut tulot ovat.

Tämä kiinnostaisi minua kovasti, koska haluaisin tietää minkälaisilla tuloilla ihmiset elävät ja miten ne vertautuvat meidän perheen tulotasoon. Minusta tuntuu ja näyttää, että kaikilla muilla on varaa vaikka mihin eli heillä täytyy olla isommat tulot kuin meillä.

Me emme ole kovin säästäväisiä ihmisiä. Tai no, korjaan, että minä en ole ja mies on ainakin vähän. Joka tapauksessa ainakaan tällä hetkellä meillä ei jää mitään säästöön, vaan kaikki mitä tulee, myös menee. En ole varma johtuuko se siitä, että meillä on liian pienet tulot menoihin nähden vaiko emmekö vain osaa olla taloudellisia. Veikkaan, että vähän molempia. Tähän saakka minä olen ollut pienituloinen ja mieheni on keskituloinen, joten toki meidän yhteenlasketut tulot eivät salli kovinkaan leveää elämistä. Silti luulisi, että edes jotain jäisi pakollisten menojen jälkeen yli.

En kylläkään tajua, mistä pystyisimme enää vähentämään menoja. Emme juo alkoholia tai polta tupakkaa, emme käydä reissuissa tai osta kalliita vaatteita ja elektroniikkaa. Meidän asumismenot on pienet, asumme pienemmässä asunnossa kuin mihin mahdumme ja meillä on vain yksi auto, jolla pyrimme ajamaan vain pidemmät ja pakolliset. Ruokamenoista voisimme varmasti vähän nipistää, mutta vaikutus olisi ehkä muutaman kympin verran kuukaudessa, mikä ei vielä pelasta tilannetta.

Nythän meillä on toki tulossa vähän muutosta taloudelliseen tilanteeseen, nimitäin minä sain vakituisen työpaikan ja alan siis saada kuukausipalkkaa. Tosin teen aluksi lyhennettyä työviikkoa ja marraskuusta alkaen lyhennettyä työpäivää, koska nuorimmainen on niin pieni. Tulotaso kuitenkin nousee, ja sen pitäisi kaiketi tarkoittaa, että rahaa alkaisi jäämään säästöön tai vaikka sitten humputeltavaksi. Aika näyttää, miten tilanne muuttuu.

Täytyy vielä mainita, että emme kuitenkaan ole mitään tuhlailijoita, pikavippikierteessä tai maksuhäiriömerkintäisiä. Meillä ei vaan eletään vähän niin kuin kädestä suuhun.

Näihin kokemuksiin nojaten ihmettelen, miten kenelläkään (pieni- tai keskituloisella) on varaa:

  • Matkustella
  • Olla hoitovapaalla lapsen/lasten kanssa oleminen
  • Toisaalta myös: Maksaa useamman lapsen päivähoitomaksuja
  • Rakentaa taloa, tai ostaa taloa, tai remontoida taloa, tai edes jotain paritaloa tai isompaa asuntoa.

Jälkimmäisestä kohdasta: Olemme katselleet Oulun asuntokaupan tarjontaa vaihtelevalla aktiivisuudella viimeiset pari vuotta. Haaveissa siis olisi isompi koti, mutta tuntuu että meidän budjetilla on tarjolla vain liian pieniä, raihnaisia tai homeisia asumuksia tai sitten ne sijaitsevat jossain Hyrynsalmella. Ehkä meidän pitää jäädä tähän ja unohtaa haaveet isommasta.

En ole kateellinen, mutta olisihan se kiva tietää, miten ihmisillä tuntuu riittävän raha paremmin kuin meillä. Miten te teette sen?

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Hei!!
    On asioita joissa voi säästää,vaikka ruokajutskat..
    Osaan itse tehdä ja olen sen opettanut vaimolleni jonka kanssa olen ollut 35v ja mulla on 3 lasta.
    Toisaalta olen paremmassa asemassa kun tienaan 3 donaa kk ja se jää käteen jolloin mulla ei tarvi paljoin miettii mitä teen mutta oli ne ajat huonot parikymppisenä jolloi tuli syötyä makkaroni/tonnikallaa joku satsi.
    Toi baari juttu on skeidaa..pitää ihmisen nauttii elämästä…kun on nuori.En ole paras sanomaan kun laukkasin itse kaupungin baareissa lasten ollessa pieniä….joten en kadu päivääkään ja olen onnellisesti vielä yhdessä ja kaikki lapset onnellisesti naimisissa,kiitos!!

  2. Toisen puolesta on vaikea neuvoa, mistä säästää. Kun perustarpeet on tyydytetty, se mistä säästetään on arvovalinta.

    Mutta asumiskustannuksissa vaikuttaa paljon itse tehtävien ja ostopalveluna hankittujen palveluiden määrä. Käsistään kätevä perusduunari tekee ison tilin itselleen säästäen vain huoltamalla sekä hieman kauempaa ostetun talon että työmatkojen kulkemiseen tarvittavat halvat autot. Ensimmäiseen omakotitaloon muuttaessa teimme arvion käyttökustankuksista ja pelkäsimme olevamme optimisteja, kun isomman kodin kustannustaso ei näyttänyt nousevan lainkaan. Parin vuoden seurannan jälkeen tavallisen kokoinen omakotitalo osoittautui *käyttökustannuksiltaan* vaatimatonta rivitalokolmiota selvästi halvemmaksi.

    Laskuvirhettä vertailussa ei ole, mutta siitä puuttuu pari tekijää, jotka on hyvä ottaa huomioon. Puhun vain asumiskustannuksista, joten asunnon ostokin pitään rahoittaa tuon lisäksi. Meidän valintamme oli siirtyä kauemmas keskustasta, missä samalla rahalla saa enemmän. Parempi ympäristö lapsiperheelle tuli kaupan päälle, eikä sitä mitata rahassa. Perheessä on siitä lähtien ollut vähintään kaksi autoa, joista vähintään toinen on vanha, halpa ja itse hyvin huollettu.

    Toinen muistettava juttu on talon pitkän ajan kunnossspito, ettei vuosikymmenien välein tehtävä iso katto- tai kattilaremontti yllätä. Tässäkin voi kustannuksiin vaikuttaa ennakoivalla huollolla ja pienen kuukausierän rahastoinnilla vuosikymmenien tavoitteilla. Hyvin huolletussa talossa yllättävät hajoamiset ovat myös harvinaisempia, kun samassa talossa asuva huoltohenkilö näkee tulevat remonttitarpeet jo ennalta. Parhaimmillaan saattaa käydä jopa niin kuin meillä, että remonttirahasto ehtii kasvaa niin suureksi, ettei sitä tarpeen tullen enää raskikaan lyödä lihoiksi, vaan uhraa yhden kesäloman siihen että isi näppää perheen kotiin uuden katon ihan itse.

    Variaatioita on varmaan useampia, mutta yhteinen periaate on se, että jo keskituloisen verokiila on Suomessa niin iso, että on puolta halvempaa tehdä itse kuin tienata raha, jonka nettotulolla palkkaidi itsensä hintaisen tekijän. Valinta on siis teenkö tonnin työn itse vai tienaanko kaksi tonnia bruttona palkatakseni toisen tekemään se työ puolestani.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.