Avioliittoon syntynyt

1

Meidän perheessä on neljä jäsentä, ja meistä kolme on syntynyt ”avioliiton ulkopuolella” eli jos joku haluaisi rumasti sanoa, olemme äpäriä. Omat vanhempani olivat toki kihloissa, mutta erosivat kun olin neljävuotias. Esikoisen isän kanssa erosimme jo ennen L:n ensimmäistä syntymäpäivää. Mieheni on myös rikkinäisestä perheestä.

Kolmen rikkinäisen perheen lapsen lisäksi meillä on tämä kaikista pienin. 11-kuinen K on syntynyt avioliittoon, koska menimme mieheni kanssa tasan vuosi sitten naimisiin maistraatissa. Liitto on molemmille toinen, joten kumpikaan ei halunnut mitään hössötystä tai tehdä asiasta isoa numeroa. Menimme naimisiin, koska olemme sitoutuneita toisiimme ja perheeseemme ja se oli meistä molemmista mukava ajatus, että K:n vanhemmat olisivat naimisissa hänen syntyessään, vaikka se ei meille mikään ehdoton pakko ollut.

Pitkään näyttikin siltä, että jätämme avioitumisen myöhemmäksi, koska emme keksineet mitään kivaa tapaa viettää häitämme. Ei houkuttanut pelkkä ”vihkiminen maistraatissa ja that’s it” -vaihtoehto, mutta isoja häitäkään emme halunneet. Kunnes eräänä tavallisena arki-iltana, kun istuimme sohvalla ja räpläsimme puhelimiamme ja taustalla oli menossa Family Guy -jakso, ehdotin miehelleni seuraavaa:

Entä jos menisimmekin kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa naimisiin ennen kuin K syntyy ja viettäisimme yllärinä häitä samalla kun olisi K:n nimiäiset?

Mieheni piti ajatuksesta saman tien. Se tuntui molemmista juuri meille oikealta tavalta tehdä se. Joten päätimme, että tilaamme maistraatilta lippulappuset ja varaamme ajan elokuun alkuun. Todistajiksi pyytäisimme isääni ja hänen vaimoaan, ja he voisivat auttaa meitä nimiäis-häiden eli nimihäisten järjestelyissä. Kaikki muut läheiset saisivat tietää vasta nimihäisissä.

Sormukset ostettiin ja laitettiin laatikkoon odottamaan. Maistraatin laput täytettiin. Kutsuimme toisiamme vitsikkäästi kihlakumppani A:ksi ja B:ksi lomakkeen mukaisesti. Nimihäisten julhapaikka varattiin syyskuun loppuun. Äitiyspoliklinikan lääkärit arvioivat, että K:n synnytys käynnistetään ennen laskettua aikaa elokuun puolivälin tienoilla, joten K tulisi olemaan nimiäistensä aikaan sopivasti reilun kuukauden ikäinen.  Uskalsimme luottaa siihen, että 2.8. hän ei ole syntynyt, ja voimme mennä suunnitelmien mukaan maistraatissa naimisiin tuona päivänä.

Kesäkuussa juhliessamme valmistumistani Sokeri-Jussin kievarissa isäni ja hänen vaimonsa kanssa annoimme heidän käteensä maistraatin paperit, josta selvisi että aiomme avioitua ja tarvitsemme niihin heidän allekirjoituksensa. Riemuhan siitä repesi, mutta vannotimme, että asian pitää pysyä salassa.

Hääpäivä oli aika tavallinen keskiviikko. Minulla oli iso maha ja maistraatin tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs. Tuntui mahtavalta! Olimme niin onnellisia, että olimme löytäneet toisemme ja perustaneet ihanan uusperheemme. Jälkeenpäin kävimme syömässä ja jäätelöllä tuulisessa Nallikarissa. Metsästimme valmistäytekakkua ympäri Oulun leipomomyymälöitä ja poksautimme skumpat kakun kanssa (minä tietenkin join alkoholitonta). Siitä on nyt vuosi.

Nimihäisetkin muuten sujuivat oikein mainiosti! Kummitätini arvasi, että ne ovat myös häät, vaikka en myöntänyt mitään. Mutta onnistuimme yllättämään monet läheisistämme täysin. Paljastimme asian videolla, jossa ensin tuli kuvia raskauden ajalta ja K:sta vastasyntyneenä ja tietenkin lopulta K:n koko nimi. Lopuksi videolla näytettiin, kuinka menimme naimisiin. Nimihäiset olivat kuitenkin pääasiassa K:n juhla, vaikka ohjelmassa oli myös sormusten pujottaminen sormiin, häävalssi ja kakun leikkaus polkaisuineen.

Näin siis K:sta tuli avioliittoon syntynyt, ja meistä aviopari. Vuosi on mennyt tosi nopeasti ja vaikka ensimmäinen aviovuosi on ollut samalla myös väsyttävä vauvavuosi, niin avioliittomme ei ole rakoillut lainkaan. Päin vastoin, suhteemme vain vahvistuu ja paranee ajan myötä. 🙂

 

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Lue korpikirjailijan omakohtaiseen elämään liittyvä teos ”Kahden vaimon mies”, joka kertoo Suomen ensimmäisestä julkisesta avoliitosta ja joka sata vuotta sitten kirkkomoraalin ainakin näennäisesti hallitsemassa Suomessa oli mahdottomuus ja täysin tuomittava.

    Otteita Ilmari Kiannon kirjasta…kertoo Hailuodosta:

    Kevätlaulu
    Sorjon tähden, Sorjon vuoksi
    isä pyrkii äidin luokse – voitko armaani sen kieltää?
    Rakkaudesta lemmenlapseen
    tartun kaihon kultahapseen – voitko armaani sen kieltää?
    Elämäni! Kohtaloni!
    Erämainen kanteloni – muistatko ken sitä soitti?
    Vaimon vala! Miehen vala!
    Ikiliitto – saaren sala – uhkaatko todella pettää?
    Suurin tuska, Suurin lohtu.
    Aarre ainut – äidin kohtu – miksikä olit niin julma?
    Kevät keikkuu. Tuiskuu lunta.
    Sinusta näen unten unta – voitko armaani sen kieltää?
    Enkö ole lapsen isä!
    Mitä vielä vaadit lisää? – Sinuun sieluni yhtyy!
    Sinne, meren kaukosaariin.
    Pohjanlahden taivaankaariin – sinne sieluni hehkuu!
    Siell` on pirtti pienenlainen, poijut kultakiharainen – sinne sieluni palaa!
    Sylissäni kaipaan kantaa,
    kaiken, kaiken tahdon antaa – voitko, rakas, sen kieltää?
    Mökki pieni, mökki musta.
    Siell` on silti huojennusta – sinne vereni vetää!
    Siell` on lepo, siell` on rauha, maailman myrsky siell` ei pauhaa – Käske mun sinne rientää!

    Saiko tuskanhuuto vastakaikua? Lue korpikirjailijan seikkailuista kahden mustasukkaisen naisen välissä.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.