Epäonnistunut sormiruokailu

2

Kun ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2008, kukaan ei puhunut sormiruokailusta. Silloin erilaiset äitiyden trendit levisivät muutenkin hitaammin, kuin nykyään, vaikka nettiaikaa jo elettiinkin. Erilaisten oppaiden ja sivustojen mukaan sormiruokailu ei ole uusi juttu, mutta sille ei vain ole ollut nimeä aiemmin. Täytyy myöntää, että kyllä myös esikoiseni on saanut harvakseltaan sormiruokaa vauva-aikanaan, mutta kyllä silloin soseiden tarjoaminen oli lähes automaattista.

No, nyt toisella kierroksella olen halunnut tehdä asioita toisin ja sormiruokailu oli yksi niistä. Luin aiheesta kirjan ja perehdyin nettisivuihin, kuten Simppeliin sormiruokakeittiöön. Itsehän olen nimittäin sellainen, että jos joku on tosi trendikästä, niin minäkin haluan tehdä sitä ja olla trendikäs, tai ainakin leikkiä olevani. Sormiruokailun hyödyt ja positiiviset puolet vaikuttivat kiistattomilta ja näin silmissäni haavekuvan itsestäni essu päällä kokkaamassa vauvalleni ravitsevia ja monipuolisia itse syötäviä eväitä ja vauvani syöttötuolissa tyytyväisenä niitä mutustamassa. Realisti minussa lisäsi haavekuvaan muutaman lattialle lentäneen murusen tai makaronin, jotka koiramme sitten kävisi kätevästi napsimassa ruokailun päätteeksi.

Aion odotella rauhassa sitä maagista kuuden kuukauden rajapyykkiä, jonka jälkeen aloittaisimme kiinteät ruuat suoraan sormiruokaillen. K söi hyvällä ruokahalulla rintamaitoa, joten mikäpäs hoppu meillä kiinteän ruuan syömiseen muka voisi olla? Sormiruuan aloittaminen vaatii tiettyjä valmiuksia vauvalta, jotka alkavat olla kasassa noin puolivuotiaana (esim. tuettuna istuminen).

No sitten tuli 4 kuukautta täyteen ja yöt olivat kamalaa hulinaa, rintaraivarit olivat aivan älyttömiä ja äiti oli niin väsynyt, että ei mitään järkeä. K oli kiinnostunut syömistämme ruuista ja kieltämättä houkutteli edes kokeilla, saisinko yhtään paremmin nukuttua, jos vauveli saisi vähän tymäkämpää ruokaa kuin maitoani. Jaksoin sinnitellä pari viikkoa, kunnes sorruin, ostin bataattia ja tekaisin ensimmäiset soseet.

Ilmeni, että lapseni on aikamoinen sihtikurkku. Vaikka kuinka koitin soseuttaa, niin paakkuja jäi. Ja pienimmätkin aiheuttivat kamalan yökkirefleksin. Olin tietenkin paniikissa, että hän tukehtuu. Joten ajattelin, että jos alkuun totuttelisi kaupan soseilla ja sitten tekisin taas itse. Varmaan tässä kohtaa menin rytinällä metsään, koska sen jälkeen ei ole oikein muut ruuat maistuneet, kuin kaupan vesivellisoseet.

Ja myönnetään, että ihmisenä, joka ei nyt suorastaan vihaa, mutta mielellään välttelee ruuanlaittoa, olen taipuvainen kulkemaan kokkailun suhteen onnen oikotiellä. Ai että on helppoa napata vain se purkki hyllystä, napsauttaa auki ja lusikoida ruoka sieltä vauvan suuhun. Ei kuorimista, pilkkomista, keittämistä, soseutusta eikä siivousta! Ruoka on lain ja virallisten suositusten mukaista ja varmasti monipuolisempaa, kuin muun perheen ruoka. K oli pienempänä sen verran haastava tapaus, että tuntui aivan oikeutetulta valita helpompi tapa.

Olen kyllä tehnyt jonkin verran sormiruokia ja tarjonnutkin niitä, mutta ne lentävät lähes koskemattomina lattialle. Välillä on päiviä, jolloin omin sormin syöminen sopii K:lle. Hän ei haluaisi koskea märkiin ruokiin. Eikä kyllä aina kuiviinkaan. Parhaiten maistuvat Talk Murut. Joskus ne ovat ainoat, joita K suostuu käsin syömään. Niillä ei kuitenkaan elä, joten muuta ruokaa on annettava. Kateellisena katselen somessa kuvia ja videoita pikkuihmisistä, jotka vetelevät kaksin käsin isoja lautasellisia ruokaa kuin ruokaa.

Lisäksi olen tosi huono kestämään sotkua, enkä myöskään halua vaihtaa vaatteita viisi kertaa päivässä vauvalta, joka hermostuu pukeutumistilanteissa, kiljuu ja rimpuilee ja vetää itseään kaarelle. En vaan jaksa.

Joten meillä siis ei sormiruokailla, kuin ehkä yhdellä aterialla päivässä. Ja olen päässyt asian kanssa sinuiksi. En ole trendikäs, vaan laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, joka ei pidä ruuanlaitosta. Noin, se on nyt sanottu. Jopas helpotti.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Hyvä kirjoitus. Kyllä äidin jaksamista tukee kyky mennä sieltä mistä aita on matalin, sekä ehdottomuuden välttäminen. Äitiyden ei tule olla suorittamista, jossa asiat tulee tehdä tietyllä tavalla, että on hyvä äiti. Joskus nettiä lukiessa tulee mieleen, että osa äideistä ei ymmärrä, että lapsi ei mene pilalle, jos joskus saa pulloa, purkista ruokaa, ruokaa ennen 6 kk ikää, kannetaan rintarepussa eikä kantorepussa yms.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.