10 tunnustusta elämästäni

0

Tunnustaminen on terapeuttista. Sarjamurhaajatkin aina televisio-ohjelmissa ja elokuvissa haluavat lopulta tunnustaa rikoksensa jollekin. Niin myös me äidit haluamme joskus vain päästää ilmoille ja julki asioita, joista meillä on rikollisen syyllinen olo (kyllä, vertasin juuri äitejä sarjamurhaajiin, tavallaan). Minä aion tehdä sen nyt.

Aion tunnustaa, että

  1. käytän joskus lastenohjelmia viihdyttämään alle vuoden ikäistä vauvaamme, jotta saisin hänet syömään, viihtymään autossa tai sen aikaa, että saan itse syötyä
  2. meillä on televisio muutenkin tosi usein päällä niin, että vauva on läsnä, vaikka sitä ei oikein edes kukaan aina katso
  3. kiroilen tosi paljon liikaa, myös lasten kuullen
  4. meillä ei ole aina kasviksia ruualla
  5. valvon liian myöhään siihen nähden miten huonosti nukun ja miten aikaisin herään ja siksi olen usein kärttyinen ja kärsimätön
  6. tai siis en kyllä edes valvo myöhään muiden ihmisten mittakaavassa, vaan vain omassani, nimittäin itselleni klo 23 on jo aivan kamalan paljon yli nukkumaanmenoajan
  7. en jaksa ihan joka viikko imuroida, joka päivä käydä suihkussa tai joka ruuan jälkeen luututa ruokapöytää
  8. en (juuri) koskaan vie roskia, tyhjennä astianpesukonetta, putsaa viemäriä, pese iltaisin vauvan hampaita tai laita hänelle pyjamaa, sillä mieheni tekee ne
  9. annan vauvani leikkiä epä-leluilla, kuten lompakollani, verhojen kiristysnaruilla tai pullasudilla, mutta en hitto vieköön pysty laskemaan häntä hiekkalaatikolle, koska hän söisi hiekkaa
  10. tiedostan olevani erittäin epätäydellinen äiti ja meneväni monessa asiassa aidan matalimmasta kohdasta, mutta silti tunnen hetkittäisiä ylemmyyden tunteita joitakin muita vanhempia kohtaan asioista, jotka teen mielestäni paremmin tai enemmän oikein, vaikka saman tien moitinkin itseäni muistaen, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja mikä on meidän perheessä oikein tai väärin, ei ole sitä muiden perheissä.

Ja koska tunnustettavaa olisi varmasti sadan kohdan verran, mutta en halua että tästä blogikirjoituksesta tulee yhtä pitkä kuin niistä illoista, jolloin on yksin lasten kanssa koska mies on kavereiden kanssa kylillä, niin ajattelin jatkaa tunnustuksia ehkä joskus toiste.

Mitä tunnustettavaa sinulla on? Herättääkö joku minun tunnustuksistani pahennusta tai ylemmyyden tunteita? Saa kommentoida!

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.