Jospa kaksi henkirikosta per tekijä riittäisi?

0

Olen aikanaan työni puolesta seurannut ”sarjakuristajan” elämänvaiheita useamman kymmenen vuotta. Hän teki ensimmäiset henkirikokset Oulussa. Me poliisit tulimme jo silloin siihen varmaan käsitykseen, että hän on niin sairas, ettei hän saisi koskaan olla vapaana. Alan ammattilaiset olivat eri mieltä. Jospa he ovat väärässä?

Ehkä ei enempää juuri tähän tekijään, mutta näihin sarjamurhaajiin tehoaisi hyvin pieni ja yksinkertainen lainmuutos. Kun syyllistyy kahteen erilliseen henkirikokseen, niin kolmannen sattuessa kohdalle, olisi tuomio aina elinkautinen. Ja elinkautisen pitäisi olla sellainen, että ei enää koskaan vapautuisi. Tämä uhka kirjattaisiin oikeuden päätökseen toisen henkirikoksen jälkeen, jotta tekijä tietäisi mikä rangaistus kolmannesta surmasta olisi tulossa. Tavallaan palattaisiin entiseen ns. pyttytuomioon, jonka saivat poistettua rikollisille myötämieliset oikeusoppineet, joita eduskunta orjallisesti uskoi. Se saattaisi olla jopa ennalta ehkäisevää – vaikka sitä en usko.

Tämähän on tietenkin mahdotonta. Oikeusoppineet vetoaisivat ihmisoikeussopimuksiin ja kaikkiin mahdollisiin pykäliin. Eri kansalaisjärjestöt kauhistelisivat epäinhimillistä kohtelua. Mitä epäinhimillistä siinä olisi? Sekö kuuluu ihmisoikeussopimukseen, että tappaa äitinsä, pienen lapsen ja kolmannen ihmisen sekä vielä lisää?

On hienoa noudattaa näitä kauniita sopimuksia, mutta ei ne saa estää järkevää lain käyttöä. Suomi soveltaa näitä pykäliä orjallisesti. Englannissa 12-vuotiasta lasta pidetään vankilanomaisissa oloissa henkirikoksen vuoksi. Sitä minäkään en missään tapauksessa hyväksy, mutta on esimerkki, kuinka muut maat soveltavat kansainvälisiä sopimuksia.

Minä vain satun olemaan sitä mieltä, että henkilö, joka tahallaan surmaa kolme ihmistä ei omaa samoja oikeuksia kuin muut ihmiset. Eikö todella kaksi surmaa riitä?

Kari Myllyniemi
poliisimestari, h.c.,
kunnallisneuvos

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.