”Meillä on täällä maanantaisin hampaidenpesupäivä”

2

Nyt ei mummu enää jaksa omaishoitajan tehtävää, jota on jatkunut melkein kymmenen vuotta. Lomapäiviä kysellessä on vastattu ”että saahan se laki sanoa mitä haluaa, mutta ei ole resursseja”. Ikää melkein 80 vuotta ja yksi infarktikin takana.

Papan liikkuminen on muuttunut huonoksi, lähes olemattomaksi. Paria vuotta aiemmin pappa oli alkanut yhteisellä iltapäivälenkillä yhtäkkiä käveleen töpötellen ja valittanut kovaa päänsärkyä. ”Kuuluu vanhuuteen” vastattiin päivystyksestä. Vuotta myöhemmin ilmeni muiden tutkimusten ohessa, että kyseessä oli ollut aivoinfarkti.

Pappa laitetaan tietenkin yksityiseen hoivakotiin. Maksaa mitä maksaa, mutta kunnon hoitoa ja hoivaa pitää saada. Kalliiseen hintaan kuuluikin sitten lähinnä tyhjä huone. Laidallinen sänkykin piti hommata itse. Puhumattakaan kaikesta muusta, saippuat, shampoot, vaatteet. Mutta lupasivat sentään antaa papalle hömpsyt kerran viikossa iltateen yhteydessä, jos tuodaan itse pullo sinne.

Uusia vaatteita vietiin säännöllisesti, kun aiemmat katosivat aina oudosti pesussa. Kerran tuli sitten ihan vieras pappa vastaan meidän papan uudessa villapaidassa. ”Ei nämä dementikot sitä tajua kenen vaatteet niillä on yllä” oli hoivakodin vastaus.

Kerran vierailulle mennessämme pappaa ei löytynytkään hoivakodista. ”Aa, sehän vietiin eilen ambulanssilla sairaalaan.” Mentiin sitten sairaalaan. ”Ei täällä enää ole tämän nimistä.” Oli viety johonkin muualle, mutta mihin. Seuraavana päivänä soitto hoitokotiin, että mikäs se tilanne? ”No tulihan se pappa tänne eilen illalla sairaskyydillä takaisin.”

Jossain vaiheessa omaisten kärsivällisyys loppui. Nyt lähtee pappa Lassintaloon. Ja kas, dementiasta huolimatta vireystaso ja koko olemus muuttui. Henkilökunta kohteli kuin ihmistä, kaiken kiireen keskelläkin. Ei vähätelty tai tiuskittu. Nyt pappaa ei enää ole, tuskin hän olisi kestänyt enää paluuta entisiin oloihin, jos Lassintalo (josta olemme kuulleet pelkkää hyvää) lakkautetaan.

Mieleen nousee vielä kymmenen vuoden takaiset vierailut toisen mummun luona. Ne olivat yleensä lauantaisin. Lapset vierastivat mummun halaamista, koska hänen henki haisee niin pahalle. Tottakai, ”meillä on täällä maanantaisin hampaidenpesupäivä.”

Uskallatko sinä tulla vanhaksi tässä maassa?

JAA

2 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.