Suomalaisen ruoan puolesta

0
Photo by Vince Lee on Unsplash

Mielestäni kotimaisuudella on ja pitää olla tietty itseisarvo, kun arvotamme ruoan tuotantoa. Kuitenkin kuulee kysymyksiä, että pitääkö suosia suomalaista, jos sama elintarvike on jossain muualla tuotettu kestävämmin? Vastaukseni on, että tiettyyn rajaan asti kyllä pitää. Niin kauan kuin ruoka tuotetaan Suomessa, meillä on mahdollisuus vaikuttaa sen tuottamistapoihin, ja jos puutteita havaitaan, myös käyttää panoksia niiden korjaamiseen, eikä sen vuoksi suomalaisen ruoan hylkäämiseen. Ulkoistamalla ruoantuotannon, ulkoistamme myös ympäristöhaitat.

Ovatko espanjalaiset tomaatit kestävämmin tuotettuja kuin suomalaiset? Toki Espanjassa on suotuisammat kasvuolosuhteet, ja kotimainen kasvihuonetuotanto vaatii runsaasti energiaa. Vaan mitkä ovat muut valintaan vaikuttavat tekijät? Miten Espanjassa kenties kohdellaan siirtolaistaustaisia työntekijöitä? Onko kuljetusmatka sittenkään vain pieni lisä ympäristökuormitukseen?

On väitetty, että kun kestävän kehityksen kriteerejä aletaan laittaa järjestykseen, näistä kriteereistä ympäristö häviää. Häviääkö? Espanja ei ole tunnettu kovin sateisena maana, vaan viljelyyn joudutaan käyttämään runsaasti kasteluvettä, joka on pois ihmisten käytöstä. Kestävätkö pohjavesivarannot tämän? Kumpi on sitten lopulta parempi, suomalainen vai espanjalainen? Jokaisella on oikeus arvottaa näitä asioita omaan tärkeysjärjestykseen. Minä valitsen suomalaisen.

Suomi tarvitsee omaa ruoan tuotantoa nyt ja jatkossa. Ilmastonmuutokseen on varauduttava tälläkin tavalla, säilyttää mahdollisimman pitkällä omavaraisuutemme elintarvikehuollossa. Hajautettu kotimainen ruoantuotanto on paitsi huoltovarmuustekijä, myös elintarviketurvallisuustekijä. Keskitetyssä tehotuotannossa erilaiset epidemiat ovat paljon suurempi riski kuin hajautetussa. Kansainvälisen kriisin sattuessa, mistä saamme ruokamme? Aina ei kannata uskoa naapureiden hyvätahtoisuuteen.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.