Uusi vuosi, uudet kujeet?

6

Loppuvuosi 2019 ei ollut kunniakas eikä päättynyt arvokkaasti. Ministerien vaihtoviikot jäävät historiaan kummallisena sarjana ihmeellisiä asioita: pääministeri suostui oman ministerinsä eronpyyntöön, koska ei enää nauttinut luottamusta. Viikkoa myöhemmin luottamus oli palautunut, mutta ministeriö vaihtunut. Pääministerin vuoro jättää eronpyyntö, ei luottamusta. Uusi rahaministeri liukasteli tilanteessa kuin bambi jäätyneellä lammella ja järjesti twitter-arpajaiset Al-Holin ongelmien ratkaisemiseksi. Sitten ulkoministerin vuoro, joka selvisi joten kuten turvaan.

Oppositio nautti tilanteesta täysin rinnoin ja heitti tikkaa kaikkiin edellämainittuihin. Ei tyylipisteitä oikein siitäkään.

Milloin hallitus alkaa tuottamaan muuta kuin skandaaleja? Työllisyysaste 75% ja päivän tarkkuudella luvatut 30.000 uutta työpaikkaa luulisivat pitävän kabineteissa valot päällä iltaisin, sillä aika kulkee vauhdilla kohti seuraavia vaaleja. Ongelmien ratkaisemiseen perustettujen työryhmien työskentelystä kuuluu huolestuttavia uutisia: työmarkkinajärjestöt – molemmin puolin aitaa – ovat sitä mieltä, että poliitikot eivät saa päätöksiä aikaiseksi.

Ennustukset kuuluvat vuodenvaihteen perinteisiin. Kuntapolitiikan vuosi 2020 käynnistyy todenteolla tammikuun lopulla, kun ns. Laesterän listan toimenpide-ehdotukset tulevat valtuutetuille julkisiksi. Luvassa on vain huonoja uutisia, jos konsultti on tehnyt työnsä hyvin. Keinot tulevat olemaan ruton ja koleran väliltä. Konsensuksen nimissä Oulun kaupungin talous saataisiin kuntoon lähivuosiksi helposti. Jokainen valtuutettu – siis ihan jokainen – menisi silmät sidottuina ja suut umpeen teipattuina kokoukseen ja Laesterän lista hyväksyttäisiin ilman yhtään puheenvuoroa. Kaikilta tulisi arvostelijoille sama vastaus: päätimme yksimielisesti pelastaa kotikaupunkimme talouden. Kukaan ei saisi irtopisteitä ja talous olisi kunnossa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Ennustan, että näin ei tietenkään tapahdu. Jokainen valtuustoryhmä lupasi tukea ulkopuolisen konsultin tekemää työtä. He EIVÄT luvanneet tukea työn tuloksia. Tässä on vissi ero ja vain mielikuvitus asettaa rajat niille puheenvuoroille, joita asian tiimoilta tullaan käyttämään. ” Kyllä sopeuttamista pitää tehdä, mutta tästä asiasta – useimmiten maksuttomasta palvelusta- ryhmämme ei tingi” tai ” Tottakai haluamme talouden tasapainottuvan, mutta emme tällä tavalla !” . Kannattaa seurata tulevia valtuuston kokouksia, sillä tiedossa on suloinen sekoilu, jossa tosiasiat sekoittuvat omalta kotiportilta kättä heiluttavan naapurin antamaan ääneen kuntavaaleissa 2021.

Vakavasti; isot ongelmat vaativat raskaat työkalut. Kevään kuntapolitiikka ei tule olemaan helppoa millekään valtuustoryhmälle. Ristivetoa syntyy ryhmien välille ja sisälläkin. Silti asiaan on vain yksi todellinen ratkaisu: riittävän iso osa valtuutetuista päättää yhteistyössä laittaa talouden mittarit uuteen asentoon. Tämä vaatii suurta ymmärrystä kokonaisuuksista ja aitoa halua katsoa tulevaisuuteen.

Ennustukset eivät nyt auta. On tullut päätöksenteon vuosi.

JAA

6 KOMMENTTIA

  1. Hyvin kirjoitettu👍. Tsemppiä tuleviin vääntöihin💪.

  2. Taitaa olla niin, että myös pohjoisessa Oulussa pätee Jaen-Claude Junckerin laki: ”Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleenvalituksi, jos teemme sen.” Tai sitten mennään arvovalinnat edellä ja otetaan se rankka riski, että ne voivat johtaa katastrofiin.

  3. ”Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleenvalituksi, jos teemme sen.”

    Tätä pelkoa ei sveitsiläisellä poliitikolla ole, koska hän keräyttää vaadittavat nimet sitovaan kansanäänestykseen ja antaa päätöksen tulla menettämättä kasvojaan.

    Fiksun kansan enemmistö tekee fiksuja päätöksiä. Ja paljon useammin kuin yksikään ”karismaattinen” johtaja.

  4. Tämä ”maksuttomien” palvelujen kertyminen aiheuttaa jatkuvasti budjettiylityksiä, koska perälauta ei tule koskaan vastaan. Ei tule, koska kukaan ei ole yhteisestä rahasta aikuisten oikeasti minkäänlaisessa vastuussa.

    Amerikkalainen taloustieteilijä William A. Niskanen julkaisi jo vuonna 1971 pohjateorian kuvaamaan byrokratian toimintaa edustuksellisen demokratian puitteissa.
    Wikipedia: ”Niskanen tuli siihen tulokseen, etteivät äänestäjät, poliitikot ja byrokraatit tiedä palveluntarjonnan todellisia kustannuksia. Virkamiesten etujen mukaista on tehdä julkista sektoria paisuttavia esityksiä ja ylipäätään pöhöttää virastojensa budjettia.”

    Valitettavasti edes se ”neljäs valtiomahtimme” ei osaa enää kaivaa numeroita päätöksistä, ei julkistaa niitä ”ilmaispalveluita” koskevassa uutisoinnissaan, eikä varsinkaan edustajiemme äänestyskäyttäytymistä päätöksiä tehtäessä.

    Siksi näitä ylityksiä (huom: ei yllätyksiä!) tulee jatkuvalla syötöllä ”pyytämättä ja yllättäen”.

  5. Ei ollut ihan hyvä kirjoitus.

    Ensinnäkin hallituksessa saatiin vaihdettua henkilöitä. Erityisesti Rinteen poistaminen asemastaan oli suunniteltu aika hyvin. Keskusta ilmoitti pääministerin vaihduttua noudattavansa edelleen hallitusohjelmaa. Taidokasta puoluepolitiikan tekoa!

    Eräs asia uutisissa jäi vaivaamaan minua: Miten keskustan vasta valittu puheenjohtaja on nyt niin pätevä, että pystyi syrjäyttämään oman puolueensa valtivarainministerin. Todellinen syy ehkä lipsahti häneltä television haastattelussa. Puolueen johtaminen on niin tärkeä asia, että sillä voidaan perustella vahvan asiantuntijan syrjäyttäminen.

    Ouln kaupunginvaltuustoa moitittiin huonoa makua osoittaen. Kirjoittaja on itse siellä mukana. Ovatko oman puolueenkin edustajat sen arvoisia kuin kirjoitettiin? Kaikki siellä ovat vastuussa päätöksistä.