Sanginjoki-saagan loppusanat? Uskoo ken tahtoo

0

VAROITUS: Tämä ei ole varsinainen blogi, sillä siihen se on aivan liian pitkä. Kysymyksessä on kaupunginvaltuuston kokouksessa 29.01 käyttämäni puheenvuoro. Yritin kaikkeni saadakseni Sanginjoelle ihmisen kokoisen suojelun, mutta se ei riittänyt. Pulinat pois näiltä osin.

Kun kirjailija julkaisee teoksen, jossa suvun vaiheita seurataan useiden sukupolvien yli, sille annetaan lisäarvonimi saaga. Sanginjoki-Saaga on totisesti ansainnut arvonimensä. Shampanjat ovat osalla meistä jäähtymässä sillä oletuksella, että Saaga saa finaalinsa tänä iltana. Minulla on huonoja uutisia: yksi kappale tiilikiven paksuisesta päätöshistoriakokoelmasta voi saada päätöksensä, mutta Sanginjoen ulkometsä ei häivy tämänkään valtuuston esityslistoilta , huolimatta tulevan äänestyksen tuloksesta. Palaan asiaan hieman myöhemmin.

Sanginjoki ei ole ollut poliittisten intohimojeni kärkihanke, joten ajattelin tehdä tämän kunnolla alusta asti ja hakea perusteet päätökselleni. Pyrin lähestymään omaa äänestyskäyttäytymistäni hyväksi kokemani menetelmän kautta: tosiasiat esiin – harkinta – ja lopuksi päätös.

Huomasin heti alkumetreillä, että tämä on täysi mahdottomuus. Sanginjoki- saaga on aikaa sitten saavuttanut vaiheen, jossa puhdas politiikka, ripaus ideologiaa, ihon alle kaivautuneet tunteet, tehtyjen päätösten halveksiminen ja sinällään terve maaotteluhenki ovat ohittaneet kaiken kohtuullisuuden ja järkevän päätöksenteon.

Päätin hakea vastaukset kannaltani kahteen olennaiseen kysymykseen:
1.Miksi yli 1000 ha tulee suojella?
2.Miksi vähempikin riittäisi?

Ylimitoitetun suojelun kiivaimmiltakin puolustajilta sain lähes aina samanlaisen vastauksen: Tätä on jappastu jo niin kauan, että eikö olisi jo aika päästä asiasta eroon? Kannattaako sitä moisen risukon takia enää vääntää? Eikö tämä Husso ole sinulle ihan hailei, joten anna jo olla ja keskitytään johonkin tärkeämpään.

En ollut uskoa korviani; että Oulun kaupunginvaltuustossa tehdään päätöksiä vain sen perusteella, että jostakin asiasta päästäisiin eroon! Kokeilkaapa samaa menetelmää vaikkapa parisuhteessa, niin pidemmän päälle huomaat, että huonosti siinä käy.

Saanko parempia vastauksia virkamiehiltä, jotka sentään painivat tosiseikkojen kanssa? Ryhmällemme asiaa esitelleeltä maanhankintainsinööri Juha Peuraniemeltä kysyn julkisesti samaa asiaa: Miksi ? Hänen työryhmänsä muistaakseni koostui kolmesta virkamiehestä ja noin vuoden mittaisesta työstä. Heidän täytyy tietää , miksi tähän kouhotukseen on taas alettu:
• Peuraniemi vastaa: ”Noku siellä on niitä kasveja ja eläimiä! ”Olin ihan varma, että vastaaja ei ymmärtänyt kysymystäni ja hetken hämmennyksen jälkeen toistin: ei kun ihan oikeasti: miksi?
• Peuraniemen vastaus sanatarkasti: ”Noku siellä Espoossakin on! ”
Silloin lähdin hermosavuille.

Näillä vastauksilla minusta oli hyvin vaikea saada laajan suojelun kannattajaa. Lähdin hakemaan vastauksia toiseen kysymykseeni, eikö nykyinenkin suojelu vallan mainiosti riittäisi? Tulokset olivat jo paljon parempia ja listaan niistä tärkeimmät

1. SUOJELUHANKE ON YLIMITOITETTU

Suursuojelun kannattajien unelma kansallispuistosta tyrmättiin ympäristöministeriössä. Jo se indikoi siitä, että nyt vihervasemmisto on tuomassa valtuustoon asiaa, joka ei mahtunut ministeriön ovista, mutta jota on Oulun valtuustosaliin tungettu saranapuolelta jo toistakymmentä vuotta.
Niille, jotka eivät ole koskaan käyneet Sanginjoen ulkopalstalla ja odottavat näkevänsä ikihonkia ja aarnimetsiä, tosiasiat tuottavat pettymyksen.

METSO-INVENTOINTI on alansa standardi ja selkosuomennan viimeisimmän sisällön lyhyesti:
• Sanginjoen ulkopalstaa on vuosikymmeniä kohdeltu kuten normaalia talousmetsää. Sen jäljet näkyvät siten, että ns. METSO-kohteita löytyi vain viisi prosenttia inventoidusta alasta.
• Metsälain 10§ kohteita ja METSO -I luokan kohteita löytyi vain 30 ha ( siis 1,2%) kokonaispinta-alasta.
• Taimikot ja nuoret kasvatusmetsät ovat kokonaispinta-alasta 49% ja jokainen metsänhoidosta vähäänkään ymmärtävä näkee hetkessä, että olisi lähdettävä kiireesti rankametsään enempien vahinkojen välttämiseksi.
• Asiantuntijoiden mukaan kestää sata vuotta, ennen kuin alueella aidot ja todelliset suojeluarvot olisivat edes huomattavat.

2. KONSENSUKSEN KOMPASTUSKIVET
Totta on, että Sanginjoki-saagan päätöshistoria sisältää kummallisia kiemuroita. Oulun kaupungilla on voimassaoleva hoito- ja käyttösuunnitelma vuosille 2011-2020. Sitä ei ole Sanginjoella toteutettu. Miksi? Tosiasia on, että metsää on hoidettava ja kun ns. leimikkohakkuisiin ryhdyttiin, niin megafonit, banderollit sekä kahkekuninkaat ja – kuningattaret saapuivat Sanginjoelle. Virkamiesten johdolla nämä täysin lailliset ja voimassaolevan suunnitelman mukaiset hakkuut keskeytettiin. Selkosuomella: virkamiehet lisämielenosoitusten pelossa keskeyttivät hakkuut.

Miten on toteutunut lähidemokratia? Illasta toiseen kuulemme toistemme suusta, kuinka tärkeää on tehdä vaikuttavuusarviointi tasa-arvon, alueellisen yhdenvertaisuuden, sukupuolijakauman tai milloin minkäkin ehdoilla. Sanginjoella tämä on täydellisesti unohdettu. Jos alueella asuvien 150 talouden annettaisiin lausua aiheesta mitään heidän kannaltaan merkittävää, niin me kaikki ihmettelisimme, miksi olemme kiusanneet ja aiheuttaneet epävarmuutta näille ihmisille kaikki nämä vuodet. Olisimme häpeissämme.

Demokratian ja päätöksenteon uskottavuudesta voi olla enemmänkin huolissaan tämän asian yhteydessä. Taas kysyn : Miksi? Miksi jotkin valtuuston päätöksistä, jotka ovat vain alle kahden vuoden ikäisiä ovat täydellisen koskemattomia? Niitä ei saa edes kyseenalaistaa.
Miksi joku toinen valtuuston päätös, josta ei ole muste edes kuivunut on puolestaan revittävissä auki vuodesta toiseen?

Kuulen puhuttavan konsensuksesta. Olin kaupunginhallituksen nimeämässä työryhmässä, joka haki konsensusta viime hetkillä Sanginjoen suojelusta. Ensimmäisessä kokouksessa avaussanani olivat: Unohdetaan väittely eläimistöstä, kasveista ja menetetyistä hakkuutuloista ja keskustellaan vain hehtaareista. Ensimmäisen kahvikupin aikana kyselykierroksen konsensusehdotus kuului: 1127 ha täyssuojelu tai ei mitään!
Se siitä. Käytin toisen puheenvuoron ja sanoin: juodaan kahvit loppuun, lähdetään kotiin ja säästetään veronmaksajien rahoja.

Tähän kun lisää adressinkeräämisen siitä, että puolen vuoden ikäinen kaupungin hallintosääntö pitää perusteiltaan purkaa, niin kysymystulvani jälkeen ymmärrät, jos tapaat kadulla veronmaksajan, joka kysyy:” Mitä te oikein hommaatte siellä valtuustossa?”

Mikä voi olla se yhdistävä tekijä, joka tekee jostakin päätöksestä betonoidun ja toisesta merkityksettömän? Tämä yhdistävä tekijä kuuluu Oulun murteella: Niin, niin muttako ! Historia tulee todistamaan, että asia on juuri näin ja sen takia yli vaalikausien ulottuva pitkäjänteinen päätöksenteko tuntuu olevan meille mahdotonta .

3. OMAKOHTAISET KOKEMUKSET SANGINJOELTA
Olen tämän valtuustokauden aikana käynyt tutustumassa Sanginjoen suunniteltuun suojelualueeseen kolme kertaa. Ne eivät ole olleet johdettuja suojelunvastustamis-kiertueita. Havaintoni alueelta voidaan kiteyttää nopeaan luetteloon.
• Hienoa kuusikkoa Kalimenojan varressa. Aivan upeaa. Tuohon ei saa koskea.
• Ihmisiä kohtasin retkilläni vain siellä, missä kahden puun välissä oli riittävästi tilaa marjoille ja sienille kasvaa.
• Retkeilyyn tarkoitetut tulentekopaikat, laavut ja levähdyspisteet olivat selkeästi suosittuja ja niissä oli useita perhekuntia
• Suuri osa suojeluun tarkoitetusta alueesta oli täydellisesti umpeen kasvanutta rankametsää, jossa täysin oksattomat puut ovat niin tiheässä, että aluskasvillisuus on täysin tuhoutunut. Mustaa, kosteaa kompostia, johon auringonvalo ei koskaan tunkeudu, ellei kiireellisesti metsää ryhdytä hoitamaan. Vihreää oli vain pienissä latvatupsuissa jotka umpeen kasvaneessa ryteikössä taistelivat olemassaolostaan. Ruotsin kuninkaallisten vieraillessa seuraavan kerran Oulussa, huolehditaan joukolla siitä, että heitä ei viedä vierailulle tähän satumaisen arvokkaaseen suojelukohteeseen. ” Mitä ihmettä te olette antaneet tapahtua esi-isieni Oululle v. 1605 lahjoittamalle maalle?”
• Omakohtaiset havaintoni kiteytyvät seuraavasti: Suojellaan se, mikä on suojelemisen arvoista ja hoidetaan loput metsästä niinkuin metsää kuuluu hoitaa.

4TALOUDELLISET MENETYKSET
Kantakirjakokoomuslaisena minun tulisi kertoa veronmaksajille, että täydellinen halvaantuminen metsänhoidollisissa toimenpiteissä on väärin heitä kohtaan ja Oulun kaupunki on kansalaistottelemattomuuden pelossa menettänyt jo kuuden vuoden ajan tuloja Sanginjoelta. Kokonaistalouden kannalta mitättömiä summia , mutta näin ei voi jatkua. Jotta en saisi luontovihaajan mainetta tämän enempää, niin ajattelin todeta, että konkka on muutenkin kotona, miehet on metsässä eikä ketään näy. Päätökseni ei ole siis lainkaan eurolähtöinen.

5 MITEN JATKOSSA?
Käytävä- ja kabinettipuheissa täyssuojelun kannattajat ovat voittamassa tämän illan äänestyksen. Lopullinen voitto? Ei alkuunkaan. Sanginjoki -saagan loppusanat ovat kirjoittamatta kaukana tulevaisuudessa.
Minulla on kiusallinen tapa olla kohtuullisen hyvä ennustajahenkilö, joten
• Nykyinen voimassaolevaa ja laillista hoito-ja käyttösuunnitelmaa ei täyssuojelussa haluta toteuttaa, vaan sen perusteita halutaan viher-vasemmiston toimesta muutta. Nuo muutokset tulevat päätöksentekoon
o Ennallistamisen laajuus?
o Sen periaatteet?
o Sen kustannuset? Selkosuomella: palaamme näihin asioihin vielä useammin kuin uskottekaan. Sanginjoki-Saaga jatkuu varmuudella.
• Niin usein kuin tämän valtuuston päätöksistä on valitettu – ja useimmiten vihervasemmiston valtuutettujen toimesta – niin nyt alueen vesiosuuskuntien osakkaat, alueen sisällä olevat yksityiset maanomistajat, alueen asukkaat. …olen vakuuttunut, että joku heistä kokeilee valittamisen autuutta, jonka seurauksena Sanginjoki tulee pysymään otsikoissa.
ONKO TARINASSA MITÄÄN OPETUSTA?
On. Meidän kaikkien tulisi tunnustaa, että Sanginjoen ulkopalstan käsittelystä ei tyylipisteitä ole jaossa kenellekään. 14 vuoden käsittelyaika, valitukset, hallinto-oikeuksien käsittelyt ja poliittisten pisteiden kalastelu ei ole lisännyt tämän salin arvovaltaa äänestäjien keskuudessa.
En ole tavannut yhtään valtuutettua, joka tunnustautuisi luontovihaajaksi, ei olisi huolissaan ympäristöstämme tai ymmärtäisi viihtyvyyden olevan yksi osa Oulun vetovoimasta. Sen ylläpitämiseksi tulevat aloitteet voisivat olla niin tärkeitä meille jokaiselle, että voisimme niitä yli puoluerajojen kannattaa. Miksi ehdoin tahdoin saada aikaiseksi repiviä riitoja puoluekartan yli ja jopa omien ryhmien sisällä. Vastuullisuutta on se, ettei ehdoin tahdoin haeta konfliktitilanteita. Tälläisessa luonnonsuojelutyössä lupaan olla vihreämpi kuin uskotkaan.

Tämän lyhyen johdannon jälkeen esitän seuraavan muutosesityksen

-Suojelualueen koko tulee olla korkeintaan aikaisemmin suojellun 369 hehtaarin kokoinen.
– 1.3.2010 päätöksen mukaisesti 420 ha arvometsäaluetta jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle vuosiksi 2009-2020 ja sitä on kehitettävä virkistysmetsänä.
-Voimassaolevan hoito- ja käyttösuunnitelman 2011-2020 mukaiset keskeytetyt leimikkohakkuut on käynnistettävä uudelleen.
– Hirvenmetsästys, linnustus ja pienpetojen pyynti koiralla ja loukulla sallitaan
-Vesiosuuskunnan nykyiset ja varauksien mukaisten pumppaamoiden toiminta turvataan

Näillä sanoilla toivotan meille kaikille mukavaa illan jatkoa ja äänestysintoa.
Kiitos.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.