POLITIIKAN RETORIIKKAA ENNEN JA NYT.

5

Toisen suusta kuultuna se kuulostaa paremmalta!

Teiniliiton kokoukset lähtivät aikoinaan käyntiin hitaasti, sillä suurin osa kokoukseen varatusta ajasta kului valtakirjojen hyväksymis/hylkäystaisteluun. Omani hyväksyttiin yhden ainoan kerran, vaikka se oli aina varmuudella tehty kaikkien sääntöjen mukaan. Hylkäämistä saattoi helpottaa se, että t-paidassani luki: ” Nyt ruiske punatautiin, äänestä Hussoa!”. Iltadiskossakaan tuolla vaatekerralla ei ollut menestystä luvassa.

Kun sitten pääsin eräässä kokouksessa seulasta läpi ja peräti julkilausumatoimikunnan jäseneksi, niin pystyin jättämään sormenjälkeni suomalaisen politiikan historiaan. Julkilausuma kosketteli Chilen kuparikaivosten työntekijöille lähetettävää solidaarisuudenosoitusta ja kuin ihmeen kaupalla sain vähennettyä sanojen ”imperialismin vastainen” määrän alkuperäisestä yhdestätoista vain kahdeksaan. Nuo sanat olivat sen ajan niinku-tökkäyksiä. Samoin ilmaisut ”YYA-sopimuksen mukainen” tai ”Suomen ja Neuvostoliiton kansojen rauhanomainen rinnakkaiselo ” oli sisällytettävä jokaiseen juhlapuheeseen. Ihan sama mikä, mutta ellei näitä mainittu, niin olit ulkopoliittisesti arveluttava henkilö.

Miten on nyt? Noina entisinä (hyvinä?) aikoina rintamalinjat olivat selvät: kunnon stallarit vastaan muut. Tänään ilmaisujen ”vapaaehtoinen pakko” on levinnyt paljon pirstaleisemmaksi ja mikään ryhmä ei pääse omimaan tautofoniaksi asti kuluvia sananparsia. Kannattaa toki pelata nytkin varman päälle ja käyttää seuraavia ilmaisuja: ilmaston lämpeneminen, hiilijalanjälki, IPCC-raportti, maksuttomuus, raitsikat ja lähijunat , kasvisruoka, kauramaito ja pitkä luettelo kiellettäviksi haluttavista asioista. Kiellettyjen sanojen kärkeen kannattaa laittaa kaikki yksityisautoiluun, elinvoimaan ja yksityisyrittämiseen liittyvät termit. Jos ei mitään aitoa argumentointia pysty esittämään, niin kaikenkattava – huudetaan isoon ääneen Ei! – käy aina.

Joukko blogisteja jaksaa toistaa edellä mainittuja lähes hihhulointiin asti. Näitä sanoja mausteeksi vaikka koirakerhon liikunta-avustuksen hakemusperusteisiin, niin retoriikka on poliittisesti korrektia. Ei siitä ainakaan haittaa ole, ja juuri sen takia sanasto assosioituu 70-luvun stalinistien uhoamiseen.
Ilmastomuutoksen tai CO2-päästöjen seurauksista kaikki ryhmät lienevät nykytieteen mukaisesti samaa mieltä? Silti sanat istuvat uskotavammin vihervasemmiston retoriikkaan kuin vaikkapa perussuomalaisen vaalipuheeseen. On siis todistettu, että retoriikassa tietyt ilmaisut liimautuvat toiselle tiukasti ja uskottavasti, mutta toisen suusta kuultuna ne kuulostavat epätoivoiselta huudahdukselta: ottakaa meidätkin mukaan !

Lopuksi muisto Teiniliiton kokouksesta Valkeakoskelta: Puhetta johti pellavapäinen, punaisella otsapannalla varustettu ja sittemmin politiikan huipulle yltänyt soihdunkantaja. Ison salin perällä paperitehtaan työläiset kutsuvieraina seurasivat kokouksen kulkua. Puheenjohtaja julisti: ” Tekin vanhat työväenluokan veteraanit siellä salin perällä- minä lupaan teille, että tulette vielä näkemään sosialistisen Suomen!”. Kuuluu möreä-ääninen vastaushuuto: ” Se on teille saatanan pitkätukille ihan oikein!”
Ajat muuttuu, mutta sanat otetaan käyttöön yhtä aidon tarkoitushakuisesti ja itselle omien, kuin aina ennenkin.

JAA

5 KOMMENTTIA

  1. Tietyssä iässä muistellaan ja nyt muistellaan -70 luvun asioita. Varmasti tuntuu pahalta huomata, ettei eletty elämä ja maailmankatsomus sittenkään ollut siunaus ihmiskunnalle ja luonnolle. Siinä missä kirjoittaja hymyilee kulmakarva vinossa taistolaisuudelle, nauretaan aikanaan ihmisille, jotka kuluttivat ainoan elämänsä rahan haalimiseen ja pakkomielteiseen kuluttamiseen. Sitä odottaessa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.