Onnittelen erityisesti yrityksienne ylintä johtoa. Olette tahdonvastaisesti kahdessa viikossa saaneet niin paljon hyvää suomalaiseen vanhustenhoitoon, ettei vuosienkaan kiivas poliittinen keskustelu siihen olisi yltänyt.
Olen vuosikymmenien aikana kouluttanut markkinoinnin saloihin satoja PK-sektorin yrittäjiä ja eräässä osiossa julistan julmasti: Jos tuote on ihan onneton, sitä ei kannata hirveästi markkinoida. Tästä tosiseikasta huolimatta onnistuitte myymään tuotteenne kaupunkien ja kuntien hankintaosastoille. Jos teidän olisi pitänyt vakuuttaa loppukäyttäjä – vanhukset ja heidän omaisensa – niin homma olisi tyssännyt alkuunsa.
Huonoja uutisia Esperi Carelle ja muille on se, että en jaksa uskoa teidän pystyvän toistamaan myyntikampanjaanne. Asiakas on nyt niin herkällä mielellä, että parasta laittaa parhaimmat myyntimiehet liikkeelle ja itse tuote kuntoon. Puheet on puhuttu ja nyt on tekojen aika.
Yrityselämässä luotetaan siihen, että toimitus on tilauksen mukainen. Ellei näin tapahdu, tilauskirjat sulkeutuvat ja yhteistyö loppuu lyhyeen. Vanhushuollossa suoritettavissa pistokokeissa havaitun puuteen tulee aiheuttaa niin ison sanktion, että toimittajan ei mistään hinnasta kannata ”kärähtää”.
Yksityiset yritykset ovat luotettavasti todistaneet, että pystyvät tuottamaan vanhustenhoidon tehokkaammin ja meille veronmaksajille edullisemmin kuin julkinen sektori. (172€/vrk vs. 127€/vrk). Kädestä pitäen tapahtuva huolenpito, varhaiskasvatuksessa ja vanhustenhoidossa voi puolestani olla tervettä liiketoimintaa, mutta ei julmaa bisnestä.
Vain aito kilpailu estää ahneuden. Kantakirjakokoomuslaisena uskon markkinatalouteen ja siihen, että PK-sektorin pieni yritys voi notkeudellaan ja yrittäjän läsnäololla sparrata sekä isot yksityiset että julkisen sektorin palvelut.
Vanhustenhoidon tilanteen korjaamiseksi riittävät seuraavat nopeat toimenpiteet: hoitajamitoituksen kokonaisvaltainen määrittäminen (erilaiset tarpeet erilaisissa yksiköissä), kunnallisen ostotoiminnan ammattitaidon kehittäminen, kunnolliset sanktiot virheiden ilmaantumisessa sekä kilpailuttamisen ehtojen tarkistaminen siten, että pienet ja paikalliset yritykset saavat aidon mahdollisuuden pärjätä. Viimeisin kriteeri voidaan mahdollistaa pisteytyksiä painottamalla. Mikä parasta, markkinatalouteen kuuluu oikeus olla tyytymätön palveluun ja vaihtaa ostopaikkaa. Jos vanhukselle annetaan aito mahdollisuus äänestää jaloillaan, takaan, että hoivayritykset alkavat laittaa standardejaan kuntoon.
Tulevalle kansanedustajalle riittää päätöksenteon taustaksi se, kuvittelee hoitokodin vanhuksen olevan oma äiti.
Nyt Husso ei tiedä mistä kirjoittaa. Hänellä ei ole mitään ymmärrystä hoivakotihoidosta ja sen vanhuksista. Hoivakotivanhukset eivät pysty äänestämään jaloillaan eikä muillakaan fyysisillä tai psyykkisillä ominaisuuksillaan, suurin osa heistä on niin huonokuntoisia eikä monellakaan ole omaisia vahtimassa hoidon laatua. Husso voisi käydä tutustumassa vaikkapa yhden päivän hoivakodin arkeen siellä työskentelemällä.
Minusta kuullostaa pilkkaamiselta sanoa, että tässä tapauksessa äänestettäisiin jaloilla!
Hoivabisnekseen eivät sovi muun markkinatalouden ahneuden säännöt!
1) Nyt ei Puokkarin mummo tiedä, mitä Husso tietää. Olen erittäin hyvin perillä Oulun kaupungin vanhustenhuollosta. Numeroista, olosuhteista ja palautteista. Tähän kun lisätään omakohtaiset kokemukset nimenomaan lähiomaisten hoidosta, se antaa minulle riittävän kompetenssin lausua asiasta.
2( Puokkarin Mummo ei ilmeisesti ole lukenut kirjoitusta, sillä nimenomaan halveksin epäeettistä ahneutta – myös markkinataloudessa – ja esitän yksinkertaiset keinot sen välttämiseksi.
3) Mielipiteet ovat mielipiteitä. Faktat faktoja. Eläköön se suuri ero.
Puokkarin Mummon kanssa olen samaa mieltä, että OSA vanhuksista on niin huonokuntoisia, että heillä ei ole omia voimia äänestää jaloillaan ( kuvakieltä, eikö vaan?). Jos heillä ei ole edes omaisia tekemään sitä heidän puolestaan, niin silloin tilanne on kuvaamasi kaltainen.
Puhun periaatteesta ja oikeudesta, en yksittäistapauksista. Erityisen raskaan 24/7 hoivan asiakasmäärät ovat todellisuudessa hyvin pieni osa kaikesta vanhushoidosta
[…] Lue lisää. […]
Harvoinpa sitä näkee näin ”moraalista” kannanottoa yksityisten toimijoiden ja markkinoiden puolesta. Eikö tässä ole kysymys vanhusten oikeudesta hyvään vanhuushoivaan! Löytäisikö kokoomus siihen rahaa tässä rikkaassa Suomessa?
Tässä ei retoriikalla selvitä!
Raha ei ole minkäänlainen ongelma. Vuosittain on käytössä n. 53 miljardia euroa. Siitä kakusta riittää jaettavaa, vai mitä? Kenelle ja mihin ? Noh; jaetaan kulut kolmeen koriin: 1) lakisääteisiin pakollisiin 2) aivan välttämättömiin ja 3) tarpeellisiin. Nyt seuraa päätöksenteon vaikein osa; mihin leikkauslistat kohdistetaan? Tietenkin noihin ”tarpeellisiin” kuluihin. Priorisointi on siis avainsana. On uskallettava päättää, mitkä asiat ovat meille elintärkeitä arvopohjaltaan ja mitkä ovat mukavan ”tarpeellisia”.
Jos raha ei ole ongelma, niin mikä sitten? Jos raha ei ole ongelma, niin eikö julkista terveydenhoitoa tulisi kehittää, eikä syytää rahaa ulkomaisille yhtiöille. Kuka päättää, mikä on kenellekin tärkeä palvelu. Tällainen ajattelu johtaa amerikkalaiseen malliin. Välttämättömät hoidetaan, eikä se ole yrityksille tuottavaa bisnestä. Muille hinnat nousevat pilviin ja muut palvelut ylihinnoitellaan.
Lakisääteiset hoidetaan, välttämättömät hoidetaan, mutta ”terpeellisten” kulujen tarkka syyni on lähtölaukaus priorisoinnille.
Kylläpä se markkinatalouden suuri ihailija selittää innokkaasti markkinatalouden ihanuutta. Nythän vanhukset ovat saaneet tutustua oikein kunnolla Husson kiittelemiin yksityisiin jätteihin. Mitä mieltä kirkkovaltuutettu on asian moraalisesta puolesta? Ja entä haamuhoitajista? Onko kyse rikollisesta toiminnasta?
Pölhö-Kustaan päättymättömät kysymykset kuivattavat kaikki antamani vastaukset. Ne eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän. Yritetään vielä kerran: En ole artikkelissa kiittänyt yksityisiä jättejä. En missään lauseessa ( otsikko on provosoitu lukemaan, joten se kannattaa tehdä.)
Moraalitonta hommaa, kuten blogissani kerroin.
Haamuhoitajat ovat kaikki tuominneet. Niin myös minä.
Asian rikollisuuden määrittelemiseen tarvitset juristin. Henkseli- ja vyökauppias ei siihen pysty.
Eikö se ole sinulle eduksi, että ihmiset ottavat kantaa, kysyvät, eivätkä ymmärrä tekstisi sisältöä? Tärkeintä on, että puhuu ja kirjoittaa, ei se, mitä puhuu ja mikä on kirjoituksen sisältö. Jokunen ääni saattaa sataa sinun laariin, ehkä enemmän, mitä menetät. Jopa ylimielinen asenteesi voi koitua eduksesi.
Kommenttisi alkuosasta olen ehdottomasti samaa mieltä. Loppuosa on mielipide, johon minun on vaikea ottaa kantaa.
Markkinatalous tuppaa tulemaan jopa kokoomuslaisillekin aina vastaan yllättäen ja pyytämättä niskalenkeistä huolimatta.
Mikäli kilpailutuksessa ei huomioida kilpailuttajan (koko maan, sairaanhoitopiirin, maakunnan, läänin, jne.) alueelle palautuvia verotuloja, niin kilpailun voittaa aina yhtiö, joka maksaa veronsa ihan mihin tahansa muualle kuin Suomeen. Suomalainen yritys, varsinkaan pienempi sellainen ei voi tilanteessa voittaa koskaan. Siksi monet hoitoalan pienyrittäjät möivät yrityksensä ja ajat sitten näille suurille pelureille, joilla on mahdollisuus velkavivun tai ”yleishyödyllisen” säätiöinnin avulla minimoida veronsa. Ei pieni paikallinen sellaiseen pysty.
Suurin syy hoivaongelmille on kuitenkin julkisen puolen olematon hankintaosaaminen!
Ehkä loppumattoman verorahan äärellä asialla ei ole ollut aiemmin merkitystä, eikä olemassa oleva eläkevirka ole juurikaan motivoinut opettelemaan asioita oikein. Mutta nytpä vastapelureina toimittajien puolella onkin oikeita ammattilaisia, jotka saavat oikeasti monoa tehtävistään, jolleivat osaa työtänsä hoitaa. Eläkevirassa sillä ei ole niin väliä.
Sopimuksissa ei varmaan ole palvelutasoja määritelty ja jos on, niin sanktiot taisivat tarkoituksella unohtua. Silloin sattuu saamaan justiin sitä mitä tilaa… https://fi.wikipedia.org/wiki/Palvelutasosopimus
Jollei edes teitten auraamista osata ostaa, niin miten sote voisi onnistua?
Noh, kun yhteiskunta kaataa, niin iso haavi alle:
– Mehiläinen, lue CVC Capital Partners fund VII, Luxemburg
– Esperi, lue Intermediate Capital Group Fund VI, Lontoo
Kannattaa siis tankata näitä salkkuun ja mieluummin vielä vakuutuskuoren kautta, niin asia pysyy julkisuudelta piilossa ja voi jatkaa hurskastelua edelleen kuin ei asiasta mitään tietäisi.
Seuraavan kierroksen taksien Kela-kyytien kilpailutuksen tulee voittamaan varmaan joku Jerseyn saarelta ohjattu ”Muurahainen”. Pääasia, että yrityksellä on suomalainen nimi; se riittää näille sotemiehille…
Se ettei edes hallitusvastuussa olevassa Kokoomuksessa ole yhtään markkinataloutta ymmärtävää, johtaa juuri tällaiseen. Kokoomuksen kärkitehtäviinhän pääsee kun on vaan ollut aikanaan vaihtarina jenkeissä. Markkinatalouden ymmärrystä ei siellä tenttaa kukaan.
Raha on kuin vesi ja valuu sinne, minne helpoiten pääsee. Ja markkinatalous nyt vaan sattuuu olemaan luonnonlaki, puoluekannasta ja yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta.
Kyynikko on nimimerkkinsä veroinen vastineessaan. Kiusallisen monesta asiasta olen kanssasi samaa mieltä! Hankintaosaaminen, sanktiot, painotetut pisteet paikkakuntalaisuudesta ja laatukriteereistä. Juuri niitä samoja asioita, joita sarkasmilla otsikoituun blogiini laitoinkin. Kaiken lisäksi vaihto-oppilaista nakkaamasi heitto osui sekin maaliin. Touche´!
Oulu voisi olla esimerkki kaupungista, jossa kaikki nykyiset puolueet kielletään ja lopetetaan. Aluksi vaikkapa 50 vuoden kokeiluprojektina. Asioista päättämään valittaisiin oikeiden soveltuvuustestien perusteella 12 viisainta. He olisivat sellaisia, jotka ymmärtäisivät kaikki tarpeelliset asiat laajasti ja oikeasti. Jonninjoutavat suunsoittajat voisi kokoontua ikiomaan toriparlamenttiinsa Toripolliisin ympärille asetettaviin ympärivuotisiin pöytiinsä. Pari-kolme siellä ehkä olisinykyisiltä listoilta.