Onko maatalous hyvä vai paha ympäristölleen?

0

On loistava juttu, että kevään vaaleissa yhdeksi kestoteemaksi nousi ilmastokysymykset. Tämänkin aiheen vuoksi on tärkeää äänestää myös EU-vaaleissa. Ympäristöasiat ovat yhteisiä ja ne herättävät intohimoja, mutta muutoksia tehdessä tarvitaan faktoihin perustuvia laskelmia ja etenkin tutkimustyötä kestävien ratkaisujen löytämiseksi elinkeinon kannata. Kaikesta syyllistämisestä huolimatta maatalous (myös metsä) kantaa kortensa kekoon ja hakee uusia keinoja hiilineutraaliin ruoantuotantoon. Suomalaisessa keskustelussa raivokkaimmat esitykset ovat kieltämässä eläinperäisten tuotteiden käytön kokonaan. Kasvavaa ravinnontarvetta ja globaaleja ruokamarkkinoita on vaikea Suomesta hallinnoida ja meidän tuleekin miettiä, kuinka saavutamme parhaan tuloksen omaa elintarvikesektoria kehittäen ei syyllistäen ja väheksyen.

Ruoantuotannon eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden lisäksi tulevaisuuden haasteita ovat väestön räjähdysmäinen kasvu ja puhtaan veden riittävyys. Väestö lisääntyy Tampereen asukasluvun verran vuoden jokaisena päivänä ja tätä kautta luonnollisesti myös ruoantuotantoon liittyy vastaavat odotukset. Saadaanko tähän osittain ratkaisua alueemme erinomaisesta perunaosaamisesta? Peruna nimittäin kuluttaa yhden kilon tuottamiseen noin 200 litraa vettä, kun vastaava luku esimerkiksi riisillä on noin 1 100 litraa.

Hiiltä sitovaa ravinnoksi kelpaavaa kasvimassaa ja eläinperäisiä tuotteita tarvitaan jatkossa enemmän tai sitten vähennämme hävikkiä, jolloin nykyinen tuotanto riittää isommalle määrälle ihmisiä. Uskon muutoksen pakottavan vähentämään ruokahävikkiä, joka on maailmanlaajuisesti 20-40%. Ruoan halpeneminen johtaa heikompaan kannattavuuteen ja suurempaan hävikkiin. Miten tämä estettäisiin? Satokausikalenteri on hyvä alku tuotannon ja kulutuksen yhteensovituksessa. Toinen lisäkeino voisi olla Reijo Karhisen Uusi alku -raportissa mainitsema ruokakaupan tietovirtojen yhteensovitus teollisuuden kanssa. Tällöin kulutustottumukset siirtyvät suoraan tuotantoon ja hävikin tuottaminen vähenee. Tämä ei toki estä ylijäämävirtojen tuloa Suomeen mm. Brexitin seurauksena. Myös tässä on varmasti yritysmahdollisuuksia erilaisten ”Suunnittele ruokavaliosi”-sovellusten kautta. Tämä parantaa myös kansanterveyttä, kun tietojärjestelmät ohjaavat tarkemmin ruokalujamme.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pelloista noin puolet on nurmella, joka sitoo hyvin hiiltä myös juuristoon. Tästä suurin osa käytetään märehtijöiden rehuksi kasvattaen lihaa ja tuottaen maitoa. Suomen kokonaistuotannosta alueilla tuotetaan noin 20% maidosta ja 17% naudanlihasta. Lisäksi peltojen maalaji on eloperäinen, joten asian käsittelyllä ja mietittävissä ympäristötoimista on suuri merkitys. Lisärehun osalta alalla tavoitellaan nopeasti valkuaisomavaraisuutta, jotta hiilipäästöt pienenevät. Tiivistettynä alueemme maat soveltuvat erinomaisesti nurmentuotantoon ja sitä kannattaa jalostaa maitolaseihin ja pihveiksi. Ihminen tarvitsee elääkseen, kasvaakseen, pysyäkseen terveenä proteiinia ja aminohappoja. Näitä eläinperäiset tuotteet myös tarjoavat. Suomen kasvuolosuhteet eivät mahdollista soijapavun tuotantoa, jolloin proteiinin saatavuudesta ruokavaliossa on isossa kuvassa huolehtinut eläinperäiset tuotteet.

Siikajoella Ruukin koeasemalla aloitetaan kesällä 2019 laaja tutkimus viljelykasvien hiilensidonnasta ja karjanlannan käytöstä. Alueellamme rakennetaan tilatason biovoimalaitoksia, joista saadaan energiaa biokaasun muodossa ja ravinteet paremmin kiertoon lannoitteen käsittelyn kautta. Kehitystyötä tehdään aktiivisesti ja viljelijät ovat tähän valmiita sitoutumaan. Suomella on mahdollisuus tulla yhteismarkkinoiden kautta ympäristöosaamisen viejämaaksi. Parhaat mahdollisuudet ovat kiertotalouden osaamisessa: karjanlannan jalostaminen energiaksi, hiilineutraali maidon- ja lihantuotanto, hiilensidonnan kehittämisellä kasvien kautta. Tässä onnistuminen edellyttää oman maan maataloustuotannon arvostamista, kannustamista ja etenkin huomiointia ostopäätöstä tehdessä.

Kun mietimme maatalouden osuutta päästöistä, tulee mieleen, saavutammeko parhaan lopputuloksen ulkoistamalla ruoantuotannon tai lisäämällä kustannuksia omalle maataloudelle niin paljon, että sen toiminta vaikeutuu. Tarvitaan suhteellisuus mukaan kansalliseen päätöksen tekoon. Voidaan reilusti todeta, ettei eläinperäisiä tuotteita kannata ainakaan Suomen tuotannon osalta parjata. Meillä tunnetaan ruoan ketju pellolta pöytään ja on hyvä, että EU huolehtii kuluttajien ruokaturvasta parantamalla jäljitettävyyttä ja lisäämällä tietoa alkuperästä.

Minulle perheen ruokahetket ovat päivän kohokohta. Arvostan kotimaista puhtaasti tuotettua ruokaa ja keskustelen siitä mielelläni. En halua ruokakulttuurimme orastavan alun muuttuvan ”tekno-ruokailuun”, jossa ruoka nautitaan ”avaruuspillereinä” puhelimen tuijottamisen välissä.  Arvostetaan kotimaista ruoantuotantoa tekemällä lähellä tuotetuista elintarvikkeista perheen ja ystävien kesken yhteisiä ruokailuhetkiä.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.