Facebook

0

Vanhojen ihmisten foorumi. Uusi puskaradio, jossa ihmiset päivittelevät joutavia asioita. Näyttävät pelkkiä parhaita puolia elämästään, paitsi tietysti ne ketkä pelkästään valittavat.
Facebookia parjataan kovasti ja sitkeimmät ovat vielä pysytelleet pois koko joutavuudesta. Päivitysten rustaaminen alkaa olla taidetta. Ei voi kirjoittaa mitä tahansa, kun jotain se ärsyttää kuitenkin.
Jotain ärsyttää se, jos jollakulla menee muka koko ajan liian hyvin. Eikä varmasti edes oikeasti mene, kunhan pitää vaan esittää.
Toinen laittaa kaiken syömänsä ruoan nettiin. Eikö se muka syö koskaan edes perunaa tai muuta normaali-ihmisten ruokaa, mitä saa valmiina kaupasta??
Yksi löytää valittamista joka aiheesta. Taas oli juna myöhässä.

On tiettyjä aiheita, joilla saa aina keskustelun aikaan. Aiheita en edes kerro, jos niiltä on joku säästynyt. Aina löytyy samat ihmiset samoine argumentteineen eri muodoissa keskustelemaan. Keskustelu vain on turhaa, jos aikoo pitää omasta mielipiteestään kiinni riippumatta siitä, tuoko joku siihen jotain aihetta muuttaa kantaansa.
Jossain välissä ajattelin, ettei minulla ehkä tarvitse olla mielipidettä joka asiasta. Ainakaan julkisesti. Tai jos joku kirjoittaa jotain, mikä ei ole minun arvojeni ja uskomusteni mukaista, niin minun ei tarvitse koittaa oikaista kirjoittajaa ja ohjata oikeaan. Voin myös seurata katseella. Kyseessä ei ole sama asia kuin se, että jättää puuttumatta oikeassa elämässä eteen tuleviin tilanteisiin, kuten sairaskohtaukseen tai pahoinpitelyyn. Facessa voi vain olla ja ohittaa. Pyöritellä päätään mennessään. Suosittelen kokeilemaan.

Myönnän, että itsekin on tullut pohdittua omia päivityksiä. Mikä on sopivaa ja mikä menee ärsytyskategoriaan. Yhden flunssapäivityksen poistin, kun kuulin samana päivänä ystäväni sairastuneen vakavasti. Sitten mietin, mitä itse ajattelen muiden päivityksistä ja facebookista yleensäkin.

Jos minulla on huono päivä syystä tai toisesta niin ei minua häiritse muiden ihmisten hyvinvointi. Päinvastoin. On kiva huomata, että vaikka itsellä olisi mitä menossa, niin muut ihmiset elävät omaa arkeaan siitäkin huolimatta ja se on helpottavaa. Ei minun flunssapäivitys vähennä empatiaani muita kohtaan.
Tai jos joku laittaa jonkun maan lipun profiiliinsa, en mieti, että laittoikohan tuo tyyppi lippua kaikkiin maailman muihin tragedioihin liittyen. Tuo nyt oli koskettanut häntä tuona hetkenä ja hän halusi osoittaa sen. Se ei edellytä toimimaan jatkossa samalla tavalla, ikään kuin jotain logiikkaa noudattaen.

Syntymäpäivinä kuuluu onnitella kavereita. Facebookki tekee sen helpoksi muistuttamalla asiasta. Mutta kun joka päivä on jollain synttärit, eikä joka päivä tule oltua facessa. Silti aina nolottaa huomata, ettei ole huomannut jonkun päiviä.
Omalta kohdalta poistin muiden ongelman piilottamalla syntymäpäiväni. Ensin tosin tein aprillipilan ja merkitsin syntymäpäiväksi 1.4. Koskaan aikaisemmin en ole saanut niin monta viestiä seinälle huhtikuussa.

Minulla on yli tuhat kaveria facebookissa, joista en tunne kaikkia. Joitain olen tavannut kerran ja osa on kavereita myös fyysisessä maailmassa. Minulle tämä ei ole ongelma. Puhtaat kaupustelijat ja onnenonkijat olen pyrkinyt blokkaamaan pois. Kaikki mitä nettiin laitan on sellaista, ettei ole väliä vuotaako se muualle.

Tuhat kaveria on aika hyvä läpileikkaus ihmisistä yleensäkin. Jos jollain on häät tai joku muu hieno hetki elämässä, löytyy sieltä aina myös joku, jolle tuo päivä on huonoin. Jonkun läheinen kuolee tai sairastuu jos ei omalle kohdalle satu. Jos näitä alkaa liikaa miettimään ei voi omasta elämästään paljoa kertoa. Aina joku laittaa paremmaksi.

Itse tykkään facesta ja myönnän välillä koukuttuvani siihen ja vietän enemmän aikaa toisten päivityksiä lukien kuin viisasta olisi. Vastustajat sanovat, että kyllä se on parempi tapa mennä kahville ja jutella kasvotusten. En usko, että olisin juuri facebookin takia jättänyt yhtään kyläilyä väliin kenenkään kanssa. Okei, muutaman kanssa olen huomannut, etten missään nimessä haluaisi nähdä kasvotusten.

Päivitysten kautta pääsee kurkistamaan toisten päivään ja maailmaan sen mukaan, mitä kukin haluaa sanoa. Minulle siellä ei kovin ärsyttäviä päivityksiä ole. Jos onkin, niin ne on helppo ohittaa. Kukin kertoilee siellä tyylinsä mukaisesti asioistaan. Tapoja on lähes yhtä monta kuin kirjoittajaakin.

On mukava huomata jonkun laittavan harvoin jonkun pienen päivityksen, ehkä kuvan jostain. Tai jonkun valitus taas kohdalle osuneesta vääryydestä. Pienen hetken nuo kumpikin ovat mielessäni. Samaa sitä ajattelee kai itsekin. Tämä päivitys ja pienen hetken olen ihmisten mielissä. Saan heidät ehkä hymyilemään tai ehkä miettimään. Joskus ärsyyntymään. Ja jos joskus kirjoituksillani ärsytänkin, on silloin hyvä muistaa, että olen kuitenkin oikeassa!
Joskus miettii mitä kaverille kuuluu ja käyn etsimässä profiiliin ja luen uusimmat päivitykset ja olen taas kärryillä. Ja nyt se vanha hapannaama siellä taas jupisee itsekseen, että voihan sitä soittaa sille kaverille!
Se vain kertoo siitä, että jupisijalla ei ole kavereita. Jos nyt soitan jollekulle kaverille, niin se on varattu tai ei muuten vaan vastaa ja sitten soittaa minulle takaisin sellaisena aikana, kun en itse ole vapaana tai juttutuulella. Lopulta päädymme lähettämään tekstiviestejä, ettei ollut sen kummempaa asiaa. Vähemmällä vaivalla olisi voinut lukea vaan sen facebook-päivityksen!

Oma lukunsa ovat kaiken maailman ryhmät, joita facessa on. Erikoista on se, että sinne voi liittää kenet tahansa kysymättä lupaa asianosaisilta itseltään. Kerran loin ryhmän nimeltä ”Jouluna perheensä pihalle ajavat perheenisät”- ja lisäsin kymmenkunta kaveria sinne. Sitten poistuin itse ryhmästä. Jälkeenpäin mietin, että toivottavasti en laittanut alulle mitään suurta ja menestyksellistä…

Kuvassa kroatialainen erikoisuus: mustekalasta värinsä saanut musta risotto.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.