Toivelistalla jäätäviä järviä

Keikkaa pukkaa

0
Kuva: Jeremy Hayes

Russell Joslin & Sarah McCaig (+ Tuuli Jartti), Tuba, lauantai 5.9.2015

Syyskuu on hyvää aikaa hiljentyä ja kuunnella. Esimerkiksi folkia sen monissa eri muodoissa. Sitä kuunnellessa kannattaa olla hiljaa, sillä musiikkityyliä ei ole yleensä pilattu lukuisilla soittimilla ja päällekkäisäänityksillä.

Huomenna lauantaina folkin saloja meille avaa parikin artistia. Tubassa esiintyy Suomen-kiertueella oleva itälontoolainen Russell Josli tyttöystävänsä Sarah McCaigin avustuksella. Yleisöä lämmittelee oululaislähtöinen Tuuli Jartti, joka ehti ennen maailmalle lähtöään vaikuttaa muun muassa Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändissä.

Russell Joslin vastaili Pahkin kysymyksiin kotoaan Lontoosta ennen rundia. Miksi mies haluaa Suomessa ollessaan päästä jäätävän järven äärelle? Se selviää alta.

Miten menee, Russell Joslin?

Hyvin menee. Odotan innolla tulevaa kiertuetta. Olemme keikkailleet melko paljon viimeisen vuoden aikana, joten tiedän sen olevan yhtälailla rankkaa ja mahtavaa… Aina kuitenkin palkitsevaa ja ainutlaatuista, rakastan sitä. Olen myös juuri toipumassa oudosta vuorokauden mittaisesta taudista, joten paranen sopivasti ennen rundia.

Mistä Russell Joslin on tehty?

Musiikillisesti teen modernia ja aika avointa folkia, mutta mielestäni genreillä on nykyään yhä vähemmän merkitystä. Suurimman osan ajasta yritän välttää kuuntelemasta samanlaista musiikkia, jota itse teen, ja sen sijaan pyrin ottamaan vaikutteita muista genreistä. Kuten hiphopin sanataitureilta ja punkin ajatuksista. Yritän kehittyä tällä hetkellä enemmän kirjoittamisessa kuin missään tietyssä soundissa. Akustinen kitara on nyt soundini perusta, mutta se saattaa muuttua tulevaisuudessa.

Viimeiset puolitoista vuotta olen keikkaillut tyttöystäväni Sarah McCaigin kanssa. Olen uskomattoman onnekas, että meillä on niin hyvä musiikillinen yhteys. Hän on luonnollinen laulaja, se on hänellä verissä ja hän on laulanut aina 3-vuotiaasta lähtien. Sarah on opettanut minulle niin paljon laulamisesta vain laulamalla. Hän täydentää musiikillisia tunteitani hienoilla harmonioilla! Dueton myötä voin esittää biisejäni intensiivisemmin ja leikkiä keikkojen aikana myös hiljaisuudella.

Vierailetko Suomessa nyt ekaa kertaa? Mitä odotat?

Kyllä, tämä on ensimmäinen kertani Suomessa. Rakastan Skandinaviaa, sen rauha ja hiljaisuus ja maisemat ovat pelkkää taikaa. Tykkään matkustaa Lontoon ulkopuolelle, koska täällä [Lontoossa] olen eri ihminen. Toivon, että pääsen rundin aikana hyppäämään jäätävään järveen ja näkemään, jos mahdollista, revontulia. Eniten pidän uusien ihmisten kohtaamisesta. Kiertueella tapaa joka ilta hyvin erilaisia tyyppejä, joista osa pyörittää klubeja ja osa käy keikoilla. Sen takia keikkailu on mahtavaa. Olen myös kuullut, että suomalaiset ovat hyvin cooleja.

Teet aika minimalistista musiikkia. Mikä tai ketkä ovat tärkeimmät vaikuttajasi?

Tällä hetkellä musiikkini on kyllä minimalistista, muttei välttämättä tarkoituksellisesti vaan enemmänkin folkmusiikin perinteestä juontuvana piirteenä: pyrkimys tehdä kokonainen albumi pelkällä lauluäänellä ja akustisella kitaralla. Olen oppinut, että ääneni toimii parhaiten vähällä taustamusiikilla. Menetän yhteyden ja yksityiskohdat, kun laulan bändin säestyksellä.

Vaikutteista tärkeimmät tulevat John Faheylta (Two Gallantsin Adam Stephensin kautta), laulajina pidän 16 Horsepowerin David Eugene Edwardsista ja The Walkmenin Hamilton Leithauserista. Biisinkirjoitusvaikutteita ammennan enemmän kirjallisuudesta ja itseni kuuntelemisesta muiden imitoinnin sijaan. Pidän siitä, miten Josh Homme puhuu muiden matkimisesta, että se on pelkkää ajanhukkaa: kukaan muusikko ei pysty nykyään enää tekemään vaikutteista täysin vapaata musiikkia, koska niin paljon on jo tehty mahtavaa musiikkia, mutta pyrkimys erottautua siitä tekee hommasta paljon mielenkiintoisempaa. Queens of the Stone Age on tästä hyvä esimerkki. 

Ihailemieni artistien haastatteluiden lukeminen pitää minut yleensä oikealla tiellä. He muistuttavat minua siitä, ettei tarvi olla huolissaan teennäisyydestä, jos vain tekee asiat rehellisesti ja kunnolla. Minusta tuntuu, että ihmiset pitävät usein intensiivisestä musiikista tai taiteesta, mutta jos he kuulevat taiteilijan puhuvan taiteestaan, he menettävät mielenkiintonsa.

Jos saisit koko maailman kuuntelemaan yhden biiseistäsi, mikä se olisi ja miksi?

My Bluest Field of Lavender, joka ilmestyi levyllä Jet Black and White. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka ajattelen ja tunnen. En edelleenkään kyseenalaista mitään, mitä olen siihen biisiin kirjoittanut, vaikka usein niin käy monien biisien kanssa.

Kuinka tunnet Tuuli Jartin? Mitä pidät hänen musiikistaan?

Tapasin Tuulin ja hänen poikaystävänsä Jounin Saksassa Bambergissa, jossa olin keikalla. Ystävystyimme samantien, koska he ovat hyvin ystävällisiä ja hienoja ihmisiä. Yövyin heidän luonaan ja myöhään illalla Tuuli alkoi laulaa heidän keittiössään. Vaikutuin heti hänen äänestään, joka kuulosti mielestäni hyvin skandinaaviselta ja hyvällä tavalla avaralta, kuin vuoristomusiikilta. On hienoa kuulla hänen soittavan hartaasti kuuntelevalle yleisölle. Viimeksi, kun soitimme Bambergissa, keikkatilanne oli melko sekava.

HEINI STRAND

pahki[a]kaleva.fi

Facebook

JAA