Suljettu ei avaudu koskaan lopullisesti

4

Levyn kannessa on vielä vanha hintalappu vuodelta 1999. MK 119.00 – niin siinä lukee. Puhutaan siis markoista, mutta oliko todellakin niin, että jo tuolloin hinnoissa oli pienellä printillä maininta euroista? Ainakin tämä lappu todistaa sen puolesta (20,01 euroa).

Levy on Suljettu. Siis Absoluuttisen nollapisteen klassikkoalbumi.

Suljettua ei voi koskaan saada kokonaan avoimeksi. Siksi sen viehätys pysyy. Teemalevystä löytyy aina jotain uutta, mieltä kutkuttavaa. Uusia teorioita, uusia tutkintalinjoja ja uusia koukkuja.

Soittimeni ei ollut vastaanottanut Suljettua pariin vuoteen. Eilen se tapahtui taas. Jos Suljettu todellakin kuulostaa 13 vuoden jälkeen yhä näin hyvältä, johtopäätöksestä ei ole epäilystäkään: se on yksi suomalaisen rockin virstanpylväistä.

Suljettua ei kannata selittää, se kannattaa kuunnella moneen kertaan. Sitä paitsi se on ylianalysoitu jo aivan liian usein.

Lyhyesti: isä-poika-suhde, hautajaisensa lavastava setä, geenien rasittuminen, sukurutsa, vainoharhaisuus, puhumattomuus, pienen kylän ongelmat, kaupungistuminen, kuolema – tai miten vain kukin haluaa tulkita.

Kuuntelukerran kunniaksi nostan esiin henkilökohtaisia suosikkikohtiani Tommi Liimatan lyriikoista Suljetulla. Jätin suosiolla pois Aake Otsalan kirjoittamat, levyä rytmittävät Portaat ja Joutomaan.

Kasvatus: ”Jos ikinä muutat / jätä Busterit kotiin”.

Mihin: ”Jahkailun ulkoinen ilmentymä, / kävelyn kehä umpeutuu / ympyräksi sulkeutuu”.

Sukututkimus lannistaa: ”Setä oli nuorena komea mies”.

Kupit on kuin olisi häät: ”Tuleva vaimo ei / vietelläkseen räpytellyt silmiään / kuten luulisi / vaan tottuakseen piilolinsseihin”.

Esinekeräilyn hitaus: ”Vapaa-ajan vie / päivällislukemisen valinta”.

Täällä on joku: ”Raketteja en hanki / moni muu näkisi ne”.

Joen silmille: ”Pienen kylän nuoret rakastuvat serkkuihin / Geenit rasittuvat”.

Tungos on lavaste: ”Valtioiden rajat vedetty / sen varalta että saunan jälkeen / tartun kartastoon”.

Kiilakivi: ”Luontoa romantisoi siitä vieraantunut / kuten: / ’vain pikkukaloilla on / charmantti ote elämään’”.

Suvannossa ylpeä ilme I-V: ”On helpompi siirtää kuukautisia kuin / juorun kertomista”.

Päässäni naksahti, kun näin, että Joen Silmät Orkesteri soittaa Absoluuttisen nollapisteen Suljetun kokonaisuudessaan Nuclear Nightclubissa keskiviikkona 30.5.2012. Hellästi, pojat, hellästi.

KAI NEVALA
pahki@kaleva.fi

Varoitus! Suvannossa ylpeä ilme I-V ei ole lyhyt ralli.

4 KOMMENTTIA

  1. Kymmenisen vuotta uudenvuodenaattoni menivät muiden ostamia raketteja ihaillessa. Tunsin yhteenkuuluvuuden tunnetta Absoluuttisen nollapisteen kanssa, kun hyräilin itsetyytyväisenä: ”raketteja en hanki / moni muu näkisi ne.”
    Nyt lapseni ovat siinä iässä, että tulee hankittua omat ilotulitteet. Samalla maksan velkaa kantaessani oman rakettikorteni taivaalle naapurustonkin silmäniloksi. Mutta laulu on jättänyt jälkensä: vaikka tiedän toimivani moraalisesti oikein, tuntuu, kuin olisin pettänyt bändin.

  2. Nämä Liimatan sanoitukset ja etenkin asioiden havainnointi, johon ne pohjaavat, ovat silkkaa neroutta. Kun on vieraillut lähipiirin kotipaikkakunnalla, syrjäisessä pikkukaupungissa, on ollut suorastaan hämmentävää huomata, että nämä Liimatan tarinat ja teemat ovat täyttä totta yhä edelleen.

    Oman annokseni Liimatan neroudesta sain Down by the Kemijoessa muistaakseni 1999. Kävin innosta puhkuen hakemassa Tommilta nimmarin ja lappuun ilmestyi: ”WC:n kansi oli jäljiltäsi vielä lämmin”.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.