Oulun stoneristit ja bluesin syvin olemus

0
Kuva: Tatu Ollanketo

The Groken Monstrorum Historia -levynjulkkarikeikat Oulussa Nuclear Nightclubissa perjantaina 21.11. ja Tampereella Varjobaarissa lauantaina 22.11.

Miksi ihmeessä oululainen stoner-kopla Madhatter on nykyään The Groke? Entä missä piilee blues-riffin universaali mahtavuus?

Hiljattain Monstrorum Historia -debyytin julkaisseen The Groken kitaristi Jesse Heikkinen ja laulaja-kitaristi Juho Törmälä vastailivat Pahkin kysymystulvaan.

Mitä tulee levyyn, Pahkin stoner-työryhmä toteaa seuraavaa: 

Vaikutteet ovat kuultavissa, mutta niiden moninaisuus on ilahduttavan laaja. Näin vältetään useimpien stoneriksi laskettavien lättyjen helmasynti, tyylillisen yksioikoisuuden aiheuttama puuduttavuus. 

Toki levyltä löytyy muutama geneerinen riffi, ja Josh Homme -diggailu kuuluu niin ikään. Tätä emme lue puutteeksi, koska riffit ovat tehokkaita ja mikä parasta, levyn sovituksellinen ja tyylillinen kirjo on varsin laaja. 

Alla Jesse ja Juho tunnustavat rakkauttaan 60- ja 70-lukujen musaa kohtaan, ja rakkaus manifestoituukin varsin voimallisesti The Groken soundissa. Mutta nyt itse asiaan:
 

Miten perustelette tyylilajin valinnan? Stoner on tällaiselle sedälle ikuisesti ajankohtaista jytää, mutta miten nykyaikainen nuori jäbä päätyy sen pariin?

Jesse: Kaikenlaisia muita bändejä minulla jo olikin, mutta stoner-pumppu puuttui. Ei vaan olen aina rakastanut 60- ja 70-luvun musiikkia, varsinkin raskaampaa rockia ja progea. Stonerissa yleensä kiehtoo sen hypnoottinen rytmikkyys ja omalaatuinen soundimaailma. Mikään puhdas stoner rock -bändihän me emme ole, olemme ehkä ennemminkin jonkinlainen puuttuva lenkki 70 -luvun heavy- ja progerockin sekä stonerin välillä.

Juho: Itse syytän täysin kotikasvatusta, kun kerran aiheesta alettiin puhumaan. Omat vanhemmat ja isosisko on ollut pelastus. Tästä syystä kutsuisinkin omaa musiikkimakuani absoluuttisesti maailman parhaaksi. Vinyylien parissa on kasvettu ja jatkettu. Itselläni on sama 60-70-luvun tausta musiikissa. Ensimmäisiä muistamiani hetkiä musiikin parissa on The Beatles vinyyliltä tai Woodstock ’69 vhs:ltä. Miksi hyvää vaihtamaan? Itse olen vain avosylin ahminut lisää ja toivottavasti innostus musiikkiin ei laannu koskaan. 

Blues-riffissä on jotain universaalia ja ikiaikaista mahtavuutta. Kykenettekö artikuloimaan, mistä siinä on kyse?

Jesse: Kuten Lasse Mårtenson lauloi: "Kaikessa soi blues". Tällaisessa musiikissa blues on se alkuvoima, jonka päälle kaikki rakentuu. Kumarran niille puuvillapeltojen graniitinkoville raatajille, jotka osasivat musiikin kielellä ilmaista tunteensa puhtaimmalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti en ole koskaan löytänyt sitä samaa tunnetta eurooppalaisesta taidemusiikista, vaikka siitäkin kovasti nautin ja olen ottanut vaikutteita.

Juho: Kyllä tämä valkoisen miehen blues on aina vähän jotain muuta kuin sitä "aitoa" bluesia. Yrittämisestä soittaa "vähä niinku bluesia" se lähtee, päälle liimataan pohjoisuus, lisätään ripaus "ei se kuitenkaan onnistu"-asennetta ja vedetään päälle muutamat Berliinin munkit. Siinä kai ne The Groken bluesit aikalailla ovat.

Monstrorum Historia -levyllä voi parissa kohtaa kuulla aika selkeitä vaikutteita paristakin Josh Homme -nimisen herran bändistä (noh, sama pätee melkein kaikkiin stoneriksi luettaviin orkestereihin). Millaista roolia Homme näyttelee The Groken maailmankaikkeudessa? 

Jesse: Stoner rockista puhuttaessa Josh Hommen merkitystä ei voi sivuuttaa. The Groken tapauksessa Homme on yksi suurista vaikuttajista, mutta ei missään nimessä ainoa tai suurin. Vaikutteita on kuultavissa aina Ennio Morriconesta Panteraan. Kyllähän sieltä levyltä muutama aika selkeä kunnianosoitus QOTSA:lle kuitenkin löytyy.

Juho: Kaikki tiet vievät Hommeen, kun nykypäivän stoner-genrestä puhutaan. Homme on mielestäni tämän hetken muusikoista edelleen yksi mielenkiintoisimmista. Ikinä ei voi tietää mitä tulee, mutta voi olla varma että se on täyttä Hommea. On monia muitakin kovia nimiä, joita nostaisin omaan all-stars bändiini: Ritchie Blackmore, Ian Paice, Kie von Hertzen, Jon Lord, Geezer Butler, Ronnie James Dio, Glenn Hughes, Philip Anselmo, Ismo Alanko… Ja tuossakin vain raapaisu mitkä on itselle tärkeitä vaikuttajia Hommen lisäksi.  

On toki myönnettävä, että levyllä on kosolti muutakin, kuin lajityyppipuhdasta stoneria? Tulee mielikuva The Grokesta musatyyppien bändinä, joka vielä joskus voi tehdä levyn, jolta ei löydykään stoner-riffiä. Miten kommentoitte?

Jesse: Pyrin toimimaan The Grokessa juuri sillä samalla intuitiolla ja innolla, mikä oli mukana hommassa silloin, kun vaahtosammuttimen kokoisena räkänokkana sävelsin autotallissa black metallia ja tunsin olevani maailman omistaja. Kyllähän meidän musiikkimme varmasti kehittyy vielä johonkin suuntaan, mutta sitä suuntaa on mahdotonta ennustaa. Nimen puolestahan saatamme alkaa soittamaan vaikka englanninkielisiä lastenlauluja! Vain se on varmaa, että tulemme aina tekemään sellaista musiikkia, mitä itse haluamme tehdä. Opistorunkkaukset ja "rahabändit" erikseen (älkää hirttäkö).

Juho: Minä en edes ymmärrä miksi bändit itse ajavat itsensä ahtaalle, menemällä johonkin lokeroon. Sitä paitsi nämä genre-määritelmät  kuulostavat aina vain huvittavammilta. Me olemme ehkä lokeroineet itsemme joskus rock-bändiksi ja kyllä se minulle passaa. Itse pidän erittäin mahdollisena että julkaisemme jopa levyllisen musiikkia, jolla ei kuulla esimerkiksi sähkökitaraa ollenkaan. Voitaisiin oikeastaan julkaista joskus The Groke -levy, jolla ei ole yhtään The Groken jätkää mukana. Vai olisiko se jo ns. Kissiytymistä? Mitkä ne olikaan nämä suunnitelmat ikuisesta Kissistä…? Ei sentään. Itse tulemme mörkömme kesyttämään!

Miksi muuten The Groke, eikä entinen nimi Madhatter?

Jesse: Madhattereita oli enemmän kuin irtoseksiä suviseuroilla, joten katsoimme yhdessä MediaCrocon Jaakko Alamikkelän kanssa parhaaksi vaihtaa nimeä. Halusimme pysyä taruolentojen parissa ja niin päädyimme The Grokeen. Mikäpä olisi enemmän kunnioitusta herättävä, kuin lähes jokaisen meidän lapsuutemme traumojen lähde, Mörkö?

Juho: Madhatter oli ensimmäinen osa markkinointisuunnitelmaa. Myimme aikamme Madhatteria Johnny Deppin bändinä, mutta aika äkkiä tajuttiin etten ole juurikaan hänen näköinen. Keksittiin enemmän minua muistuttava ja enemmän minulta kuulostava hahmo; Mörkö. Mörön ääni ja laulutapani ovat hyvin lähellä toisiaan. Fraseeraan siis kuin mörkö.

Levynne ilmeisesti päätyi venäläisille piraattisaiteille ladattavaksi. Onko käsitystä, miten ja miksi näin pääsi käymään? Näyttäisikö olevan sukseeta idässä?

Jesse: Itse asiassa nyt joku "Jamal the Moroccan" näyttää jakavan levyämme Piratebayssa, joten taidamme olla kovassa nosteessa Venäjän lisäksi Pohjois-Afrikassa. Todellisuudessa sukseeta vaikuttaisi olevan eniten Euroopassa ja Jenkeissä. Vaikka mistään varsinaisesta menestyksestä ei vielä voida puhua, on monesta maasta tullut mielenkiintoisia yhteydenottoja, jotka kertovat että tällaiselle musiikille löytyy kysyntää. Kyllähän meidän soundimme on melko kansainvälinen ja ainakin luulisin, että olemme tuoneet perinteiseen aavikkorokkiin jotain uutta. Tuskin kovin monella muulla stoner-levyllä kuullaan tuubaa, trumpettia tai kolmen fuzzin läpi soitettua ukulelea – saatika poikabändimäistä stemmalaulua.

Juho: Miten se kaikelle nykymusiikille käy? Sieltähän ne levyt ovat netissä ladattavissa tunti ilmestymisen jälkeen. Kyllä se tiedostetaan, ettei nykymaailmassa meidän kokoisella bändillä ja levymyynnillä ole mitään tekemistä keskenään. Eli näemme tämän hyvänä promona. Pääasia tässä vaiheessa on, että esikoinen on saatu synnytettyä. Synnytys oli tuskainen, mutta vanhemmat voivat hyvin ja voi pojat, että kivunlievitystä käytettiin! Itsehän soitan hyvänä promona vaikka Olhavan Seolla, jos pyydetään. Kunhan The Groken ilosanoma vain leviää.

Nimetkää kolme levyä, jotka avaavat The Groken sielunmaiseman parhaiten?

Black Sabbath: Master of Reality, Queens of the Stone Age: Songs for the Deaf ja kolmantena ei levy, mutta Kuha.-yhtyeen järkälemäinen teos "Kalifi myy mustaa valoa". 
 

JANNE NYYSSÖNEN
pahki(at)kaleva.fi 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.