Oulun hevipääsiäinen ruotsalaisittain: Bob Malmström & Mustasch

Olipa keikka

0

Mustasch, Club Teatria. Bob Malmström, Nuclear Nightclub. Lauantaina 7.4.2012.

Kukapa olisi arvannut, että Oulun metallipitoisen pääsiäislauantain riemukkain hetki koetaan, kun Dynastian tunnari pärähtää soimaan. Bob Malmström on lopettelemassa keikkaansa. Ylenpalttisen siististi puetut suomenruotsalaisherrat halailevat toisiaan ja huiskuttavat yleisölle, joka puolestaan tyrskii ja hihittelee.

Kontrasti on oivallinen, sillä Bob Malmström on täysverinen ja tiukasti rokkaava hardcorebändi. Laulusolisti ja seremoniamestari Carolus Aminoff (taiteilijanimi) rääkyy, pyörittää lettiä ja reuhaa biisit läpi sata lasissa. Kappaleet päättävät mairea hymy ja vilkuttelu jaksavat naurattaa vähintään yhden keikan verran. Tekee mieli nostaa peukalo pystyyn.

Tulevaisuus näyttää, kuinka paljon kehittymisen varaa Bob Malmströmin ruotsinkielisessä ”porvaricore” -konseptissa on.

Aivan päätyyn asti konseptia ei lauantaina viety. Aminoff veti välipuheet pääosin suomeksi ja yleisöön suunnatut piikit menivät vähän huti. Oulu ei varsinaisesti ole Pohjanmaan kettutarha-aluetta, ja Nuclear Nightclubin yleisö tuskin tuskin otti itseensä herjaa Kärppien pärjäämisestä. Oikein mainiosti passasi, että rannikko pidetään puhtaana, siis suomenruotsalaisena.

Lauantain tunnelmaan vie tunnari Dynastian kolmannelta tuotantokaudelta (1982–1983), jolloin sarja oli klassisimmillaan. Joan Collinsista oli kehkeytynyt television eeppisin naispaholainen. Heather Locklearista oli parin vuoden sisään tulossa rouva Tommy Lee (Mötley Crüe), siis jokaisen rokkiteinipojan unelmabeibi.

Ruotsalaisuus oli siis Oulun hevipääsiäisen juttu. Varsinkin kun aiemmin illalla Teatrialla kansaa villitsi ruotsalainen Mustasch – oikea täsmähankinta pitkien pyhien bailausputkeen kaupungissa, jossa hevi porskuttaa vahvasti valtavirrassa. ”Raskas metalliii”, kuten laulaja-kitaristi Ralf Gyllenhammar karjahteli välispiikeissään suomeksi, mutta vahvalla ruotsiaksentilla.

Levyllä Mustasch ei ole maailman omaperäisin rokkimetallipumppu, mutta livenä bändi saa aikaan jymäkän jytinän. Tämä musiikki on sitä laatua, joka on pitääkin nauttia keikalla, tuoppi junttaavaan rumpukompin tahdissa heiluen.

Lava oli hieman yllättäen rakennettu Teatrian pienelle puolelle. Se tiesi sitä, ettei koko yleisö millään mahtunut katsomaan keikkaa parhaalta mahdolliselta paikalta. Ehkä ratkaisu oli onnistunut, sillä klubimaisessa olosuhteessa Mustaschin testosteronimyrsky näytti nyrkkimerestä päätellen löytävän maalinsa.

Oululaiset uskoivat auliisti luennan perinteisestä, jos kohta kuluneesta rokkimyytistä, jossa miehet ovat miehekkäitä, karvaisia ja tatuoituja. Naiset ovat naisellisia – ja tatuoituja. Sitä on ”raskas metallii”.

JANNE NYYSSÖNEN
pahki@kaleva.fi