Valtion ensi vuoden budjetista

0

Tällä viikolla eduskunta viimeistelee valtion ensi vuoden talousarvion. Hallitusta on aihetta onnitella yllätyslahjana tulleesta budjettiylijäämästä. Vaikka sen takana olisi omaisuuden myyntituloja ja muita kertaeriä, on se hyvä merkki. Suomen valtiontalous on perustaltaan vakaa ja aidosti tasapainoisen budjetin tavoittelu on realistista.

Sekä valtiontalouden että työllisyyden koheneminen ovat tietysti ensi sijassa kansainvälisen talouden elpymisen tulosta. Vienti vetää Suomea ylöspäin, toisinaan rivakasti. Niin ikään taantumat ovat useimmiten tuontitavaraa. Oman talouspolitiikan merkitys ei silti ole lyhyelläkään tähtäyksellä vähäinen. Finanssipolitiikkaa pitää toteuttaa siten, ettei se ainakaan kärjistä suhdannevaihteluita. Se on vaikeaa, sillä hallituksilla on kiusaus mitoittaa säästöt ja lainanotot poliittisen kalenterin mukaan kansainvälisestä taloudesta välittyvien vaikutusten sijasta.

Alkava uusi vuosi tuo mukanaan epävarmuutta. Euroopan keskuspankki on ilmoittanut lopettavansa lainojenosto-ohjelmansa, mikä poistaa yhden taloutta elvyttäneen tekijän. Mikäli keskuspankin viestittämä korkojen nosto ensi kesänä toteutuu, rahapolitiikka kiristyy myös tältä osin. Emme ole oikein osanneet hahmottaa miten paljon Euroopan keskuspankin politiikka on pehmentänyt Suomenkin menneitä taantumavuosia emmekä siksi ehkä osaa ennakoida rahapolitikan kiristymisen vaikutuksia.

Tulossa oleva Brexit-katastrofi ja Yhdysvaltain käynnistämät kauppasodat niin Kiinan kuin EU:nkin kanssa haittaavat nekin maailmantaloutta. Makrotalouslukuihin pohjautuvat ennusteet saattavat hyvinkin aliarvioida kansainvälisen kaupan merkitystä. Näissä ennusteissa oletetaan aina talouspolitiikan sopeutuvan vientikysynnän vähenemiseen, mutta tällä hetkellä sopeuttamistoimille on kovin vähän tilaa. Valtiot ovat velkaantuneita ja keskuspankeilla vain vähän liikkumavaraa.

Suomelle ja meidän tärkeimmille kauppakumppaneillemme kansainvälisen kaupan hyytyminen on joka tapauksessa vakava paikka. Ne ääri-ideologioita kannattavat ihmiset, jotka brexitistä ja Trumpista iloitsevat, eivät ainakaan noudata Suomi ensin –periaatetta.

Vaikka Suomen talouspolitiikan mahdollisuus tasoittaa vientikysynnästä tulevia suhdannevaihteluita on rajallinen, ei hallituksen vastuu koko talouskehityksestä ole vähäinen. Omat päätöksemme vaikuttavat talouden kasvu-uraan. Tärkeät ratkaisut liittyvät talouden rakenteeseen. Julkisen vallan vastuulla on turvata se, että markkinoiden puutteet paikataan.

Markkinat eivät tuota riittävästi henkistä pääomaa. Merkittävä osa tutkimuksesta ja tuotekehityksestä kuuluu julkisen sektorin tehtäviin. Perustutkimus on kutakuinkin kokonaisuudessaan yhteisesti maksettavaa. Tutkimuksen lisäksi myös koulutus on järjestettävä yhteisesti ja julkisin varoin. Työnantajat tarjoavat toki täydennyskoulutusta ja tehtävälähtöistä koulutusta, mutta eivät sitä sivistyksen ja osaamisen perustaa, joka on kehitykselle välttämätön.

Tältä osin hallitus on tunnetulla tavalla jättänyt työnsä tekemättä. Koulutuksen säästöt ovat jo johtaneet osaamiskapeikkoihin. Tulevaisuus näyttää valjulta: samaan aikaan kun työvoima vähenee, sen koulutustaso alenee. Nämä ovat ennen näkemättömiä ilmiöitä.

Tutkimuksen ja koulutuksen osalta otan hyvästä syystä esimerkin täältä Pohjois-Suomesta. Suomen hallituksen yliopistojen rahoitukseen kohdistamien leikkausten vuoksi Oulun yliopiston rahoitus on vuodesta 2015 vähentynyt yhteensä 7,6 miljoonaa euroa. Oulun yliopiston osuus Suomen yliopistojen saamasta perusrahoituksesta on noin yhdeksän prosenttia, vaikka yliopiston välittömällä vaikutusalueella Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa asuu 13 prosenttia Suomen väestöstä ja 15 prosenttia maamme nuorisoikäluokasta. Rahoituksen osuus on myös pienempi kuin Pohjois-Suomen yritysten osuus koko maan yritysten jalostusarvosta.

Mitattaessa rahoitusosuutta niin koulutuksen tai tutkimuksen suhteelliseen osuuteen on Oulun yliopiston rahoitus sen vaikutukseen nähden vahvasti alimitoitettu.
Olen talousarvioaloitteella esittänyt, että määrärahaleikkausten, Oulun yliopiston yhteiskunnallisen merkityksen ja sille tulevan perusrahoituksen alimitoituksen perusteella tulisi Oulun yliopistolle myöntää lisärahoitusta, jolla leikkaukset paikattaisiin.

Samanlaisen esimerkin voisin ottaa myös ammatillisesta koulutuksesta. Siinäkin leikkaukset ovat erityisen kohtuuttomia nuorten ihmisten alueella, Oulun seudulla ja maakunnassa yleensä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ammatillisen koulutuksen osalta ongelma on yhtä karu kaikkialla maassa. Voisi jopa puhua nuorten heitteille jätöstä.

Henkisen pääoman, sivistyksen infrastruktuurin, ohella julkinen valta vastaa myös fyysisestä infrasta. Suotuisa sijainti on yhä tänään ja tulevaisuudessakin taloudellisen menestyksen peruskivi. Ja koska Suomi on pitkien etäisyyksien maa kaukana talouden keskuksista, on meidän paikattava sijaintiongelmia huolehtimalla liikenneverkosta. Meillä on oltava satamat käyttökelpoisia, tiet ja rautatiet hyvässä kunnossa.

Tässäkin otan esimerkin läheltä, Pohjois-Suomen kehittämiskohteesta. Liikenneverkostomme tärkeimpiä kohteita on niin sanottu Suomi-rata Helsingistä Tampereen kautta Ouluun ja edelleen Tornioon. Radan tavara- ja henkilöliikenne mahdollistaisi talouden kasvukäytävän, joka tukisi koko valtakunnan kehitystä ja siirtäisi entistä suuremman osan liikenteestä ekologisesti kestävimpään muotoon. Henkilöliikenteen kehittämistavoitteena tulisi olla matka-ajan lyhentäminen Oulu—Helsinki-välillä neljään tuntiin ja tavaraliikenteessä raskaiden kuljetusten kasvumahdollisuuksien turvaaminen.

Rataverkkoa on kehitettävä Oulusta etelän ja pohjoisen suuntaan jatkamalla Oulu—Seinäjoki-radan ja Oulu—Kemi-radan kaksoisraiteisuutta. Oulusta Kajaaniin suuntautuvalla rataosuudella on ohitus- ja kuormauspaikkoja lisättävä ja Oulu—Kontiomäki-välille aloitettava suunnittelu ja toteutus kaksoisraiteisesta junaliikenteestä.

Suomi-radan aluevaikutusten varmistamiseksi tarvitaan myös tehokasta ja sujuvaa syöttö- ja yhteysliikennettä. Pohjois-Suomen osalta erityisesti Oulun ja Kajaanin välisen rataosuuden kehittäminen on tarpeellista. Hallitus on ikävä kyllä lyönyt laimin sekä talouden tarpeet että tasapainoisen aluekehityksen. Pohjoisen puolesta tarvitaan nyt laaja-alaista työtä.

Parhaillaan eduskunta käsittelee vaalivuoden budjettia. Keskustelu taloudesta on toivottavasti myös ensi kevään vaalien pääteemoja. Sosiaalidemokraatit ovat omasta puolestaan laatineet tavoitteensa siten, että Suomesta voidaan kehittää oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta kestävän talouden perustalle.

Oikeudenmukaisuutta tarvitaan eri alueiden tasapuoliseksi kehittämiseksi. Sitä tarvitaan toimeentulon turvaksi yrittäjille, palkansaajille, opiskelijoille,työttömille ja eläkkeensaajille. Ihmiset hyväksyvät säästöt ja uhraukset, jos ne perustuvat heidän oikeudentuntoonsa. Mielivaltaiset leikkaukset nostattavat protestimielialaa ja johtavat siihen, ettei tarpeellisiakaan uudistuksia voida toteuttaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.