Oulusta lastenoikeuksien takapajula?

Oulussa valtuusto voi vielä pelastaa päivähoidon. Emmehän halua asettaa lapsiamme muita huonompaan asemaan?

29

Useat kunnat ovat hylänneet hallituksen esitykset rajata lasten päivähoito-oikeutta 20 tuntiin ja kasvattaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Näin on päätetty mm. Helsingissä, Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Maahan uhkaa syntyä kahden kerroksen lapsia: niitä jotka pääsevät kokopäiväisen varhaiskasvatuksen piiriin, ja niitä joilta oikeus leikataan asuinpaikan perusteella.

Kuntapäättäjien viesti ja vastustus on selvä, ja vastaa eduskunnassa kuultuja asiantuntijalausuntoja. Kukaan asiantuntija ei kannata päivähoidon leikkauksia työttömiltä tai muista syistä kotona olevien vanhempien lapsilta. Tilanne muuttuu täysin kestämättömäksi, mikäli palvelut eriytyvät vielä kunnittain. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei saa perustua asuinpaikkaan.

Hallituksen on tehtävä johtopäätökset ja peruttava koko esitys.

Nykyinen päivähoito-oikeus on kokopäiväinen, mikä on turvannut perheille päivähoitopalvelut eri elämäntilanteissa sekä varmistanut lapsen oikeuden varhaiskasvatukseen. Lakiesityksen mukaan kokoaikaisesta päivähoito-oikeudesta tulisi tarveharkintainen, mikä lisäisi byrokratiaa kunnissa, sillä perheiden tilanteista ja lasten tarpeista olisi tehtävä monimutkaisia selvityksiä.

Lapsen yhdenvertainen oikeus saada varhaiskasvatusta ei voi riippua vanhemman työn tai opiskelun kokoaikaisuudesta. Kysymys on perusoikeudesta. Lapsia ei voi asettaa eriarvoiseen asemaan keskenään.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on tärkeä paitsi lapsille niin tärkeä myös tasa-arvolle. Päivähoito on kansainvälisesti tunnustettu suomalainen malli, jolla tuetaan talouskasvua mahdollistamalla pienten lasten vanhempien työssäkäynti.

Naisten työmarkkina-aseman kannalta kokopäiväinen päivähoito-oikeus on aivan olennainen. Myös työnhaku vaatii aikaa, eikä pienten lasten kuljettaminen hoitopaikkaan onnistu aina edes auton kanssa käden käänteessä. Sen tiedämme arjen kokemuksista.

Kansainväliset tutkimukset pitävät pohjoismaisen perhepolitiikan kulmakivenä toimivaa päivähoitoa. Kansainvälinen talousjärjestö OECD on vertaillut Pohjoismaita sellaisiin maihin, joissa lasten päivähoito on jätetty järjestämättä ja tullut tulokseen, että päivähoidosta säästäminen on voimavarojen tuhlaamista. 

Varmuus turvallisesta päivähoidosta on myös hyvän ja tasapainoisen väestökehityksen edellytys. Syntyvyyttä edistää se, että perheissä tiedetään, ettei ainoana vaihtoehtona ole kotiin jääminen. Voi kysyä, onko hallituksen ideologinen tavoite sittenkin ajaa naiset takaisin kotiin.

Oulussa valtuusto voi vielä pelastaa päivähoidon ja päättää monen kunnan tavoin olla leikkaamatta varhaiskasvatuksesta. Oululaiset lapset ansaitsevat yhtä hyvän varhaiskasvatuksen kuin vaikka pääkaupungissa.

Emmehän halua asettaa lapsiamme muita huonompaan asemaan?

JAA

29 KOMMENTTIA

  1. Olet siis sitä mieltä, että yhteiskunnan työssäkäyvien pitää kustantaa kotona vötkistelevien vanhempien työttömyys-, asumis- ja toimeentulotukien lisäksi vielä jälkikasvun kokopäiväinen hoitokin, niinkö? Onko pienen lapsen kahdeksantuntinen työpäivä muiden hälisevien lasten keskellä todellakin ”lapsen oikeus”? Oletko kysynyt lapselta olisiko hän mieluummin äidin tai isän sylissä vai tarhassa? Mihin lapsen oikeus katoaa eskarissa ja ekaluokalla, kun tuntimäärä on ”vain” 19 tuntia viikossa? Luepa kollegasi Mirjan (siviiliammatiltaan opettaja) blogi aiheesta, niin saat oikeaa tietoa asiasta, jos ministerin lukuisat vastaukset aiheesta menivät täysistunnossa ”vasemmalta ohi”.

    • Olet varmaankin mies koska luulet että lapselta kysytään oletko sylissä vai tarhassa. Äiti eikä Isä kysy koska leipää ja toimeentuloa sekä tulevaisuutta on se että mennään työhön, pätkään, osa-aikaiseen, vuorotyöhön ja vaikkapa kokopäiväiseen! Luulisi sinunkin ymmärtävän että jos ja kun isä ja/tai äiti on työssä jokainen maksaa veronsa ja hoitomaksunsa eikä naapurin tarvitse siihen osallistua.

  2. Minut ilmeisesti on asetettu huonompaan asemaan, kun en tuollaista varhaiskasvatusta, saati päivähoitoa, elämässäni ikinä ole kokenut. Silti jaksan olla kiitollinen siitä, että saan joka aamu lähteä töihin mukavaan IT-alan työpaikkaani yliopistokoulutuksen saaneena. Hämmentävää kyllä, koen olevani erittäin etuoikeutettu, vaikka vanhempieni välillä oli aina riitaa, eikä työttömyyden riivaamassa kodissamme oikein raha riittänyt. Muuta ei tarvittu kuin positiivinen suhtautuminen opiskeluun.

    Sanon vaan, että homma on lähtenyt lapasesta. Näitä verovaroin kustannettuja ylettömiä tukia on ihan liikaa ja ne näivettävät kustannuksellaan talouden tuottamatta siihen yhtään mitään hyötyä. Kivahan tällaisia päivähoito-oikeuksia ja varhaiskasvatusta on lapsille suoda, mutta ne eivät ole millään muotoa välttämättömiä. Maksakoot ne, joilla on niihin varaa, muut olkoon ilman.

    ”Syntyvyyttä edistää se, että perheissä tiedetään, ettei ainoana vaihtoehtona ole kotiin jääminen.” Asia on juuri päinvastoin. Silloin, kun naiset ovat kotona, he synnyttävät eniten. En väitä, että se olisi hyvä asia.

    Maahanmuutto sen sijaan olisi hyvä tapa lisätä väestöä. Hallittu maahanmuutto, nimittäin.

    • Olen täysin eri mieltä kanssasi; kirjoitit ”silloin kun naiset ovat kotona, he synnyttävät eniten” onneksi naiset kaupungeissa eivät ole näin tyhmiä! Suuret ikäluokan naiset eivät synnyttäneet kuin 1-3 lasta koska heillä oli mahdollisuus mennä työhön ja ehkäisy oli mahdollinen.. Siitä vaan maahanmuuton avulla lisäämään väestöä. Senhän porvarihallitus osaakin – näköjään. Sitä paitsi nykyajan miehillä ei ole ”perheturnauskestävyyttä” ,kun ensimmäinen ongelma tulee niin ovi paukahtaa ja mukavammat harrastukset odottaa ns.”perheenhuoltajaa”.

      • Ei se mikään mielipide ole vaan fakta. Kaikkialla Euroopassa kotiin jäävät naiset lisääntyvät enemmän kuin työssäkäyvät. Selkeästi kyse on valinnasta lasten ja töiden väliltä. Päivähoitoa yms. asioita tukemalla on onnistuttu vähentämään tätä eroa, mutta missään sitä ei ole kurottu täysin umpeen.

        Hullunkurista on kuitenkin se, että sitä enemmän, mitä yhteiskunta on panostanut tähän asiaan, sitä vähemmän on lapsia syntynyt. Voi vaan kysyä, että maksaako panostus varmasti vaivan.

        Samasta syystä ainoa keksimäni tapa pitää väestörakenne elinvoimaisena on ottaa maahanmuuttajia. Muuten meillä ei ole kohta muuta kuin mummoja tämä maa täynnä. Väkiluku lähtee alenemaan parin vuosikymmenen päästä.

    • Nykyaikana moni muukin asia on muuttunut verrattuna lapsuuden aikoihisi.
      Tuo oli 70-luvulla normaali tilanne, mutta nykyaikana tilanne ei ole yhtä tasa-arvoinen, tuloerot ja hyvinvointierot ovat kasvaneet.

      Esimerkiksi ilman kännyköitä tai tietokoneita ei työttömillä vanhemmilla ole nykyään mahdollisuuksia edes siivoojan pätkätöihin, sillä töitä haluavan on oltava hälytysvalmiudessa 24/7 jos sattuu työtehtävä tulemaan tarjolle.

  3. ”päivähoito on kansainvälisesti tunnettu suomalainen malli jolla tuetaan talouskasvua mahdollistamalla pientenkin lasten vanhempien työssäkäyntiä” Tytti kirjoitti ja jatkan tästä että miten hallitus aikoo mahdollistaa kaikkien työssäolemisen mahdollisuuden jos pätkä- ja osa-aikatyöläisellä ei ole mahdollisuutta työhön? Palveluammateissa työskentelevät sekä miehet että naiset ja siellä ei paljoa ole vakituisia työsuhteita puhumattakaan kokopäivätöistä! Kouluttautunutkin nainen putoaa erittäin nopeasti työttömyyteen ellei hänellä ole mahdollisuutta ottaa vastaan pätkätöitä. Olen sitä mieltä kuin Tyttikin epäilee että hallituksella on ideologinen tavoite ajaa naiset kotiin, synnyttäjiksi, pienelle eläkkeelle jne.

    • Aivan, kysymyksesi on aiheellinen. Minua huolestuttaa lisäksi hallituksen toimet, joilla vapautetaan kauppojen aukioloaikoja. Käytännössä palvelualoilla toimii paljon pienipalkkaisia naisia, joista iso osa pätkän sijaan silpputyötä – osa on nollasopimuksella. Koska palkka on pieni, ollaan pakotettuja ottamaan vastaan myös ei-tyypillisiä työaikoja. Entä lapset? Erityisesti yhden vanhemman perheissä lapset tarvitsevat tällöin vuorohoitoa eli kansanomaisesti sanottuna ympärisvuorokautista hoitoa. Hoitoajat vuorohoidossa ovat pitkiä ja vuorohoito on myös kallista yhteiskunnalle. Itseäni huolestuttaa erityisesti esi- ja peruskoululaisten arki, joka pyörii eri tahtia yksinhuoltajan – useimmiten äidin – kanssa. Ei-tyypillisen työajan perheisiin kasautuu paljon riskitekijöitä, jotka kuitenkin muodostuvat lapsen kehitystä uhkaaviksi erityisesti silloin, kun suojaavia tekijöitä, esim. tukevaa vanhemmuutta ja/tai laadukasta varhaiskasvatusta – ei ole tarjolla. Varhaiskasvatus yrittää paikata tilannetta silloinkin, kun perheessä on pysyvästi tai tilapäisesti vaikeaa.

      Mutta. Tämänkään SSS-hallituksen linjauksen lapsi- ja tasa-arvovaikutuksia ei ole otettu huomioon. Sipilä luottaa aitoihin ihmiskokeisiin ja ”vaikutuksia voi arvioida sitten, kun päätökset on pantu täytäntöön”. Nyt prototyyppeinä käytetyt lapset menettävät ainutkertaisen lapsuutensa ja kallisarvoisen kehityksen kannalta oleellisen herkkyysiän näissä epäinhimillisissä ihmiskokeissa. Ai miten niin epäinhimillistä? Menkääpä päiväkoteihin katsomaan ja pohtikaa, voiko 21 lapsen ryhmiin tosiaan lisätä vaikkapa vielä 7 3-5-vuotiasta puolipäiväistä lasta. Sellaista hallitus pitää jatkossa ”laadukkaana varhaiskasvatuksena”.

    • kommentissa ei ole logiikan häivääkään. Miksi Suomessa on kehitetty lasten päivähoito? Jotta naiset saadaan työmarkkinoille, ja SUomeen lisää työtä ja hyvinvointia. Jos asut perheinesi yksin erossa muista ihmisistä täydellisessä omavaraistaloudessa, voit sanoa että ”tee pentuja ainoastaan silloin kun kykenee niistä itse pitämään huolta”. Mutta jakamiseen ja yhdenvertaisuuteen perustuvassa demokraattisessa yhteisössä tuollaiset ajatukset ovat absurdeja. Suomalainen yhteiskunta ei toimi niin.

  4. Moni nainen menee yhteiskunnan ja yleisen asenteen vaatimalla tavalla. Nekin, jotka pitävät lasten kotihoitoa lapsen psyyken kannalta parhaana tai lasten saantia ylipäätään, vievät lapsewt varhain hoitoon ja hakeutuvat opintoihin ja töihin päästäkseen ”eteenpäin uralla”. Muuten on yhteiskunnan hylkiö, aliarvostettu naisena. Lapsista viis.
    Kyllä asenneilmaston onkin muutettuva, että ne jotka haluavat ja ymmärtävät lapsenkin parasta, voivat tarjota lapsilleen kotihoitoa ja tehdä sen hyvällä itsearvostuksella. Se heijastuu lapsiinkin.

    • Helinä, eikö sinun mielestä pitäisi naisten ja miesten olla tasa-arvoisia myös työelämässä-uralla-vanhuudessa jne? Nainen tilastojen mukaan Suomessa on työelämässä ja perheen taloudellisena huoltajana tasapuolisesti. Miksi miehet eivät mielestään ole ”hylkiöitä” jos eivät etene uralla ja saa olla työssä? Ajattelevatko miehetkin ”lapsista viis”, luulen että ajattelevat vain omaa etuaan! Naisilla on tasapuolinen oikeus päästä uralla eteenpäin, saada omat tulot, saada työeläke jne. Hyvät nuoret naiset; jalat ristiin tai kondomit esille ellei ajattelutapa miehillä muutu!

  5. Kirjoituksessa pyöritellään kuluneita tutkimusvetoisia argumentteja, viitataan valikoidusti asiantuntijalausuntoihin, vedotaan tasa-arvoperiaatteisiin ja subjektiivisiin oikeuksiin ikään kuin ne olisivat ylihistoriallisia, universaaleja prinsiippejä, itse olevaisia olioita. Kysymättä jää, onko olemassa vaihtoehtoja ja voiko ylipäänsä olla perustellusti eri mieltä esim. subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta leimaamatta itseään oikeistolaiseksi konsuksi. Kysymättä jää myös, onko julkinen talous siinä kunnossa, että kaikkea hyvää mannaa voidaan ehtymättä pursuttaa automaattisesti runsauden sarvesta. Poliitikot ovat suhteessa yleisöönsä ajoittain hyvin naiiveja ja varjelevat ideologista puhtauttaan ajaessaan ideologiansa mukaisia ratkaisujaan vaikka seinät kaatuisivat ja katto romahtaisi. Meidän lukijoiden älyä ei kannattaisi aliarvioida. Kyllä me huomaamme ideologisen yksisilmäisyyden ja fanaattisuuden. Me voimme vallan perustellusti olla sitä mieltä, että lasten tasavertaisuutta ei olla heittämässä romukoppaan, joskin tietyissä ja hyvin ymmärrettävissä tapauksissa päivähoito-oikeutta ollaan lyhentämässä. Alan kyllä ounastella, että poliitikko ei ole lasten asialla, vaan pelaamassa mielikuvamarkkinoilla seuraavia vaaleja varten.

    • Kuluneita argumentteja? Miksiköhän niitä joutuu toistelemaan? Vaikka tuoreita tutkimustuloksia ja nerokkaiden ”säästöehdotusten” vaikutuksia käytäntöjen tasolla julkaistaan päivittäin, sinun silmiisi osuvat vain kuluneet? Seuraapa vaikka twitteriä #varhaiskasvatus tai @2katta. Tytti on täysin oikeassa siinä, ettei hallituksen esittämillä toimilla saada aikaan säästöjä ja yrittää nyt paukuttaa sitä luupäille.

      Siitä olen Tytin kanssa osittain eri mieltä, että hallituksen lyhytnäköisen ja puutteellisiin laskelmiin perustuvien päätösten likapyykkiä ei voida ratkoa yksittäisissä kunnissa. Käytännössähän näin nyt käy. Hallituksen käyttämä valtionavun roima leikkaus on niin vahva ohjauskeino, että se asettaa kunnat eriarvoiseen asemaan järjen käytön suhteen. Valinnanvapaus toimia hallituksen esittämää vastaan on joissain tapauksissa näennäinen. Toisaalta nyt on kuntien toimesta nähty, ettei hallituksen päätöksellä ole kansalaisten tukea. Kansalaisaloitteella 1634 pyritään palauttamaan asia valtakunnalliseen tarkasteluun, sillä lasten tulee olla tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä, millaiseen perheeseen tai millaisten kuntapäättäjien armoille ovat syntyneet.

    • Päätökset tehdään siis nyt käytännössä kunnissa, jotka jätettiin selvimään luokattoman huonosti valmisteltua lakia ja asetusta. Parhaillaan tarvitaan keskustelua niistä konkreettisista toimista, jotka kunnat joutuvat ratkaisemaan, jotta hallituksen esityksen järjettömyys näyttäytyy koko kuvana. Ihan selkeitä numeroita, kuinka tuo säästö syntyy subjektiivista päivähoitoa leikkaamalla ja lisäksi, kuinka ”laadukas varhaiskasvatus” mahtuu samaan kuvaan. Tällaisia esimerkkejä kukaan ei ole osannut esittää. Esitänpä siis Tampereen mallia muuallekin: koska suhdeluku 1:8 ei saa missään oloissa suunnitelmallisesti ylittyä, näin kuitenkin käy helposti aamuissa ja illoissa, selkeintä on säilyttää vanha suhdeluku, jolloin voidaan taata lain edellyttämä laatu ja täyttää lain kirjain myös päivystysaikoina. Subjektiivinen oikeus taas on säilytettävä, sillä vain siten voidaan tarjota lapselle tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Ei ihme, että monessa kunnassa, jossa ajatellaan itsenäisesti ja taloudellisesti, ollaan päädytty vanhaan laintulkintaan. Hallituksen ehdotukset tulisivat yksinkertaisesti niin hankaliksi ja kalliiksi toteuttaa, sillä ne on tehty varhaiskasvatuksen käytäntöjen näkökulmasta täyttä ymmärrystä vailla. ”Uudistukset” olisivat lisänneet byrokratiaa, heikentäneet ratkaisevasti laatua, kasanneet kustannuksia erityiseen tukeen varhaisen tuen sijaan sekä lisänneet heikoimmassa asemassa olevien perheiden ongelmia entisestään. Koska kaikille tuen tarpeessa oleville myönnetään laajennettu varhaiskasvatusoikeus käytännössä kuten ennenkin, kuka tuon päätöksen jatkossa tekee. Kuka myöntää kokopäiväisen paikan ja pyytää ihmisten Kela-tietoja? Eikö viranomais- ja asiantuntijatyö lisäänny vai tehdäänkö kunnissa kenties paljonkin päätöksiä suullisesti ja ilman selvityksiä. Olen ymmärtänyt, että hyvään hallintoon kuuluu huolellinen selvittäminen ja viranomaispäätös, josta voi tarvittaessa valittaa. Ehdotapa joku parempi malli, joka oikeasti säästää. Tällä hetkellä voimassaoleva malli eli
      -subjektiivinen oikeus
      -1:7-suhdeluku
      -joustavat ja perheiden tarpeisiin vastaavat kevyet ja helposti saatavillaolevat avoimet palvelut (kerhot, perhepuistot ym.) sekä palveluohjaus ovat kustannustehokkain tapa, kun ratkotaan tarkastellaan asiaa koulutuspoliittisesti, sosiaalipoliittisesti ja työvoimapoliittisesti ja erityisesti pitkällä aikavälillä. Laskelmat täsmäävät myös lyhytaikaisesti, joten ei huolta – Suomi kuntoon.

    • On hyvä, että Tuppurainen paljastaa tarkoitusperänsä hirttäytymällä tällä kertaa lasten subjektiiviseen, täysipäiväiseen päivähoitoon käsittämättä minkään muun vaihtoehdon olemassaoloa. Varhaiskasvatuksenkin tulisi olla kaikille 40-tuntista, vaikka alakoulun koulukkaillekin 20 tuntia on kovasti riittävä.

      Sosialidemokraattien ideologian mukaan puolue antaa ihmiselle kaiken, se antaa päivähoidon, koulutuksen, työn, toimeentulon, Ladan, vanhuuden, ystävät, sanalla sanoen kaiken ja päälle päätteeksi ajatukset. Mitään muuta kuin meidän ideologiamme mukaista kasvatusta ei yhdenkään lapsen pidä saaman… Heistä joku voisi kotikasvatuksessa saada vaarallisia signaaleja maailman olemisesta paljon monisyisempi kuin puolueemme edustajat kunnallisessa päiväkodissa ehtivät kertoa.

      Kaikkien tuppuraisten subjektiivisen päivähoitohuuhaan rinnalla täytyy kysyä, miten ihmeessä Suomi nousi sodan jaloista muutamassa vuosikymmenessä sivistyneeksi länsimaaksi vaikka kukaan ei saanut (eikä vaatinut) näitä subjektiivisia oikeuksia?

  6. Olisi jo korkea aika edustajalla tajuta, että vanhempien vastuu on hoitaa ja huolehtia lapsista. Kerrankin on työttömällä mahdollisuus olla lapsen kanssa enemmän kuin silloin jos hän olisi töissä. Lapsella on oikeus vanhempaan. Lapset väsyvät kokopäivähoidossa. Kannattaa ottaa hyöty tästä elämäntilanteesta ja antaa omille lapsille aikaa, tutustua luontoon ja nauttia rauhallisista päivistä. Lapsi on onnellinen saadessaan olla omien vanhempien kanssa, ikuisia muistoja. Oravanpyörään lapsi kyllä ehtii.
    Pikkukoulut hyviä!
    Yhteiskunnan varat eivät riitä paapomisyhteiskunnan ja uusavuttomien vanhempien hyysäämiseen. Vanhempien pitää ottaa vastuu lapsista ja kasvattaa heitä!!!

    • Lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus on osa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan 20 tuntiin viikossa, kuka määrittelee, millä perusteella kotona olevan vanhemman lapsi on oikeutettu kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen? Todellisuudessa tämä lisää hallintoa, byrokratiaa, asiantuntija- ja valitusprosesseja. Kuka todellisuudessa päättää milloin perhe tarvitsee apua lasten hoidossa ja taloudellisessa toimeentulossa? Yksinhuoltajaperheet ja perheet joissa tarvitaan molempien työtulot (vähäisetkin) ja perheet jossa toinen huoltaja on ”reissutöissä”. Hallituksen sote-ratkaisun mukaan byrokratian pitäisi vähentyä! Muutetaanko varhaiskasvatuslakiakin koska siinähän sanotaan selvästi; lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti ja lasten yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Tämä varhaiskasvatuslaki eikä subjektiivinen päivähoito-oikeus ole mitään ”paapomista” vaan todellisuuden tajuamista perheiden arjessa.

  7. Lakiesityksen mukainen päivähoidon tarveharkinta lisää byrokratiaa, kuka siis kunnissa päättää; sosiaaliviranomainen, päiväkodin johtaja, kuka on varhaiskasvatuksen pomo, siis keneltä perhe menee kysymään saako tuoda lapsen kokopäiväiseen hoitoon. Minun mielestäni tämä on yksiselitteisesti väärin perheitä ja lapsia kohtaan! Jokainen kuitenkin itse maksaa päivähoitonsa! Ei ole ihme ollenkaan jos isoissa kaupungeissa on otettu jo järki ja todellinen lapsiperheiden arjen ajattelu käytäntöön. Hallituksen miehet eivät ymmärrä ”melkein” mitään lapsiperheiden arjesta!

  8. Olen arvostavasti seurannut monessa asiassa Tytin toimintaa, mutta tässä asiassa ole eri mieltä. Kokopäiväistä pitkää päivähoitopäivää puolustellaan paikoilleen juuttuneilla perusteilla, joilla niillä ei tällä tavalla voida puolestella sen paremmin perheiden kuin lasten etuakaan. Lapsi, jolla on oikeus osapäiväiseen päivähoitoon ja sen rinnalla ”kokopäiväiseen” oikeuteen vanhenpiinsa, on onnekas.

  9. Pariin otteeseen olen antanut ääneni Tytti Tuppuraiselle, mutta nyt tämän asian tämän kaltainen jankuttaminen kyllä panee harkitsemaan jatko ääneni. Työskentelen alalla, mutta olen myös äiti. En mitenkään voi ymmärtää tätä tämän kaltaista kokopäiväisen päivähoidon autuuden julistusta. Tämä tuntuu enemmän ideologiselta jämähtäneisyydeltä kuin miltään muulta. Ja tämä on todella surullista.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.