Omaishoidon tärkeys

1

Tällä viikolla vietetään vuosittain järjestettävää valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Viikko muistuttaa siitä arvokkaasta työstä, jota moni omaishoitaja tekee hoitaessaan puolisoaan, lastaan, vanhempaansa tai muuta läheistään. Viimeisimmän selvityksen mukaan valtaosa omaishoitajista on naisia, lähes 70 prosenttia. Naiset kantavat suuren vastuun omaishoidossa.

Omaishoitajat tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä. Tällä hetkellä täysipäiväisen omaishoitajan veronalainen hoitopalkkio on 392,57 €/kk. Kunnat voivat lisäksi maksaa vaihtelevia kuntalisiä. Korvaus ei ole häävi; hoitopalkkion tasoa on varmasti syytä tarkistaa.

Hoitopalkkion ohella on muitakin asioita, joita omaishoidossa on tarkasteltava. Etenkin omaishoitajien omaan jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi lyhytjaksoisen intervallihoidon vaikutuksia hoitopalkkioon tulee tarkistaa, jotteivat palkkion vähennykset muodostu esteeksi lyhytjaksoiselle intervallihoidolle.

Työssään omaishoitajat saattavat myös kokea väkivaltaa, joka ei johdu hoidettavan omasta tahdosta, vaan sairaudesta. Ymmärrystä tarvitaan paljon. Väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille omaishoitajille tulee olla asianmukaiset ja riittävät palvelut.

Kun vanhusten kotihoito lisääntyy, voi seurauksena olla yhä useamman keski-ikäisen naisen siirtyminen työelämästä läheisensä omaishoitajaksi. Tällä hetkellä omaishoitosopimuksen tehneistä 43 prosenttia on työikäisiä, siis alle 65-vuotiaita. Työelämästä omaishoitajaksi siirtymisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia eläkekertymään. Aika vähän on puhuttu siitä, millaiset vaikutukset tällä on naisten ja miesten välisiin tuloeroihin. Jo nykyisellään naisten vanhuuseläke on keskimäärin 499 €/kk pienempi kuin miesten. Vaikka omaishoitoa tehdään suurella sydämellä, on sen taloudellisista vaikutuksista syytä olla tietoinen. Eläkeläisköyhyys ei saa kasvaa.
Väestön ikääntyessä tarvitaankin suurempia taloudellisia resursseja vanhustenhoitoon.

Jokaisella ikääntyneellä tulee olla mahdollisuus asua niin pitkään omassa kodissaan kuin se on henkilön oman edun mukaista. Tämä edellyttää riittäviä resursseja vanhusten kotihoitoon, jotta voidaan turvata kotihoidon henkilökunnan riittävyys sekä kotihoidon laatu ja kattavuus.

Sivistyneen yhteiskunnan mitta on sen tarjoama huolenpito.

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Tytti Tuppurainen tuo esiin yhden näkökulman omaishoidon tilanteeseen. Minullakin on yksi näkökulma asiaan. Vaimoni sairastaa pikälle edennyttä alzheimerin tautia ja olemme molemmat elekeikäisiä. Kun valvonta vaimoni hyvinvoinnin osalta on tullut kokopäiväiseksi kirjoittelin omaishoitaja hakemuksen. Vastausta en ole saanut toistaiseksi, En tiedä kuinka kauan kotikuntani asiaa käsittelee ja ylipäätään onko vanhenevasta aviomiehestä vaimonsa omaishoitajaksi. Toisaalta muuta vaihtoehtoa ei minulla ole kuin hoitaa vaimoni, kuten aikoinaan olen sen häävieraitteni edessä luvannut. Me olemme eläkeikäiset puolisoittemme hoitajat olemme kuntien ja valtion terveydenhoidon ”lypsylehmiä.” Hoitavat puolisonsa vaikkei tukea siihen löytyisikään. Ajatus lienee sellainen, saavat eläkettä eläkööt sillä ja sen pituinen se.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.